Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Miesten tulisi johtaa

1. Timoteuskirje · Feminismi, Johtajuus, Mies, Nainen, Patriarkaalisuus, Perhejärjestys, Rukous

Ensimmäisen Timoteuskirjeen toisella luvulla on otsikko: "Ohjeita jumalanpalvelusta varten." Luku sisältää ohjeistuksen seurakunnan yhteiseen rukouksen: "Minä kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa" (1Tim 1:1-2).

Tämän kehoituksen Paavali ankkuroi Jumalan olemukseen, Jumalan "joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" (1Tim 1:4). Meidät on siis kutsuttu rukoilemaan ihmisten pelastumisen puolesta, kiittää pelastuneista, sekä rukoilla, että saisimme häiriytymättä elää evankeliumin mukaista elämää. Ja evankeliumin tulisi olla kokoontumistemme keskiössä, niin rukouksissa, lauluissa kuin puheenvuoroissammekin! Tässä Paavali nostaa esille Jumalan hyvän tahdon ihmisiä kohtaan, Kristuksen välimieheyden, sekä sen, kuinka Kristus Jeesus antoi itsensä uhriksi kaikkien ihmisten edestä. Tätä me saamme seurakuntana kokoontua yhteen julistamaan, ja siihen meidät on kutsuttu, niin ehtoollisessa kuin muutenkin!

Rukous ja pelastus osion jälkeen Paavali lyhyesti mainitsee omasta virastaan, ja merkitys on sama, mitä efesolaiskirjeen neljännessä on laajemmin avattu. Kasvumme Kristukseen ei ole vain jotakin abstraktia, vaan sen tulee tulla esiin myös yhteisissä kokoontumisissamme seurakuntana, kuuliaisuudessamme Herrallemme Jeesukselle.

Seuraavaksi tulee ohjeistus erikseen miehille ja naisille; he eivät saa samanlaisia ohjeita, ja tämä on huomioon pantavaa. Paavali kirjoittaa: "Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä; niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi"

Uskon, että näissä ohjeissa on nähtävillä niin miesten kuin naistenkin oma heikkous ja "perisynti." Miehillä on taipumus esi-isänsä Aadamin jäljissä luistaa johtajan ja vastuunkantajan paikalta ja jättäytyä vaimonsa tai jonkun muun naisen johdettavaksi. Naisilla taas on taipumus keskittyä liikaa ulkonäköönsä, jopa sellaisin tavoin, että he seurakunnan yhteisissä kokoontumisissa vetäisivät huomion itseensä, ja saisivat lihassaan heikot miehet katselemaan heitä, sen sijaan, että keskityttäisiin Kristukseen. Ei ole naiselle synti kaunistaa itseään, mutta Paavali ohjeistaa siinä tiettyyn yksinkertaisuuteen, sekä muistuttaa todellisesta ja katoamattomammasta kauneudesta, eli hyvistä teoista. Kun kokoonnumme seurakuntana yhteen, tulisi huomiomme keskipisteenä olla lakkaamatta Kristus.

Kun kontekstina on seurakunnan yhteinen jumalanpalvelus, on mielestäni näiden jakeiden opetus myös selvä siinä, että miesten tulisi johtaa seurakuntaa rukoukseen. Tämä käy mielestäni selväksi myös siinä, kuinka Paavali jatkaa: "Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa" (1Tim 2:11-12). Paavali ei perustele tätä aikansa kulttuurilla tai tavoilla, sillä Paavalin aikana ei ollut epätavallista, että naiset toimivat papittarina yms, ympäröivässä pakana maailmassa. Paavali perustaa tämän kehotuksensa ensin luomisjärjestykseen, sitten myös siihen, että Eeva petettiin. Hiljaisuudessa oppiminen ei voi tarkoittaa johtamista, miesten opettamista tai auktoriteetti asemassa olemista miesten yläpuolella. Tämä rajaa naiset pois vanhimmistosta, pastorin tehtävistä, miesten opettamisesta, mutta mielestäni antaa vahvasti myös ymmärtää, ettei naisten tulisi millään lailla johtaa seurakunnan kokoontumisia.

Paavali perustaa tämän opetuksensa kahdelle vahvalle pilarille. Ensimmäinen on se, että Aadam luotiin ensin. Sillä, missä järjestyksessä ihminen luotiin, on siis merkitystä johtajuuden kannalta. Tämä käy sitäkin selvemmäksi, kun katsomme tarkasti ensimmäisen Mooseksen kirjan alkua. Jumala antoi sanansa Aadamille ennen Eevan luomista. Aadamin tehtävänä, luomakunnan vallitsemisen ohella, oli opettaa Jumalan sana vaimolleen ja johtaa tämä sen mukaiseen elämään. Tämä oli Jumalan tahto. Aadamin tuli johtaa vaimoaan, ja yhdessä vaimonsa kanssa vallita luomakuntaa. Lankeemuksessa tämä kääntyi ylösalaisin, sillä käärme johti Eevaa, ja Eeva johti miestänsä.

Toinen peruste sille, että naisen ei kuuluisi johtaa miestä tai miehiä on se, että Aadamia ei petetty, "vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen" (1Tim 2:14). Paljon voitaisiin sanoa miehen synnistä "joka oli hänen (Eeva) kanssansa, ja hänkin söi." Eeva oli kuullut Jumalan Sanan miehensä kautta, ja hän saattoi langeta epäilemään, oliko Jumala todella sanonut. Aadam kuitenkin oli kuullut kiellon suoraan Jumalalta; Aadamilta oli tietoinen valinta antaa Eevan syödä hyvän-, ja pahantiedon puusta. Aadam "kuuli vaimoansa" (1Moos 3:17), kun Eeva todennäköisesti toisti perkeleen valheen Aadamille. Aadam valitsi siis Eevan sanan, tuntemansa Jumalan Sanan ohitse ja antautui Eevan johdettavaksi.

