Kehotus nöyryyteen ja valvomiseen

Pietarin ensimmäisen kirjeen lopulta löydämme kehotuksen nöyryyteen ja valvomiseen, ja uskaltaisin sanoa, että ilman nöyryyttä sinä ja minä emme voi valvoa, eli olla hengellisesti hereillä, sillä ylpeys on sokeutta ja sokealle kaikki on pimeää. Sokea ei näe tiellä olevaa leijonaa, jos tämä on hiljaa.
Pietari kirjoittaa: "Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen". Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen" (1. Piet 5:6-11).
Tämä kehotus nöyrtyä on jatkumoa sille, mitä Pietari juuri edellä on kirjoittanut seurakuntajärjestyksestä. Taustalla periaatteena on se, että näkymätön ei voi olla totta, jos sillä ei ole näkyvää ilmenemää. Saman periaatteen löydämme myös Johannekselta: "Jos joku ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt" (1Joh 4:20). Pietari todistaa tässä, että sinä et voi nöyrtyä Jumalan väkevän käden alle olematta alamainen vanhemmille ja pukeutumatta keskinäiseen nöyryyteen (1Piet 5:5). Ja kun Pyhä Henki on upottanut sinut Kristuksen ruumiin todellisuuteen, niin silloin et myöskään voi olla Jumalan väkevän käden alle nöyrtyneenä, ellet seurakunta ruumiissa ole alamainen seurakunnan vanhemmille. Ylpeys juuri on se tekijä, joka tässä seisoo tiellä. Nöyrä nimittäin odottaa, että Jumala hänet korottaa. Ylpeä taas on jo mielessään itsensä itse korottanut, ja väkisinkin toimii tästä kuvitellusta asemastaan käsin jollain tavalla. Emme varmaankaan osaa ottaa näitä sanoja tarpeeksi vakavasti: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon" (1Piet 5:5).
Lääke ylpeyttä vastaan on kuitenkin tarjolla. On tie, jolla voit oppia nöyryyttä ja itse aktiivisesti sitä tietä kulkea. Tämä on parempi, kuin Herran kurituksen odottaminen. Amplified käännös sanoo: "lower yourselves in your own estimation," eli ylennyksen vastakohtana anna itsellesi alennus omissa arvioissasi; "että Hän ajallansa teidät korottaisi" (1Piet 5:6). Tämä ei ole helppoa, mutta se on tarkoitettu harjoiteltavaksi seurakunta yhteydessä.
Minun tulee siis tulla siihen tulokseen mietteissäni ja vakaumuksessani, että en pärjää ite omalla voimallani ja viisaudellani. Tarvitsen Jumalaa, tarvitsen hengellistä vanhemmuutta ja tarvitsen seurakuntaa. En ole yksin eniten oikeassa, enkä ainoana Eliana jäljellä muiden palvoessa baalia. En ole niin kypsä kuin luulen olevani. Itse mietin 2020 alkuvuodesta sitä, että olenkohan koskaan nöyränä suostunut toisen paimenuuden alle. Ja toisaalta, juuri nyt sitä janoan: saada olla raittiin paimenuuden alla turvassa ja kasvamassa. Mutta jos asettaisin nöyrtymiselleni ehdoksi sen, että paimenen tulee ensin olla täydellinen, tulisi se vain verukkeeksi pysyä ylpeydessäni kiinni.
Tämä nöyrtyminen Herran väkevän käden alle on vahvaa ruokaa ja kova sana. Vielä puhuttelevammaksi asian tekee se, että Raamatun symboliikassa "Herran käsi" tarkoittaa Jumalan voimaa. Keskinäinen nöyryys ja nöyrtyminen Jumalan asettaman järjestyksen alle on siis Jumalan väkevän voiman alle nöyrtymistä. Ilman tätä ei myöskään voi operoida Jumalan voimassa.
