Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Hengelliset lahjat

1. Korinttilaiskirje · Armolahjat, Manifestaatio, Pyhä Henki, Seurakunta

Tämä on opetus, jossa käyn läpi jakeet 1-11 ensimmäisen korinttolaiskirjeen 12 luvusta.

"Mutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo, veljet, pitää teitä niistä tietämättöminä" (1Kor 12:1). Paavali tahtoo ikäänkuin sanoa, että "ennen te olitte tietämättömiä eikä arvioinnillanne ja arvistelullanne ollut perustusta. Mutta nyt te tiedätte ja jopa tunnette Jumalan. Nyt Jumalan tuntemisen tulee ohjata ja määrittää palvontaamme ja elämäämme seurakuntana." Huomion keskipisteeksi Paavali nostaa hengelliset lahjat, joita Jumala suo seurakunnalleen armosta--ei siis palkintona tietämisestä ja ymmärryksestä. Lähestymiskulma on se, että koska Jumala on Korinton seurakunnalle niin paljon suonut hengellisiä lahjoja, niin Paavali haluaa, että niillä operointi ei ole vain päätöntä tai Jumalan muusta ilmoituksesta irrallista. Paavali ikäänkuin sanoo: "sinulle on annettu tälläinen; anna kun opetan mikä se on, miksi sinulla on se, ja kuinka sitä käytetään."

"Te tiedätte, että kun olitte pakanoita, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo, miten vain tahdottiin" (1Kor 12:2). Korinttolaiset olivat pakanuudesta kääntyneitä ja tässä siis on viittaus heidän aiempaan hengelliseen historiaansa. Lyhyesti sanoen, he eivät saa katsoa pakanamenoihin ja yrittää soveltaa samoja kaavoja tai malleja Jumalan seurakuntaan. Heidät on uloskutsuttu tuosta entisestä elämästä, ja nyt on opeteltava kokonaan uudelleen kävelemään ja puhumaan. Jakeen loppuosa, "miten vain tahdottiin" tuntuu viittaavan siihen, että he itse eivät hallinneet elämäänsä, vaan olivat synnin ja himojensa, jopa riivaajia henkien riepottelemia. Tätä epäjumalanpalvelus asiaa Paavali käsittelee useassa kirjeensä kohdassa.

"Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä" (1Kor 12:3). Tässä esiintyvä sanonta: "Jeesus on Herra" saattaa itsessään tuntua suppealta, mutta se pitää sisällään valtavasti totuutta ja eri alueisiin liittyviä sovelluksia. "Jeesus on Herra" oli alkuseurakunnan lyhyt ja ytimekäs uskontunnustus, jonka lausumisesta monet saivat Rooman valtakunnassa maksaa henkensä. Tunnustus oli kuin isku keisarin kasvoille, sillä keisari halusi (ainakin tietyssä historian vaiheessa Rooman keisarit halusivat), että häntä kutsutaan jumalan pojaksi. Lisäksi käytössä oli ns. uskollisuuden valan vannominen valtiolle. Piti uhrata suitsuke ja vannoa: "keisari on herra." Jotta kukaan voi olla sisällä seurakunnan todellisuudessa ja tunnustaa Jeesuksen Herrautta, tarvitsee hän siihen Pyhää Henkeä. Ihmiselle näiden kolmen sanan lausuminen on muutoin mahdotonta. Oli myös tarpeen terottaa korinttolaisille sitä, että Jumala ei riitaannu itsensä kanssa ja Pyhässä Hengessä ei kukaan voi siksi sanoa, että Jeesus olisi kirottu. Korinttolaisten kokoontumisiin oli mitä luultavimmin tullut ihmisiä--ehkä jonkun hengen vaikutuksen alaisina--puhumaan tai huutamaan, että Jeesus on kirottu. Tämän suuntaisestihan fariseukset ja ylipapit toimivat, kun sanoivat, että Jeesus toimii Beelsebulin, riivaajien päämiehen voimassa. Kun he näin ja varsin tietoisesti kutsuivat valkeutta pimeydeksi ja tuomitsivat Pyhän Hengen työn ja vaikutuksen saastaiseksi ja käänsivät selkänsä lihaksi tulleelle Jumalalle, syyllistyivät he Pyhän Hengen pilkkaan. Joten, kun lähestymme hengellisten lahjojen ja virkojen ilmenemistä seurakunnassa, lähestymme niitä raapaisten hengellistä taistelurintamaa. Yli kaiken haluaa Pyhä Henki kirkastaa Kristusta. Se on Hengen mieli ja se on myös jokaisen Hengen valtaaman seurakunnan yhteinen halu ja toive. Tästä eteenpäin tuleekin lukea kaikki Jeesuksen Herrauden ja sen ilmituomisen valossa. Lahjat, virat ja voima--näiden kaikkien kuuluu korostaa ja ilmituoda Kristusta seurakunnan elämässä.

"Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama" (1Kor 12:4-6). Näitä kolmea jaetta on hyvä ensin katsoa yhdessä ja vasta sitten erikseen. Voimme sanoa, että Jumala on moninaisuutta ykseydessä. Jumala Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä on täydellisesti yhtä, ja silti Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä on oma persoonansa ja virkansa tai roolinsa. Ja kuitenkin on myös niin, että mitä Isä tekee, sitä myös Poika tekee; mitä Poika tekee, sitä Isä tekee. Mitä Pyhä Henki tekee, sen Jumala tekee! Kun nyt siis puhumme seurakunnasta, tulee tässä valtavalla tavalla ilmi se, kuinka se on Jumalan suunnitelma ja se, kuinka Jumala seurakunnan kautta haluaa ilmoittaa itsensä. Seurakunta on, kuten yksilö ihminenkin, kutsuttu heijastamaan sitä, mitä on Jumalassa. Miten vallankumouksellista se onkaan yksilökeskeisille mielillemme, kun kuulemme, että mitä yksi jäsen tekee, sitä koko seurakuntaruumis tekee.

"Armolahjat ovat moninaiset mutta Henki on sama" (1Kor 12:4). Jumalan rikas armo ilmenee Hänen seurakuntansa kautta moninaisesti; armosta saamme olla Pyhän Hengen elämän ilmenemisen välikappaleena, eikä vain välillisesti, vaan saamme olla itse upotettuina tuohon elämän todellisuuteen ja yhteen tullessamme yhdessä ilmentää sitä. Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Jumalan Henki, ja, kuten jo sanottu: Pyhä Henki haluaa kaikessa toiminnassaan kirkastaa Kristusta.

"Seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama" (1Kor 12:5). "Seurakuntaviroiksi" suomennetun sanan takaa löytyy sama kreikan kielen sana, josta tulee sana diakoni. Ilmaisu ei siis pidä sisällään vain vanhinta, pastoria, diakonia ja suntiota, vaan kaikenlaisen palvelemisen, mikä tapahtuu Jeesuksen jalanjäljissä ja mielenlaadussa--sillä Herra on sama. Hän tuli--ei palveltavaksi, vaan palvelemaan. Pestään opetuslastensa jalat, Hän sanoi jättäneensä meille meitä velvoittavan esimerkin. Seurakuntavirkoja parempi olisi puhua seurakunnan palvelemisesta. Tämä taas ei tarkoita ensisijaisesti virallisen ja järjestäytyneen paikallisseurakunnan toimintamuodossa mukana oloa, vaan seurakunnan; Kristuksen omien palvelemista. Tämä voi tapahtua kirkossa, rukoushuoneella, koulussa, työpaikalla, kaupungissa, metsässä ja missä tahansa, missä kaksi tai kolme Jeesuksen omaa kohtaa.

"Ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama" (1Kor 12:6). Vaikka armolahjat mainitaan erityisesti Pyhän Hengen työksi, palveleminen Jeesuksen työksi ja voiman ilmeneminen Isän Jumalan työksi, niin lopultakin se on Jumala kolminaisuudessaan, joka kaiken kaikissa vaikuttaa. Jos siis on jotakin hengellisiä lahjoja, tulevat ne kaikki Jumalalta; jos jotakin Kristuksen kaltaista palvelemista, tulee se kaikki Jumalalta; jos jotain voiman vaikutusta ja ilmenemistä, tulee se Jumalalta. Kaikessa tässä, mitä seurakunnan keskellä tapahtuu, tulee meidän erottua pakanuudesta (j. 2) ja pyrkiä yhdessä siihen, että Kristus Jeesus kirkastuisi (j. 3). Niinkuin timantti, jota valoa vasten käännellään, heijastaa joka sivunsa ja särmänsä kautta yhtä ja samaa valoa niin rikkaan moniulotteisesti, niin samoin armolahjat, Kristuksen kaltainen palveleminen ja Jumalan voiman ilmeneminen kaikki yhdessä heijastavat ja ilmituovat Jumalan kirkkautta, hyvyyttä ja kauneutta.

"Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi" (1Kor 12:7). Ilmoitus tulee kreikan sanasta, mikä merkitsee manifestaatiota, ilmi-, ja esille tuloa. Joten, mitä ikinä Pyhä Henki tekeekään tai vaikuttaakaan meissä ja meidän kautta, sen päämäärä on seurakunnan yhteinen hyöty. Meitä kutsutaan tässä ajattelemaan tottumaamme laajemmin. Meidän ei tulisi vain ajatella, että mitä minulle on annettu, vaan ajatella, mitä sille Kristuksen ruumiin paikalliselle ilmentymälle on annettu, josta olen osallinen. Me some ajan ihmiset ajattelemme vain omaa profiiliamme ja tietoja, joita itsestämme esittelemme; minun kiinnostuksen kohteeni, minun lahjani, minun palvelutehtävän ja saavutukseni. Mutta seurakunnasta puhuttaessa tulisikin ajatella yhteistä profiilia. Kun Jumala katsoo lastaan, Hän näkee tämän ensin Kristuksessa, sitten osana perhettä, sitten osana seurakuntaa.

Seuraavat kolme jaetta tulisi nyt siis lukea siten, että lisäämme sanat "yhteiseksi hyödyksi" jokaisen mainitun yhdeksän armolahjan ja Hengen ilmentymän perään. "Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat (yhteiseksi hyödyksi), toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta (yhteiseksi hyödyksi); toinen saa uskon samassa Hengessä (yhteiseksi hyödyksi), toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä (yhteiseksi hyödyksi); toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja (yhteiseksi hyödyksi); toinen profetoimisen lahjan (yhteiseksi hyödyksi), toinen lahjan arvostella henkiä (yhteiseksi hyödyksi); toinen eri kielillä puhumisen lahjan (yhteiseksi hyödyksi), toinen taas lahjan selittää kieliä (yhteiseksi hyödyksi)" (1Kor 12:8-10). Tämän näkökulman korostamiselle oli oma erityinen syynsä Korinton riitaisan, puoluhenkisen ja lihallisesti kerskailevan seurakunnan parissa. Korinton seurakunnassa myös tehtiin väärämielisesti ero jäsenen ja jäsenen välille, kun lahjoja arvioitiin inhimillisin kriteerein. Ulkoinen näyttävyys ja mahtavuus oli jotakin, mikä heihin vetosi (vrt. 1Kor 2:1). Mutta samalla tämä on kirjoitettu Jumalan Henkäyttämänä myös meille, joihin pätevät samat lankeemuksen seuraukset ja jotka olemme alttiita tekemään samat virheet kuin mitä korintossa tehtiin. Seurakunnan yhteinen hyöty on meille samalla kertaa sekä kehotus, päämäärä ja arvioinnin perusta. Pyhä Henki haluaa aina rakentaa seurakuntaa Kristukseen, joskin on välillä tarpeellista, että ensin revitään vääriä rakenteita maahan ja revitään rikkaruohot pois, jotta hyvä sato pääsee kasvamaan. Emme siis saa vanhurskauttaa sydämemme kovuutta ja haluttomuuttamme kuunnella kovia kehotuksia vedoten siihen, että tämä ei ole rakentavaa koska se ei tunnu heti mukavalta.

Näitä yhdeksää Hengen ilmentymää ja armolahjaa tulisi lähestyä myös jokaista erikseen jakeiden 4-6 kautta, sillä niissä on tarjottu kaikelle perusta Jumalan olemuksen kautta; kuten jo totesimme. Niinpä "viisauden sanat" tulevat Pyhältä Hengeltä, niillä tulee palvella seurakuntaa Kristuksen kaltaisuuteen pyrkien, ja niillä palvellessa, tulee kunnia antaa Jumalalle ja myös etsiä voimaa palvelemiseen Jumalalta. Vielä tarkennuksena on hyvä huomioida sekin, että Pyhä Henki ennen muuta haluaa kirkastaa Kristuksen seurakunnan rakentumiseksi. Me emme siis saa ensisijaisesti tavoitella lahjoja, vaan seurakunnan rakentumista, mikäli haluamme olla Pyhän Hengen työtovereita. Näin siis myös esimerkiksi profetoimisen lahjan kanssa; oikeaa profetiaa ei ole muutoin kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta, olipa henkilöllä sitten tuon armolahja tai ei, sillä "te saatatte kaikki profetoida" (1Kor 14:31). Profetoimista tulee toteuttaa Jeesuksen kaltaisuus mallina; kuinka Hän puhui ja mihin hän pyrki, ja tietenkin yksi tärkeimmistä tässä on Jeesuksen kuuliaisuuden esimerkki: "Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä Hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee" (Joh 5:19). Tämä pitää sisällään tottakai myös puheen.

Siispä: "Kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo" (1Kor 12:11).

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).