Auktoriteetista ja esivallasta
"Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat" (Room 13:1). Tätä aihetta lähestyessäni mieleeni tulee ensimmäiseksi sellainen naiivi lähestymistapa, jonka mukaan hallitsijat, kansanedustajat ja virkamiehet ilman muuta ovat hyviä ja luottamuksen arvoisia. Kirjoittaahan Paavalikin muutaman jakeen päässä, että esivalta on "Jumalan palvelija, sinulle hyväksi." Kristillinen maailmankuva ei kuitenkaan anna meille takeita näin varmasti luottaa kenenkään pyrkimysten olevan puhtaasti hyviä; varsinkaan jos kyseessä ei ole Jeesuksen opetuslapsi. Asema tai auktoriteetti ei suojele ylpeydeltä, korruptiolta tai oman edun tavoittelulta nyt näin esimerkiksi. Minusta tuntuu, että me kristityt monesti unohdamme kertomuksen syntiinlankeemuksesta; siitä, että jotakin on maailmassamme ratkaisevalla tavalla pielessä ja rikki, ja että tuo jokin koskettaa jokaista ihmistä eikä kukaan meistä voi itseänsä auttaa. Samaan aikaan on tosin totta, että Jumalan luomistyön alkuperäinen hyvyys ei ole meistä täysin kadonnut, vaan jumalattomankin ihmisen elämä voi sitä heijastella, paljonkin.
Luin taannoin elämänkerrallisen kirjan kommunistisesta Romaniasta, jota silloin hallitsi diktaattorina Ceausescu. Kristinusko oli kielletty ja monia uskovia vangittiin, kidutettiin ja tapettiin. Eräässä kuulustelussa viranomaiset tivasivat: "Eikö teidän oma Raamattunne sano, että teidän tulisi olla alamaisia esivallalle. Miksi siis toimitte lain vastaisesti ja levitätte uskoanne?" Tässä yhteydessä tulee mieleen apostolien sanat suurelle neuvostolle. Herran enkeli oli juuri vapauttanut heidät vankilasta ja he olivat jatkaneet saarnaamista. Heidät otettiin uudelleen kiinni ja vietiin kuulusteltaviksi. "Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: 'Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä'" (Apt 5:29).
Joka tuntee vähänkään "alkuseurakunnan" elämää, tietää, että siihen kohdistuivat ankarat vainot, joiden hurjimpana toimeenpanijana oli keisari Nero, joka hallitsi vuosina 54-68. Nero naulitutti kristittyjä risteille ja sytytti heitä palamaan. Nämä ristiinnaulitut olivat soihtuina hänen puutarhajuhlissaan. Herää väkisin kysymys, miten Rooman seurakunta suhtautui tähän Paavalin kirjoittamaan käskyyn olla esivallalle alamainen. Se, miten Paavali asiaa lähestyy, ei nimittäin pidä sisällään mitään muttia, vaan on ehdoton ohje olla alamainen. Kysymme siis, mitä tuo alamaisuus on ja miltä se näyttää?
Lähdemme liikkeelle siitä, mistä Paavalikin, nimittäin Jumalasta. Tulee olla alamainen koska "Ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta." Helppo on pitää sellaista hallitusta, joka ajaa vanhurskautta, Jumalan lahjana tai siunauksena. Mutta silloinkaan, kun kyse on Jumalan tuomiosta kansakunnan yllä, ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta. Mieleen tulee Jesajan kirjan kolmas luku, jossa kuvataan tällästä tilannetta. Jumalan tuomio oli Jerusalemin yllä ja Jesaja kirjoittaa mm. että Jumala ottaa pois heiltä "varan ja turvan, kaiken leivänvaran ja veden varan, sankarin ja soturin, tuomarin ja profeetan, tietäjän ja vanhimman.. Ja Minä panen nuorukaiset heille päämiehiksi.." (Jes 3:1,2, 4). Ja vielä: "Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan" (Jes 3:12). Tämäkin esivalta ja sen tila tuli Jumalalta. Mutta emmehän me ole tässä tilanteessa 2022 Suomessa, vaikka eduskuntaamme johtaakin viisi naista?
