Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Kristuksen ja meidän ylösnousemus

2. Korinttilaiskirje · Ylösnousemusruumis, Ylösnousemustoivo

Kirjoitin tämän tekstin kuin vastauksena lyhyeen keskusteluun, jonka kävin ylösnousemus aiheesta; siitä, nousiko Jeesus ruumiillisessa hahmossa taivaaseen ja siitä, mitä se on, kun me saamme vaihtaa katoavaisuutemme katoamattomuuteen. 

Paavali kirjoittaa korinttolaisille: "Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme, sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi. Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista" (2Kor 5:1-4).

Katkelmassa Paavali puhuu vertauskuvallisesti ruumiista sekä majana, että vaatteena. Maallinen maja on tämä nykyinen ruumiimme, iankaikkinen maja taivaissa taas ylösnousemusruumiimme (j. 1). Haluaisimme mieluusti muuttaa tästä ränsistyvästä maastamme tuohon taivaalliseen ja parempaan (j.2). Maallinen vaate on tämä ajallinen ruumis, ja tämän ruumiin nopea tai hidas hajoaminen on alastomaksi tulemista; täysi riisuutuminen viittaa kuolemaan (j.3). Kun siis kuolemassa joudumme luopumaan tästä ruumiistamme, eli joudumme riisuutumaan, ei tuo ruumiiton olotila ole meille mieluinen Paavalin mukaan (vaikka joku nyt täällä ajassa saattaisi kuvitella tai uskoa siten). Tämän elämän katoavaisuuden keskellä olemme nyt kuitenkin siinä, että meitä riisutaan: "huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista." Ylösnousemusruumiin saaminen; uusi ruumiillinen olotila on se pukeutuminen, mitä ikävöimme ja kaipaamme. Silloin emme enää ole alastomia. Toisaalla tästä puhutaan "hengellisenä ruumiina" (1Kor 15:44).

Paavali aloitti tämän aiheen kirjoittamalla, että "Me tiedämme." Mistä me sitten voimme tämän tietää? Ensinnäkin jo siitä, että tämä on Jumalan Sanaa, ja kokonansa totuus, jonka varaan voimme ripustautua. Toiseksi tiedämme tämän siitä, mitä Raamattu opettaa pelastuksesta. Meidät Jeesuksen omat on liitetty Häneen; Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Me olemme kuolleet yhdessä Kristuksen kanssa ja Hänessä myös nousseet uuteen elämään--jo nyt, mutta ei vielä. 

Paavali kirjoittaa: "Ja Hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; Hän joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että Hän olisi kaikessa ensimmäinen" (Kol 1:18). Se, että Jeesus on esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, tarkoittaa sitä, että Hän on toinen tai viimeinen Aadam (1Kor 15:45), uuden ihmiskunnan pää, ja me Hänen ominaan seuraamme Häntä ruumiin ylösnousemukseen. 

Kristus astui alas taivaasta, "otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi" (Fil 2:7); Hän, Jumalan Sana tuli lihaksi (Joh 1:14). Mutta Hän myös nousi ylös kuolleista ruumiillisesti. Kun opetuslapset olivat koolla lukitussa huoneessa Jeesuksen kuoleman jälkeen, eivätkä olleet kuin vasta kuulleet huhuja Jeesuksen ylösnousemisesta, tuli Jeesus äkisti heidän keskelleen. 

"Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi" laulu on saanut innoituksensa tästä, ja joku voisi päätellä, että Jeesus oli siis henkiolento, joka saattoi kulkea seinien läpi. Mutta entäs jos itse seinät olivatkin aave, ei Jeesus? Jokatapauksessa, kun Jeesus äkkiä oli heidän keskellään, "heidät valtasi säikähdys ja pelko ja he luulivat näkevänsä hengen." Mutta Jeesus vastasi heille: "kosketelkaa Minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa ja luita, niinkuin te näette Minulla olevan." Tämän jälkeen Jeesus vielä söi palasen paistettua kalaa, mihin aaveet eivät kykenisi (Luuk 24:36-42). Epäilevä Tuomaskin sai käsin koskettaa Jeesuksen kyljessä olevaa keihään pisto jälkeä, sekä nähdä arvet Jeesuksen käsissä ja jaloissa (Joh 20:27). Tuomas uskoi ja palvoi Jeesusta. 

Mielenkiintoista ja erittäin tärkeää on se, että Jeesuksella mainitaan ylösnousemus ruumiissa olleen ristillä saadut jäljet ja arvet jäljellä, kuin sovituksen ja rakkauden merkkeinä. Kun näistä kokemuksista vedämme viivan omaan aikaamme, nousi Jeesus ylös taivaaseen siinä välissä. Kysymme, katosiko Häneltä ylösnousemus ruumis tässä yhteydessä, niin että Hän on Isän oikealla puolella pelkkänä henkenä? Väitän, että jos näin on, silloin emme mekään omista toivoa pysyvästä ylösnousemusruumiista ja ruumiillisesta olotilasta, jonka kaipaamisesta ja tarpeellisuudesta aloitimme tämän tutkielman. 

Viimeisenä hengissä olevana apostolina, vangittuna Patmos saarelle, sai Johannes nähdä jotakin, joka on hyvin merkittävää tämän aiheemme kannalta. Johannes näki: "valtaistuimen, ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu" (Ilm 5:6). Tämän jälkeen Johannes näkee, kuinka Karitsaa ylistetään ja palvotaan, sillä yksin Hän kykenee ottamaan tuon seitsemällä sinetillä lukitun kirjakäärön, murtamaan sen sinetit ja paljastamaan sen, mitä kirjakääröön on kirjoitettu. Itse olen ollut sillä kannalla, että tuo käärö on "elämän kirja" (Ilm 20:12). Taivaassa siis soi ylistys Karitsalle: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä Sinä olet tullut teurastetuksi (ristillä) ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista" (Ilm 5:9). Ja vielä Johannes näkee pelastettujen joukon tuon samaisen teurastetuksi tulleen Karitsan edessä Häntä palvomassa. Karitsa on Jeesus (Joh 1:29,36). Jeesuksella siis on yhä taivaassa tuo ylösnousemusruumis, jossa on teurastetuksi tulemisen arvet jäljellä. 

Ja jos palaamme takaisin nykyisyyteen: kun Karitsa, Kristus Jeesus on mennyt edeltä valmistamaan meille sijaa (Joh 14:2) ja Hän on Isän Jumalan oikealla puolella ylösnousemusruumiissaan, arpiensa kanssa, uuden ihmiskunnan päänä ja esikoisena, niin kuinka ihanalta kuulostavatkaan nämä sanat: "Mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on Puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas" (1Joh 2:1). Hän meni "oman verensä kautta kertakaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen" (Hepr 9:12). "Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka on vain sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme" (Hepr 9:24). Hän, Karitsa "ikäänkuin teurastettu" on Puolustajanamme Isän oikealla puolella ja lakkaamatta Hänen arpeutuneet haavansa puhuvat taivaassa meidän puolestamme; me olemme Hänen ja olemme vielä tulossa Hänen luokseen. Tai paremminkin: Hän on tulossa hakemaan meitä. 

"Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen" (Ilm 1:7). 

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).