Nöyrtyminen on tässä johanneskastajamaista odottamista, sillä Johannes Kastaja sanoi, ettei ihminen voi ottaa mitään, mitä hänelle ei ensin taivaasta anneta. Toki moni koettaa ja yrittää, mutta sen yllä ei ole siunausta. Nöyrtyminen olettaa, että sinulla on joku paikka ja asema, johon sinun tulee nöyrtyä ja tyytyä. Jos pilvipatsas erämaassa ei liikkunut, eivät israelilaisetkaan saaneet lähteä liikkeelle. Jos Jumala ei anna minulle jotain lahjaa, virkaa tai asemaa, niin en voi sitä itse itselleni ottaa. Hengellisesti olen lapsi, nuori tai aikuinen, mutta lapsena minun ei tule teeskennellä olevani jotain muuta kuin lapsi; nuorena minun ei tule esittää, että olisin jo aikuinen. Narnian tarinoiden osassa Taikurin sisarenpoika, Aslan haluaa asettaa, eli ylentää ja korottaa Lontoolaisen Ajurin Narnian ensimmäiseksi kuninkaaksi. Ajuri vastaa Aslanille pyytämällä anteeksi, ja selittämällä, ettei ole laisinkaan sopiva sellaiseen hommaan. Juuri tästä syystä ja tämän asenteen tähden Aslan kuitenkin haluaa Ajurista kuningasta; se, joka ei halua hallita, saa hallita. Tarinan velho on tälle räikeä vastakohta. Velho ajattelee, että hän on kaikkein korkein olento ja että hänen pitäisi hallita kaikkea. Aslan uhkaa olemassaolollaan tätä ja juuri siksi velho vihaa Aslania. Velho on myös valmis käyttämään kaikkia konsteja saavuttaakseen päämääränsä ja ottaakseen itse itselleen tuon aseman. Mutta tämä ylpeys ja itsensä korottaminen kumpuaa kuoleman lähteestä, eikä tarina sattumalta kerro Velhon aiemman hallintavallan seurauksia Charnin maassa. Mainitaan myös, että Velho on oikeastaan langenneiden enkelien jälkeläinen ja Siispä hänessä ja hänen vallanhimossa näemme yhtymäkohtia saatanaan.
Voimallinen on tässä yhteydessä tuo kehotus heittää kaikki murheet Jeesuksen päälle, "Sillä Hän pitää teistä huolen." Tämä asenne on nimeltään luottamus Jumalaan. Ylpeä ei tähän pysty eikä hänellä myöskään ole lupaa odottaa huolenpitoa Jumalalta, koska "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon." Voimallinen on tässä yhteydessä myös tuo kehotus olla raitis ja valvoa. Miksikö? Koska "teidän vastustajanne (sinun vastustajasi), perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä" (1Piet 5:8). Liian monesti ylpeys kätkeytyy sen havainnon alle, että paikallisseurakunnan tila on niin huono, etten voi suostua sen paimenuuden alle. Tämä havainto voi olla ihan oikea, mutta Jumala silti on ylpeitä vastaan. Varo sitä tilaa, jossa ajattelet olevasi niin valveilla, ettet suostu yhteyteen ja nöyryyteen! Perkele kiertelee ympäri ja hänen on helpompi niellä yksinäinen lammas. Juuri näin saalista tavoittelevat pedot haluavatkin toimia; ne pyrkivät erottamaan lauman jäsenen laumasta. Yksinäinen on helppo saalis. Mutta miltä perkeleen oletetaan näyttävän tässä asiayhteydessä? Ylpeä ei näe, miten lähellä hän kiertää. Näetkö sinä, että juuri tuo sinua ovella vaaniva ylpeys on yksi tuon jalopeuran monista suista ja että tässä nimenomaisessa suussa on hyvin paljon teräviä hampaita? Näetkö, että jos suvaitset itsessäsi ylpeyttä, niin suvaitset sitä, että perkele on jo haukannut kiinni? "Vastustakaa häntä lujina uskossa!" eli, tarvitset uskon Kristukseen nöyrtyäksesi ja luottaaksesi Jumalaan. Tarvitset uskon Kristukseen, jotta uskaltaisit alentaa itsesi omissa ajatuksissasi. Tarvitset uskon Kristukseen sinun Herranasi, jonka hallintavaltaan sinun on hyvä suostua ja nöyrtyä ja alistua. Jeesus itse ihmiseksi tulleena oli hiljainen ja nöyrä; Jeesus itse oli kuuliainen Jumalalle hamaan ristinkuolemaan asti. Jeesuksen askelissa kulkeminen on samalla perkeleen vastustamista.
Ylpeä luottaa itseensä, mutta nöyrille kuuluu tämä lupaus: "Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen"