Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Pyhitys

Heprealaiskirje · Esikuvat, Maailma, Pyhitys, Risti

"Meillä on uhrialttari, josta majassa palvelevilla ei ole valta syödä. Sillä niiden eläinten ruumiit, joiden veren ylimmäinen pappi syntien sovitukseksi kantaa kaikkeinpyhimpään, poltetaan ulkopuolella leirin. Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä "ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme" (Hepr 13:10‭-‬14).

Tästä nousee nyt muutamia ajatuksia mieleeni, jotka, vaikka olisivatkin toistoa, ovat hyvin terveellisiä. "Jeesus.. kärsi.. pyhittääkseen.." Pyhitys on Kristityn osa Kristuksen omana, mutta se ei ole vain ulkopuolelle jäämistä tai jättäytymistä. Pyhitys ei ole passiivista eikä liioin uhriutumista. Pyhitys on aktiivista elämää ja Jeesukselle omistautumista. Se on päämäärätietoista Jeesuksen luokse menemistä ja Jeesuksen seuraamista. Lukemamme Raamatunkohdan mukaan Jeesus on "ulkopuolella leirin" tässä maailmassa; Hän, synnitön, on synnistä (ei välttämättä syntisistä) erottautuneena ja syntisten pilkkaamana ja tuomitsemana "ulkopuolella leirin."

Uhrialttarin kertoman esikuvallisuuden mukaisesti Jeesus, parempana uhrina kantoi meidän osamme. Uhrieläimen ruumis poltettiin "ulkopuolella leirin." Kristus ristiinnaulittiin "ulkopuolella leirin." Uhrieläimen veri maallisessa kaikkeinpyhimmässä sai aikaan syntien peittämisen. Kristuksen veri taivaallisessa Kaikkeinpyhimmässä sai aikaan iankaikkisen sovituksen! Pisaraakaan kadotustuomiostamme ei jäänyt kannettavaksemme. Me kuitenkin olemme Hänen ruumiinsa seurakuntana, ja osallisuus Hänen ruumiistaan tarkoittaa myös "Hänen pilkkansa kantamista." Jos rakastamme Häntä, menemme Hänen luoksensa.

Mutta on parempi olla "uloskutsuttu" tästä maailmasta, kuin olla ulkopuolinen tulevasta maailmasta. On parempi olla ulkopuolella tämän maailman leirin, kuin olla ulkopuolella Jumalan valtakunnasta. On vain kaksi valtakuntaa, kaksi hallintopiiriä, joista toiseen jokainen väistämättä kuuluu. Mutta jos me Kristuksen omina nyt olemme niitä, joilla ei "ole täällä pysyväistä kaupunkia" niin me silti olemme niitä, jotka todella ovat sisäpuolella. Me olemme Kristuksen omina niitä, jotka perivät tulevan maailman, vanha jo vaipuu varjoihin ja katoaa. Mutta meidän osamme on katoamaton, ja jo nyt tuo katoamaton on ilmestynyt tämän katoavaisen keskellä; jo nyt saamme uskossa tuota katoamatonta katsella ja sitä kohden ponnistaa! Jo nyt on totta se, että "kaikki on meidän, ja me olemme Kristuksen." Miksi siis kääntyisimme takaisin varjoihin ja koettaisimme tarttua tämän ajan katoavaisuuteen kiinni? Se valuu sormiemme välistä kuin hiekka! Tai miksi palasimme hengellisten tapojen varjoihin; ottaisimme noudattaaksemme juutalaisia menoja, jotka olivat vain kuva Kristuksesta Jeesuksesta, "kenessä on itse asiain olemus." Kristuksessa kirkas valo loistaa! Menkäämme Hänen tykönsä! "Uhratkaamme siis Hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria.. niiden huulten hedelmää, jotka Häntä ylistävät" (Hepr 13:15).

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).