Käskyn konkretian kannalta on sivuseikka ymmärrämmekö käskyllä annettuja perusteita; käsky kuitenkin pysyy voimassa. Vaimo eli nainen ei siis saa opettaa tai vallita eli johtaa miestänsä. Kysyn ensin, mitä tämä tarkoittaa ja sitten, mitä jälkimmäinen kahdesta perustuksesta tarkoittaa.

Ne, jotka vastustavat Raamatun patriarkaalista näkyä perheistä ja seurakunnista, vetoavat mielellään jakeisiin kuten tämä: "Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa" (Ef 5:21). Kun tätä jaetta tarkastelee sen asiayhteydessä, ja kun ymmärtää miten avioliiton tulee heijastaa ja todistaa Kristuksen ja seurakunnan suhdetta, ei jää epäselväksi etteikö vaimon tulisi olla miehellensä alamainen sentähden, että mies on annettu hänelle johtajaksi, niinkuin Kristukselle kuuluu seurakunnan johtaminen; seurakunnalle Häneen liittyminen. Kristus täydellisenä ei voi oppia meiltä mitään, mutta mies, joka erityisesti on kutsuttu imitoimaan Kristusta avioliitossaan, on epätäydellinen. Tämä johtaa siihen, että mies tarvitsee asemassaan ja tehtävässään nöyryyttä, ja voi oppia vaimonsa kautta paljon paljon asioita. Käsky olla toinen toiselle alamainen, ei tee tyhjäksi miehen johtajuutta, mutta ohjaa hänet ottamaan vastaan sen, mitä vaimo puhuu linjassa Sanan kanssa; myös arvioimaan ja muuttamaan omaa toimintaansa puhutun Sanan mukaan. On kuitenkin eri asia tavallisissa keskusteluissa ja vuorovaikutuksessa puhua toiselle Jumalan Sanaa, ja eri asia julistaa sitä kokoontuneelle seurakunnalle. Myös seurakunnan paimen on johtajana laumansa yläpuolella, mutta silti myös velvollinen jopa kuulemaan Sanan mukaista nuhdetta ja ojentautumaan sen mukaan, jos joku laumasta hänelle Jumalan Sanaa puhuu. Jos siis toinen puhuu toiselle Kristuksen sanoja, tulee toisen nöyränä ottaa ne vastaan, olipa hän missä suhteessa tai asemassa hyvänsä toiseen nähden.

Lyhyesti siis, ihmisinä opimme jatkuvasti toisiltamme, mutta ei ole luomisjärjestyksen eikä Jumalan suunnitteleman perhejärjestyksen mukaista, että nainen olisi johtavassa asemassa miesten ylitse, tai että nainen opettaisi miehiä seurakunnan kokoontumisissa. Oli Aadamin tehtävä opettaa Eevalle Jumalan Sanaa. Uskon sen, että "nainen petettiin ja joutui rikkomukseen" tarkoittavan sitä, että Eeva Jumalan suunnitelman mukaisesti eroaa miehestään niin fysiikan, kuin sielunmaailman viritysten puolesta. Voimakkaammin tunteellisena Eeva myös herkemmin antautuu tunteittensa vietäväksi, ja siksi voi herkemmin tulla petetyksi. Miehellä on toki omat syntinsä ja heikkoutensa, joihin hän lankeaa Eevaa herkemmin. En usko, että näin on, mutta vaikka tämä peruste olisi vain rangaistus syntiinlankeemuksesta Eevalle ja tämän jälkeläisille, pysyisi se silti voimassa edellä mainitulle käskylle.

Luvun viimeinen jae voi tuntua irralliselta asiayhteyteen nähden, mutta uskon sen kuitenkin syvällisesti siihen liittyvän. Paavalihan nimenomaan puhutellut miehiä ja naisia erillisinä ryhminä. Viimeinen jae toimii ikäänkuin muistutuksena siitä, mikä on yksi tärkeimmistä kutsuista naisen elämässä. Tiedän että tämän sanominen on kuin kirosana feministeille. Paavali kirjoittaa: "Mutta hän (nainen) on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos Hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä" (1Tim 2:15). Kristus tulee seurakuntaansa Hengen kautta, ja kun seurakunta vastaanottaa Kristuksen, syntyy seurakunnassa sen hedelmänä elämää. Vaimo on kutsutti heijastamaan seurakunnan todellisuutta tässä; ottamaan vastaan mieheltään, ja synnyttään sen seurauksena elämää. Vaimon eli naisen tulee siis pysyä tässä, eikä yrittää ryhtyä mieheksi. Tämä jae ei tee tyhjäksi Raamatun opetusta uskonvanhurskaudesta. Pelastus on yksin uskosta, mutta silti: ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa (Hepr 12:14). Vaimo pelastuu uskosta Kristukseen, mutta myös lastensynnyttämisen kautta. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta ristin ryöväri pelastui ilman kastetta. Tämän tähden emme kuitenkaan itse jätä ottamatta kastetta. Samoin ei vaimojenkaan tulisi pyrkiä olemaan synnyttämättä lapsia; pyrkiä pois omasta kutsustaan. Tämä tosin on vaikeaa yhteiskunnassamme, joka vihaa Raamatullista naiseutta ja äitiyttä, mutta se on jotakin, johon Jumala haluaa naisia ja vaimoja pelastaa. Jumalan tahdossa me kukoistamme niin miehinä, naisina kuin yhteen liittyneenä seurakuntanakin!


Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).