Päivä on lähellä
Tässä tekstissä pysähdymme Roomalaiskirjeen loppu osaan, joka koostuu ensimmäisten 11 luvun opetuksen käytännöllisistä sovelluksista. Marssijärjestykseksi Paavali esittää tätä: 1.Anna ensin Itsesi täydellisesti Jumalalle. 2.Erottaudu tästä maailmasta, sen ajatusmalleista ja toimintatavoista. Tutki ja etsi, mikä on Jumalan tahto. 3.Pukeudu valkeuden varustuksiin, koska olet herännyt ja päivän koitto on lähellä.
Näitä kahta ensin mainittua askelta seuraa sitten kaikki kehotus vaeltaa rakkaudessa, keskinäisessä kunnioituksessa, ahkeruudessa ja kaikenlaisessa laupeudessa. Ja lopulta Paavali tiivistää asian siten, että kaikki tämä meidän tulisi tehdä, koska "tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme säädyllisesti, niinkuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät" (Room 13:11-14).
Se, joka on unessa, ei tiedä siitä, mikä hetki yöstä on. Se, joka nukkuu, ei tiedä onko päivä lähellä, vai ei. Paavali kirjoittaa tässä sellaisille, jotka ovat kuin juuri havahtuneet hereille, ja se, joka havahtuu, tietää, että aamu on lähempänä kuin silloin, kun kävi nukkumaan. Tärkeää ei ole niinkään se, että osaisit tarkasti sanoa mikä hetki yöstä nyt on. Tärkeää ei ole se, että saat varmuuden oman valvetilasi tasosta–millä sitä koetatkaan mitata. Tärkeää on Pyhässä Hengessä yhtyä Raamatun viimeisen sivun pyyntöön: "Tule Herra Jeesus!" Joka näin tekee, se myös sydämessään tietää, että Jeesuksen tulo on lähellä, paljon lähempänä kuin silloin "Kun uskoon tulimme." Joka tämän tietää, se myös tietää, ettei hänellä enää välttämättä ole paljoa aikaa.
"Sieluhuni ristiltä aamutähti koitti." Jos olen Jeesuksessa, on päivä jo koittanut sydämessäni, sisimmässäni, vaikka ulkopuolellani olisikin yhä vielä pimeää. Aamutähti on varma merkki ja lupaus siitä, että pian alkaa sarastamaan. Minulla on siis takuut ja lupaukset siitä, että pian valkenee. Olen saanut maistaa aamun koittoa. Pietarikin kirjoittaa: "Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne" (2Piet 1:19).
"Jo on hetki teidän unesta nousta." Unesta nouseminen on heräämistä valvomaan ja vastaanottamaan aamun koittoa. Valvova näkee, miten taivas alkaa asteittain kirkastua. "Mutta te veljet ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas" (1Tess 5:4). "Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina. Sentähden sanotaan: Herätä sinä joka nukut ja nouse kuolleista niin Kristus sinua valaisee (Ef 5:8, 14).
Emme saa olla niinkuin Jeesuksen vertauksen tyhmä palvelija, joka sanoo: "Herrani tulo viivästyy", vaan meidän tulee olla uskollisia ja ymmärtäväisiä huoneenhaltijoita, jotka Herra on sitten asettanut pitämään huolta palvelusväestään ja antamaan heille ruokaa ajallansa (Luuk 12:42,45). Mutta ennenkuin ryhdyn työhön päivän lapsena, tarvitsen ylleni valkeuden varustukset.
"Yö on pitkälle kulunut ja päivä on lähellä." Päivä koittaa ihan kohta, ja se siis tarkoittaa Jeesuksen paluuta; Hänen toista tulemistansa. Meidän tulee elää tämän pian tapahtuvan päivänkoiton valossa. Kehotus kuului: "Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan (Room 13:11); "Tämä" viittaa kaikkeen siihen, mitä luvuissa 12 ja 13 on kehotettu meitä tekemään.