Käsky olla alamainen esivallalle, on oikeastaan käsky olla alamainen Jumalan asettamalle järjestykselle, ja siten Jumalalle. Jopa silloin, kun kyse on Jumalan tuomiosta kansakunnan yllä, en saa kapinoida vastaan tai vastustaa sitä, mitä Jumala tekee. Minun tulee olla alamainen, sillä ei ole esivaltaa (engl. "authority"), muutoin kuin Jumalalta. Jumalan on kaikki valta ja auktoriteetti, kuten Jeesus Pilatukselle kuulustelussaan sanoi: "Sinulla ei olisi mitään valtaa Minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä." Tämä pätee jokaiseen hallitsijaan ja esivallan edustajaan kaikkina aikoina. Tämä oli totta myös Rooman valtakunnassa ja Ceausescun Romaniassa. Mutta, vaikka Jeesus sanoikin noin suorat sanat Pilatukselle, ei Hän kapinoinut ja taistellut vastaan, vaan oli kuin lammas teurastajiensa edessä; Hänen valtakuntansa ei ollut tästä maailmasta eikä Hän, eivätkä Hänen seuraajansa taistelleet lihan sota aseilla--paitsi että Pietari ehti kerran huitaista miekalla.
Koska ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta, niin kyse on Jumalan asettamasta instituutiosta. Tästä syystä Jumala on myös se, joka määrittelee esivallan oikeudet, velvollisuudet ja vastuut. Yhdelläkään esivallan edustajalla ei ole oikeutta itse määrittää tehtäväänsä. Esivalta saa tehdä vain sitä, mihin sillä on Jumalalta lupa. Juuri tämän opetuksen tähden diktaattorit ja totalitaristiset hallitukset ovat vainonneet ja yhä vainoavat kristittyjä. Se, joka haluaisi olla ylinnä vallassa, ei pidä sen kuulemisesta, että on Jumala, jolle meidän kaikkien on vielä tehtävä tili itsestämme. Ja esivalta on meillä samasta syystä kuin miksi Jumala lainkin antoi: "Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty.." (Gal 3:19). Jumala on asettanut esivallan viranomaiseksi valvomaan, että Hänen lakiaan noudatettaisiin. Tästä syystä esivallalla on myös Jumalalta oikeus rangaista pahantekijöitä ja velvollisuus palkita hyväntekijöitä (Room 13:3). Esivallan tulee olla lain palvelija.
Tämä on Jumalan säätämys, eikä sitä vastaan saa nousta eikä kapinoida. Mutta mitä jos esivalta poikkeaa pois Jumalan sille osoittamalta paikalta, kuten Paavalin ajan Roomassa, tai kuten meidän aikanamme vaikuttaisi olevan tapahtumassa? Nimittäin jos yhteiskuntana kielletään Jumalan olemassaolo, niin korkeimmaksi jäljelle jääväksi mahdiksi tai vallaksi jää esivalta, hallitus. Ja kun tyhjiöillä on taipumus täyttyä, alamme hiljalleen luisua kohti totalitaarisempaa järjestystä jossa esivallasta tulee jumala. Näin ollen pois poinennutta esivaltaa itseään kohtaa j. 2 tuomio Jumalan säätämystä vastaan nousemisesta.
