Usko edeltää näkemistä
Johannes evankeliumissaan muotoilee todistuksen Jeesuksesta sillä motiivilla, "että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä Hänen nimessänsä" (Joh 20:31). Evankeliumi rakentuu Jeesuksen tekemien tunnustekojen ympärille, ja näistä Johannes mainitsee toiseksi tunnusteoksi–heti Kaanaan häiden jälkeen–kuninkaan virkamiehen pojan parantumisen kuumetaudista. Jeesuksen ensimmäisestä tunnusteosta Johannes kirjoittaa, että Jeesus siinä "ilmoitti kirkkautensa; ja Hänen opetuslapsensa uskoivat Häneen" (Joh 2:11). Kun Johannes evankeliuminsa prologissa siis kirjoittaa Jeesuksesta, että "valkeus loistaa pimeydessä" (Joh 1:5), ja "totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan" (Joh 1:9), tarkoittaa Hän sillä Kristusta itseään. Kristus ei tullut tuomaan meille taskulamppuja jotta näkisimme. Kristus itse on tuo valkeus valkeudesta, josta Psalmi todistaa, että "Hänen valkeudessaan me näemme valon." Tunnusteot toimivat kuin verhon raottajina; ne eivät ole itse valkeus, mutta niiden kautta loistaa Kristuksen todellisuus.
Toinen vahva teema Johanneksella on tunnustekojen taakse kätkeytyvä opetus. Jeesus tunnusteoissa ilmaisee kirkkautensa, joten niitä tarkastelemalla, ja Pyhän Hengen työn kautta, voimme oppia tuntemaan Jeesusta syvemmin. Jeesus haluaa sanoillaan ja teoillaan viedä meidät syvemmälle itseensä. Evankeliumin todistuksen perusteella tämä saa aikaan kohtalaisen reaktion niissä, jotka kuulevat ja näkevät. Toiset vain kuulevat, mutta toiset todella kuulevat. Toiset vain näkevät, mutta toiset todella näkevät. Ratkaisevaksi kysymykseksi nousee kysymys uskosta. Mitä enemmän Jeesus ilmoittaa kirkkauttansa, sitä vahvemmin opetuslapset uskovat Häneen, mutta sitä kiihkeämmäksi käy myös vastarinta ja vaino Jeesuksen vihollisten puolelta.
Näiden johdantojen kautta saavumme toisen tunnusteon äärelle, jossa Jeesus parantaa kuninkaan virkamiehen pojan. Tunnusteossa teemana on uskon ja näkemisen välinen jännite, ja opetus siitä, että aito usko edeltää aitoa näkemistä. Kaikki ei ole sitä, miltä se ensin näyttää. Johannes kertoo, että Jeesuksen tullessa taas Galileaan, ottivat galilealaiset Hänet vastaan, koska olivat nähneet kaiken, mitä Jeesus oli tehnyt Jerusalemissa äskettäin. Matteus avaa evankeliumissaan tätä samaista hetkeä hieman laajemmin (Matt 13:57), ja siitä näkökulmasta, että "profeetalla ei ole arvoa omassa isiensä maassa" (Joh 4:44). Matteuksen mukaan galilealaiset nimittäin loukkaantuivat Jeesukseen. He siis ottivat Jeesuksen ulkonaisesti vastaan, mutta ilman sydämen uskoa, ja tämä tuli julki siinä, että he loukkaantuivat Jeesukseen. Matteus kirjoittaa vielä, että galilealaisten epäuskon tähden Jeesus ei tehnyt siellä montaa tunnustekoa.
Kun Galileassa ollessaan Jeesus saapui sitten Kaanaan, jossa oli myös tehnyt veden viiniksi, riensi eräs kuninkaan virkamies Hänen luokseen "ja pyysi Häntä tulemaan ja parantamaan Hänen poikansa; sillä tämä oli kuolemaisillaan" (Joh 4:47). Jeesus, joka aina katsoi pintaa syvemmälle ja tunsi, mitä ihmisessä on, vastasi myös sen mukaisesti: "Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko" (Joh 4:48). Kuninkaan virkamies ei luovuttanut, vaan anoi uudelleen, että Jeesus vain tulisi parantamaan. Tähän Jeesus vastasi: "Mene, sinun poikasi elää." "Mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle ja meni" (Joh 4:50). Paluumatkalla kotiin miehelle selvisi, että hänen poikansa oli parantunut sillä hetkellä, kun Jeesus oli sanonut, että poika eläisi.
Johanneksen todistusta miehen uskosta selittää lisää Heprealaiskirjeen todistus. Raamattu selittää itse itsensä. "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ja ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy" (Hepr 11:3). Kuninkaan virkamies oli varmasi vähintään kuullut Jeesuksesta ja Hänen teoistaan–kuten galilealaisetkin, jotka kuitenkin loukkaantuivat Jeesukseen. Tuliko kuninkaan virkamies sitten Jeesuksen luo uskossa, vai ei, sitä teksti ei meille kerro. Selvää kuitenkin on, että hän lähti Jeesuksen luota uskoen. Tuo kohtaaminen ei vain muuttanut miehen poikaa, vaan myös miehen itsensä, ja myöhemmin koko hänen perheensä (Joh 4:53). Mies lähti Jeesuksen luota lujasti luottaen Jeesuksen sanaan siitä, että Hänen poikansa elää. Kotiinpaluu oli ojentautumista tuon sanan pohjalta. Usko saa liikkeelle.
Jeesuksella oli selvästi tässä kohden jo ongelma ihmisten suhtautumisessa merkkeihin ja ihmeisiin. Jeesus ei suhtaudu myönteisesti siihen, että ihmisten usko olisi niiden varassa. Avoimeksi kysymykseksi jää myös se, että kuinka paljon ihmeitä ja merkkejä sitten pitäisi tapahtua, vai olisivatko ne tässä suhteessa kuin bensiini, jota tarvitaan auton tankkiin aina vain lisää, jotta auto kulkisi. Ihmeet ja merkit olivat varmaan tosin herättäneet tässäkin virkamiehestä toivon mahdollisuudesta, mutta on eri asia koettaa perustautua siihen, että Jeesus joskus kuulemani mukaan on toiminut näin, ja on eri asia perustautua ja luottaa siihen, kuka Hän on ja mitä Hän on sanonut. Tervettä uskoa ei mitata, mutta sen raittius punnitaan siinä, mikä sen kohde on.
Tämän Jeesuksen toisen tunnusteon yhteydessä puhutaan uskosta kolmesti: 1.Uskosta, joka tarvitsee ihmeitä ja merkkejä ja perustuu myös näkemiseen. 2.Uskosta, joka virkamiehestä syntyi, kun hän kuuli Jeesuksen sanan. 3.Uskosta, joka miehessä vahvistui, kun hän näki ja koki Jeesuksen sanojen tulevan todeksi. Jeesuksen toinen tunnusteko siis on voimakas nuhde kaikille, jotka haluaisivat näkemisen edeltävän uskoa; ja toisaalta voimakas opetus siitä, että usko edeltää näkemistä ja vain usko johtaa todelliseen näkemiseen. Ilman uskoa olemme hengellisesti sokeita (Joh 3:3). Kun poika parani, sai mies uskolleen vahvistuksen, ja myös muu perhe uskoi. Varmasti muu perhe tiesi, mihin isä oli lähtenyt ja varmasti isä todisti perheelleen, että pojan paraneminen "seitsemännellä hetkellä" (Joh 4:52), oli juuri se hetki, jolloin Jeesus oli lausunut nuo uskoa synnyttäneet sanat: poikasi elää! Tämän todistuksen kautta myös perheen usko saattoi kohdistua Jeesuksen henkilöön, sekä Jeesuksen sanoihin–pelkkä parantuminen ilman selitystä olisi luultavasti johtanut vain jonkun luonnollisen selityksen järkeilyyn. Näin ymmärrämme, että usko on otollista Jumalalle, joka haluaa kirkastaa Poikansa Jeesuksen, sillä vain uskossa voimme nähdä sen valkeuden, "joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, Hänen, joka on Jumalan kuva" (2Kor 4:4). Vain uskossa voimme todella ottaa Jeesuksen vastaan, vain uskossa todella nähdä, kuulla ja ymmärtää.