Lesken ropo
Markus kertoo Jeesuksesta, kuinka Hän kerran oli opetuslastensa kanssa pyhäkössä, istumassa lähellä uhriarkkua. Ennenkuin luemme tilanteesta kertovat neljä jaetta, haluan kiinnittää huomiomme siihen seikkaan, millainen opettaja Jeesus oli. Jeesus opetti seuraajiaan keskellä elämää, eikä Hänen opetuksensa koskettanut vain joitakuita elämän osa-alueita. Ja mikä aihe pintapuolisesti olikaan, vei Jeesus sen aina koskettamaan ydintä; meidän sydäntämme. Jeesuksessa toteutui Israelille aikanaan annetut sanat:
"Nämä sanat, jotka Minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi (teot), ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi (ajatukset). Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi" (5Moos 6:6-9).
Markus kirjoittaa: "Ja Hän (Jeesus) istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhri arkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon. Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä. Ja Hän (Jeesus) kutsui opetuslapset tykönsä ja sanoi heille: 'Totisesti Minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun. Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä" (Mark 12:41-44).
Mitä tähän pitäisi sanoa? Jeesus teki sen taas; Hän käänsi taas pöydät ylösalaisin ja teki ensimmäisistä viimeisiä, viimeisistä ensimmäisiä! Ulkoinen paljous ja sisäinen paljous eivät käykään käsikädessä; sillä sisäinen paljous voi näyttäytyä ulkoisesti vähänä, ja ulkoisen paljouden taa taas voi kätkeytyä sisäinen vararikko.
Kun Jeesus opetuslapsineen tarkkaili uhriarkkua, he huomasivat, että rikkaat laittoivat sinne kyllä rahaa määrällisesti paljon, mutta omaisuutensa kokonaisuuteen nähden annettu oli monelle rikkaalle vain vähän. Tämä ulkoinen antaminen ei vielä paljasta sitä, antoivatko nämä rikkaat vain tavan vuoksi, näyttääkseen pyhiltä, vaiko rakkauden motivoimina. Köyhän lesken antaminen taas on kuva antautumisesta täysin Jumalan varaan. Jeesuksen opetusta mukaillen voimme sanoa, että vähään antamiseen tarvitsee rakkautta vain vähän. Paljoon antamiseen taas tarvitsee rakkautta paljon.
Voi niitä, jotka itselleen etua etsii tälläisten kustannuksella; voi niitä, "jotka syövät leskien huoneet" (Mark 12:40), ja tätäkin kertomusta hyväksi käyttäen lypsävät rahaa ihmisiltä omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa--näin toimi kirjanoppineet Jeesuksen päivinä ja samankaltainen on yhä voimissaan meidänkin aikanamme.
Jeesus ei opeta tässä, että jos perhe näkee nälkää, tulee viimeiset rahat antaa Herralle. Se, mihin Jeesus haluaa katseemme kohdistaa on siinä, että mikä on Jumalalle paljon! Mikä sitten on?
Jumala ei halua meiltä vain sitä ylimääräistä, mikä joutaa pois ja mitä emme tarvitse (rikkaiden antaminen)! Jumala haluaa meiltä meidän sisimmän, meidän sydämen, niinkuin Sana sanoo, että "kateuteen asti Hän halajaa henkeä", jonka on antanut meihin. Jumala haluaa sinut ja minut kokonaan. Jeesus ei kuollut ristillä ja vuodattanut vertansa, ollakseen Herra vain meidän elämän kehällisimmissä piireissä, vaan ytimessä. Jeesus haluaa Herrana istua sydämiemme valtaistuimella tai muutoin Hän ei ole Herramme laisinkaan. Tälläisestä kaiken antamisesta Jumalalle on tämä lesken ropo kaunis kuva. Lesken teko julistaa sitä, että "olen nyt täydessä inhimillisessä vararikossa enkä voi enää elää ilman sinua Herra! Pidä Sinä minut elossa tai kuolen!"
Leski on myös kuva autuaasta hengellisestä köyhyydestä. Monesti hairahdutaan luulemaan itseämme rikkaammiksi kuin mitä ollaankaan. Rikkaus ja antaminen taas nostaa mieleen Jeesuksen opetuksen siitä, että yli kaiken varottava tulee varjella sydäntään, koska missä aarteesi on, siellä myös sydämesi on! Jos se on ajallisessa, on sydämemme täynnä huolia. Lesken antautuminen ja heittäytyminen Jumalan varaan kertoo myös siitä, mitä Jeesus opetti seuraamisestaan: "Te ette voi olla Minun opetuslapsiani, ellette.." ja se on kaikki tai ei mitään. Et voi olla puoliksi Jeesuksen ja puoliksi perkeleen ja synnin oma.
Ja toisaalta lesken antaminen julistaa Jumalan suurta armoa. Leskellähän oli annettavaa vain vähän, naurettavan ja surkean vähän; hänellä oli ihan mitättömästi annettavaa noihin rikkaisiin verrattuna, ja silti sen vähän kokosydäminen antaminen Jumalalle oli enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat rahaa uhriarkkuun. Joten, summa summarum, Jumala näkee sen lävitse, miltä asiat pintapuolisesti näyttävät; Jumala katsoo sydämeen ja se, mitä sydämessä on, ratkaisee. Jumala ei halua sinun rahojasi tai ylimääräisiä jämiä sinulta, vaan Jumala haluaa sinut itsesi, kokonaan. Anna siis itsesi Hänelle täysin; heittäydy nyt kokonaan Jeesuksen käsiin, kun Hän sinua kutsuu: "Tule ja seuraa Minua!"