Päivä ei vielä ole koittanut ulkona, mutta kun puen ylleni nyt tässä mainitut valkeuden varustukset (lukujen 12&13 kehoitukset), niin ne ovat merkkinä ja todistuksena siitä, että kuulun päivälle, joka kohta koittaa; nämä varustukset ylläni olen kuin sanansaattaja ja viestinviejä, joka kulkee pimeän keskellä julistaen päivän pikaista koittamista!
On kuitenkin niin, että herätessäni valvomaan saan huomata rähmää silmissäni. Joudun huomaamaan, että nukkuminen, uni ja yö–kaikki se, mistä nämä ovat vertauskuvana–saivat aikaan sen, että minulla nyt on pois pantavaa. Paavali kirjoittaa, että ensin tulee panna pois pimeyden teot, sitten pukeutua valkeuden varuksiin. Näin hän myös kirjoittaa Kolossalaisille (kts. Luku 3), sekä Efesolaisille, käyttäen jopa vielä voimakkaampaa kuvaa sanoessaan, että tulee "panna pois vanha ihmisenne" ja "pukea päällenne uusi ihminen" (Ef 4:22&24). Tarkastelemme asiaa kuitenkin nyt vain Roomalaiskirjeen valossa.
Meidän tulee panna pois pimeyden teot ja pukeutua valkeuden varuksiin, eli varustuksiin. Meidän tulee hylätä mässäykset, juomingit, haureus ja irstaudessa, sekä riita ja kateus. Meidän tulee tuomita nämä pimeytenä, josta meidät on uloskutsuttu. Vaikka olemme nyt valon lapsia, on meissä uudistumaton osa, jota Raamattu kutsuu lihaksi. Lihamme kykenee edelleen erittäin hyvin kaikkeen pimeyteen. Siksi emme saa pitää lihastamme huolta. Sen sopii nääntyä nälkään.
Konkreettisesti tämä pois paneminen ja pukeutuminen voisi näyttää seuraavalta. Luvussa 12 sanotaan esimerkiksi: "älkää itse kostako" (j.19). Minun tulee jättää pois kosto, sillä Jumala itse on Poikansa tähden jättänyt kostamatta minulle minun syntini. Tätä on erittäin terveellistä miettiä silloin, kun toinen mielestäni ansaitsisi koston, jonka toteuttamiseen minulla olisi lihallista alttiutta. Mutta Kristuksen omana olen luopunut oikeuksistani. Niinpä nyt tässä tunnustan Jumalalle, että on valhetta, että saisin itse kostaa. Irtisanoudun Jeesuksen nimessä tuosta valheesta että minulla olisi oikeus kostaa. Tartun kiinni siihen totuuteen, että "Herran on kosto." Koska itse olen saanut armon, pukeudun nyt sydämelliseen armahtavaisuuteen. Jeesus armahti minut ansiottoman. Tartun nyt kehoitukseen: "pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus" (Kol 3:12). Kun olen tämän tehnyt, en enää seiso Jumalan tiellä, vaan nyt Hän ajaa asiani. Kyse on myös luottamuksesta.
Tärkeä taustalla vaikuttava todellisuus, johon vielä on hyvä pysähtyä on tämä: Ihminen ei voi ottaa itselleen mitään, ellei sitä ensin annetaan taivaasta. Asian täytyy ensin olla totta Hengessä, vasta sitten näkyväisissä. Kun siis luimme, että meidän tulee panna pois vanha ihminen; tai jos luemme, että meidän tulee kuolettaa lihan teot itsestämme, joudumme kysymään, kuinka se on mahdollista. Vastaus tästä, löytyy ympärileikkauksesta. Ulkoinen, lihassa tapahtuva tosin oli vain kuva Kristuksesta; sillä Kristuksessa on meidän ulkoinen ihmisemme, lihamme kuoletettu ja pois riisuttu. Mikäli se yhä pokkuroi ja yrittää käyttäytyä, kuin ei olisikaan kuollut ristille, on meillä Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen liitetyillä oikeus ja valtuus julistaa sille kuolemaa, ja uudelleen hylätä, tuomita ja ristiinnaulita lihamme rukouksessa. Saamme uskon kautta Kristukseen ottaa vastaan valkeuden varustukset sen lihallisen tilalle, jonka Hengessä hylkäämme.