Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Ylpeydestä

Hartaus, Lapsenkaltaisuus, Nöyrtyminen, Nöyryys, Vapaus, Ylpeys

Harva asia ärsyttää meitä niin kuin ihmiset, joista huokuu ylpeys ja se, että he pitävät itseään muita parempina. Moni sanoo, että uskovaiset ovat juuri tällaisia. Ylpeys kätkeytyy helposti hyvän itsetunnon, mutta myös huonon itsetunnon taakse, eikä ole ihmistä, joka olisi immuuni tälle. Vasta sen arvio on luotettava, joka aiheemme äärellä yhtyy laulun sanoihin: “minussa on ongelma.” Jumala on ylpeitä vastaan ja Jeesus käskee ottamaan ensin hirren pois omasta silmästä. Tarvitaan siis peili ja valoa, mutta riittävätkö ne, jos on totta vielä sekin, että ylpeys sokaisee?

Joskus Jumala osoittaa huumorintajua muistuttaessaan tästä. Useammin kuin kerran kävelyllä ollessani päähäni on noussut ylpeitä ajatuksia itsestäni. Siinä samassa olen liukastunut astumalla jäiseen kohtaan, kiveen tai puun juureen. Olen kaatunut maahan. Ylpeys on käynyt lankeemuksen edellä. Oletko sinä kokenut tällaista?

Ristin poikkipuu muistuttaa meitä keskinäisistä suhteistamme, ja niitä ylpeys rikkoo. Pystypuu taas osoittaa vaikeimpaan ongelmaamme: ylpeyteen suhteessa Jumalaan. Synti ei ole vain tekoja, vaan ylpeä asenne Jumalaa kohtaan. Evankeliumin sanoma on se, että ainoa, joka on tässä ollut täydellinen; todella hiljainen ja nöyrä, oli ihmiseksi tullut Jumala, Jeesus Kristus. Hän ristillä nöyrästi suostui ottamaan meidän ylpeytemme ja sokeutemme seuraamukset päälleen täysimääräisesti. Hän kuoli ja nousi ylös kolmantena päivänä. Hänen sovintoverensä on lääke ylpeyteemme. Hänen luoksensa tuleminen ei onnistu ilman itsemme nöyryyttämistä. Mutta jos löydämme itsemme avuttomina syntisinä anomassa Häneltä armoa, voimme tulla vähä vähältä täytetyiksi Hänen elämällänsä. Hän sanoo: “Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne” (Matt 11:29).

Ylpeys ei vain ole hengellistä sokeutta, eikä vain pilaa ihmissuhteita. Ylpeys on myös orjuutta. Timothy Keller sanoo kirjassaan: todellinen vapaus ei ole siinä, että ajattelisimme itsestämme enemmän, eikä siinä, että ajattelisimme itsestämme vähemmän. Todellinen vapaus on lapsen kaltaisuutta. Se on sitä, että ajattelemme itseämme vähemmän. Tähän lapsenkaltaisuuteen Jeesus haluaa vapauttaa jokaista, joka häneen uskossa turvaa.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).