Älä kasvata lastasi ihmisten seuraajaksi
Olen nyt kesällä miettinyt paljon lasten kasvattamista, ja eräs erittäin tärkeä aihe on tiivistettävissä seuraavasti: "Älä kasvata lastasi seuraamaan ihmisiä; kasvata lapsesi seuraamaan Jumalan Sanaa." Miltä tämä saattaisi konkretiassa näyttää? Kello näyttää kahdeksaa ja on iltapala aika. Annettuasi ennakko varoituksen, sanot lapsellesi, että on aika lähteä sisälle syömään. Lapsesi protestoi, koska naapurin Maija, kenen kanssa hän leikkii, saa vielä jäädä pihalle. Saatat kuulla mm. "epäreilua" valituksen. Lapsesi haluaisi seurata Maijaa, jonka perheessä syödään myöhemmin ja käydään nukkumaan myöhemmin. Miten toimit? Vai odotatko jo lähtökohtaisesti sitä, että naapurin lapsen vanhemmat käskevät tämän ensin iltapalalle, jotta voit vanavedessä sanoa: "mennään mekin."
Tätä mietittäessä on muistettava, että kertaluontoiset tai harvoin toistuvavat toimet, eivät niinkään vielä muovaa lapsesi luonnetta. Mutta se, mikä tapahtuu lähes päivittäin, muovaa häntä väistämättä. Iso, ja vanhemman vastuuta paljon avaava oivallus on se, että sananlasku: "Totuta lapsi varhain tiensä suuntaan, niin hän ei siltä vanhanakaan poikkea" voi toteutua niin hyvässä kuin pahassakin. Täysin passiivisenkin vanhemman alaisuudessa lapsi tottuu jonkin tien suuntaan, luultavasti vanhemman sitä tiedostamatta.
Mutta palaamme nyt tuohon kuviteltuun leikki hetkeen lapsesi ja naapurin Maijan välillä. Sanot lapsellesi, että on aika lopettaa leikki ja lähteä iltapalalle. Jumalan Sana Isälle perheen päänä ja myös äidille, on se, ettei lapsen tunteiden tulisi antaa johtaa teidän perhettänne. Jumalan Sana lapselle taas tässä tilanteessa on, että: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta menestyisit ja kauan eläisit maan päällä." Tässä tilanteessa tuo kunnioittaminen tarkoittaa isän ja/tai äidin tahtoon suostumista ja alistumista.
Konkretiassa tämä ei ole vain sitä, että ohjaat lastasi, ettei hänen kuulu seurata ihmisiä–esim. naapurin Maijaa. Konkretiassa tämä on myös sitä, ettet sinä vanhempana kasvata ja totuta lastasi seuramaan ihmisiä–esim. toimimaan aina kuten naapurikin. Sinun toki täytyy uskaltaa tuottaa lapsellesi pettymyksiä, mutta rakkaus vaatii niin toimimaan. Tämä tarkoittaa sitä, ettet sano lapsellesi: "mennään syömään, koska kaverikin meni" tai "nyt päiväunille, koska kaverikin meni" tai "nyt kotiin, koska kaveritkin lähti." Ja tarkoitan, että myös sillä on väliä, kuinka sanasi asetat ja puhumasi lauseet olet muotoillut. Raamatun mukaan kielellä on vallassaan elämä ja kuolema. Tähän "koska muutkin" perusteeseen vetoaminen ensinnäkin opettaa lasta, että kuuluu seurata muita. Toiseksi se sivuuttaa ja ohittaa erittäin hyödyllisen "Me" ja "meidän perhe" ajattelun. On erittäin hyödyllistä lapselle ja koko perheelle, että isän johdolla isä ja äiti sanottavat lapsilleen eri tilanteissa, että "Me uskomme näin" ja "Mutta meidän perheessä toimitaan näin" ja "naapurin Maija ei kuulukaan meidän perheeseen" jne. On erittäin arvokasta, että perheellä on omat rutiininsa ja aikataulunsa. Ja kaikkein hyödyllisintä on, jos lapsen mieleen piirtyy kuva siitä, että meidän perhe uskoo ja toimii juuri näin, koska isä ja äiti rakastavat Jeesusta ja Jeesus on opettanut meitä näin, ja Jeesus on antanut Isälle tämän ja äidille tämän tehtävän ja Jeesus on antanut lapselle tehtäväksi totella ja kunnioittaa isää ja äitiä.
Tämä on ensisijaista, mitä tulee ihmisen seuraamis aiheeseen. Myöhemmin tulee sitten vastaan se, mistä Paavali kirjoittaa: "Seuratkaa minua, niinkuin minä seuraan Kristusta." Mutta tämäkään ei ole varsinaisesti kehotus seurata ihmistä, vaan seurata Jeesusta ihmisen antaman hyvän esimerkin mukaisesti.
Sanotaan yhdessä perheinä, Joosuan sanoja mukaillen: "Mutta minä, ja minun perheeni palvelemme Herraa."