Mutta jos ja kun esivalta poikkeaa pois Jumalan sille antamalta paikalta ja alkaa rangaista hyväntekijöitä (kuten meidän yhteiskuntamme jo tekee), muuttaa se asioita sinänsä, mutten silti saa lakata tekemästä sitä, minkä Jumala sanoo hyväksi. Alamaisuuteni koskee nimittäin ylitytse kaiken Jumalan järjestystä. Minun tulee siitä huolimatta toimia Jumalan valtakunnassa ja Hänen periaatteidensa mukaan, vaikka saisinkin maksaa siitä hintaa ja joutuisin kärsimään. Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmistä. Jae 5 sanoo, että tulee olla alamainen rangaistuksen, mutta myös omantunnon tähden. Paavali kirjoitti Timoteukselle kärsivänsä vaivaa evankeliumin julistamisessa kahleisiin asti niinkuin pahantekijä (2Tim 2:9). Pietari taas kirjoittaa: "Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa" (1Piet 4:15,16). Esivallalla ei ole oikeutta minun omaantuntoon, vaan omantuntoni tulee olla sidottu Jumalan Sanaan. Alamaisuus "rangaistuksen tähden" koskee siis vain pahantekemistä. "Omantunnon tähden" taas koskee hyvin ja oikein tekemistä silloinkin, kun esivalta haluaisi siitä rankaista. Jeesus opetti ettei hallitsijalla ole oikeutta määrätä siitä, mikä kuuluu Jumalalle. Veroja tuli maksaa keisarille, sillä olihan rahoissa hänen kuvansa. Mutta ihmisessä on Jumalan kuva ja se tulee antaa Jumalalle. Jos hallitus siis kieltää jumalanpalvelukset–olkoon verukkeena korona tai mikä tahansa muu–, poikkeaa se pois omista valtuuksistaan, ja meidän tulee totella ennemmin Jumalaa kuin ihmistä. Sana sanoo: "Älkää jättäkö yhteistä kokoontumistanne.." Tästä syystä kristityt ympäri maailman ovat kokoontuneet kodeissaan, vähemmän sekä enemmän salassa ja monin paikoin nämä kokoontumiset ovat olleet laittomia ja niistä on joutunut jopa vankilaan. Mutta jos tälläinen kärsimys kohtaa vielä meitäkin, olemme siinä asemassa, että meidän tulee ylistää Kristityn nimemme tähden Jumalaa--näinhän apostolitkin tekivät vankilassa. Suomessakin oli vuosina 1726-1870 voimassa konventikkeliplakaati niminen laki, joka kielsi koti kokoukset, jotka valtionkirkko koki uhkana. Muun muassa körtti herätyksen aikana sitten ihmisiä rangaistiin näistä kotikokouksista.
Kuten kaikessa, kutsutaan meitä tässäkin katselemaan Jeesusta. Raamattu puhuu näistä aiheista todella paljon! Jeesus vangittiin syyttömänä ja Hänelle järjestettiin yöllä oikeudenkäynti, joka ei täyttänyt lain vaatimia kriteerejä. Jeesus, joka tunsi lain, jopa huomautti tästä, sanoessaan kuulustelijalleen: miksi Minulta kysyt? Paikalla olisi tullut olla lain vaatimat todistajat, jotka olisivat todistaneet siitä, mitä Jeesus on tehnyt ja opettanut. Mutta kun Jeesus tuomittiin, ei Hän vastustellut. Hän oli tehnyt vain hyvää ja oikein. Kuitenkin Häntä rangaistiin ja Hän alistui siihen, ja siten voitti historian suurimman taistelun. Kaikessa meidän tulee kiinnittää katseemme Jeesukseen ja Hänen rakkauteensa, joka on ensin rakastanut meitä. Kun Hänen rakkautensa täyttää meitä ja kasvamme siinä, johdumme automaattisesti tekemään oikein. Ei meitä kutsuta hyvän ja pahan tiedon puun ääreen, vaan Kristuksen luo. "Rakkaus täyttää kaiken lain" (Room 13:10) ja rakkauteen meitä kutsutaan kaikissa olosuhteissa! Meidän tulee siis tehdä sitä, mitä Jumala meitä käskee Sanassaan tekemään, ja pysyä siinä uskollisina, vaikka meitä siitä paheksuttaisiin, tai vaikka saisimme huonoa mainetta tai vaikka meitä siitä rangaistaisiin. Meidän tulee yli kaiken palvella ja palvoa Jumalaa ja Hän on puhunut asiasta!