Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne

Galatalaiskirje · Armo, Evankeliumi, Jumalan kuva, Laki, Teot, Totuus

Olemme tänään Galatalaiskirjeen ja erittäin tärkeän aiheen parissa. Kirjeen alussa Paavali esittää, ettei ole saanut virkaansa ihmisiltä tai edes ihmisten välityksellä--eikä hänen julistamansa evankeliumi "ole ihmisten mukaista" (Gal 1:11), ja jos yhtään evankeliumia tunnet, niit tiedät sen käyvän vastaan sitä, miten me itseämme luonnostamme yrittäisimme pelastaa. Jumalan ajatukset eivät ole meidät ajatuksiamme ja Hänen tiensä eivät ole meidän teitämme!

Alkutervehdyksessä on evankeliumi jo esitetty tiivistetyssä muodossaan: "Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan" (Gal 1:3-4)! Pelastus tulee siitä, mitä Jeesus on tehnyt jo. Merkittäväksi seikaksi nousee se, mistä ovat armo ja rauha peräisin, ja miten ne meille tulevat? Miten me pelastumme nykyisestä pahasta maailmanajasta? Jeesus antoi itsensä alttiiksi ristillä, mutta riittääkö usko Häneen, vai tarvitsemmeko lisäksi jotakin muuta? Riittääkö yksin Kristus; riittääkö Hänen verensä? Galatalaiskirje on muihin kirjeisiin nähden erilainen, sillä se heti alkutervehdyksen jälkeen alkaa valtavalla jyrinällä:

"Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu" (Gal 1:7‭-‬9).

Apostolien teoissa kerrotaan taustaa sille, miksi tälläinen varoitus oli tarpeellista kirjoittaa Galatian seurakunnille. Luemme: "Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: 'Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua'" (Apt 15:1). Vaikka meistä kukaan tuskin kamppailee sen kanssa, ympärileikkauttaako itsensä vai ei, on tämä tapaus silti myös meitä varten kirjoitettu. Kun pureudumme siihen periaatteellisella tasolla, voimme löytää yllättäviäkin yhtymäkohtia tämän, ja oman elämämme välillä. Kysymys kuuluu: usko Kristukseen vai lain teot? Riittääkö Kristus, vai pitääkö minun lisätä vielä päälle jotain omaani? Luotanko täysin Kristukseen, vai turvaanko myös omaan vaellukseeni? Efesolaiskirjeen toisessa luvussa ei sanota, että "armosta te olette pelastetut kaiken sen jälkeen, mitä ensin itse voitte tehdä", vaan siellä sanotaan: "armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ette itsenne kautta--se on Jumalan lahja" (Ef 2:8).

Emmekä tämän aiheen äärellä ole vain kiinnostuneita siitä, että meillä mielessämme olisi oikea oppi evankeliumista, vaan että raitis ja terve evankeliumi olisi myös jotakin, joka tulisi jokapäiväisessä elämässämme esiin; "että vaeltaisimme suoraan evankeliumin totuuden mukaan." Yksikään tekomme ei ole neutraali ja kokonaisuudesta irrallinen. Tämä perustuu sille, että meidät on luotu Jumalan kuviksi. Ihmisyytemme ytimessä ja olemassaolomme tarkoituksessa on paljon kyse juuri tästä: että kuvastaisimme Jumalaa ympärillemme. Hengelliselle kaikki on hengellistä ja jokaisella teolla on voima julistaa jotakin; joko sellaista, mikä on totta Jumalasta, tai sitten sellaista, mikä ei ole totta. Halumme on kirkastaa Kristus ruumiissamme siten, ettemme elä ristiriidassa sen kanssa, mihin uskomme. Raamattu puhuu tästä: "että Kristuksen opin kaikin tavoin kaunistaisimme." Jos tämä nyt tulee sinua vastaan lakina, eli paljastaa sinulle oman epäonnistumisesi ja alimittaisuutesi, niin älä kuitenkaan toimi kuin lain alainen; älä yritä omassa voimassasi yltää tähän, vaan toimi evankeliumin viitoittamalla tavalla; anna lain olla kasvattajana Kristuksen luo tulemiseen; tule Kristuksen luo köyhänä; kyse on elämästä, jonka Hän armossaan vaikuttaa!

Galatalaiskirje jatkuu niin, että Paavali puolustaa apostolin virkaansa; sitä, että hän on aito Jumalan valitsema sanansaattaja. Valheellisen opin levittäjät nimittäin pyrkivät kuulijoidensa mielissä nakertamaan Paavalin arvovaltaa, jotta nämä lakkaisivat kuuntelemasta tätä, ja alkaisivat sen sijaan kuunnella heitä ja seurata heitä. Ei Raamattu turhaan varoita, että ei saa kuunnella vanhimpia vastaan esitettäviä syytteitä, ellei sitten ole kahta tai kolmea todistajaa asialle. Tätä samaa aihetta käsitellään laajasti Toisen Korinttolaiskirjeessä luvuissa 10-12. Sama ongelma kohtasi tuohon aikaan monia seurakuntia ja uskallan sanoa: tavalla tai toisella kohtaa nykyäänkin. Ja meidän lihassamme vielä kiinni riippuva synti tekee meidät alttiiksi tälle; helpompi olisi olla luottamatta, helpompaa luulotella pärjäävänsä itse ja omillaan, helppoa olisi kuunnella syytöksiä ja juoruja.. Mutta Paavalin sanat Timoteukselle koskevat myös meitä: "Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut" (2Tim 3:14). On helpompi kuunnella jotain korvasyyhyynsä YouTubesta, kuin kuunnella sen opetusta, joka oikeasti tuntee sinut, vaikka tuntuisitkin siltä, kuten Paavalista sanottiin: hänen esiintymisensä ei ole minkään arvoista.. Mutta miettikää mitä Jumala tämän arvottomasti esiintyneen kautta teki ja vaikutti!

Etenemme Galatalaiskirjeessä "case study:in" evankeliumin puhtauden säilymisestä. Mutta meidän tulee muistaa, minkä historiallisen kontekstin äärellä olemme. Apostolien teoissa on kuvattuna, kuinka evankeliumi alkaa levitä Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen, ensin Jerusalemissa, ja sitten Jerusalemista, saavuttaen Samarialaiset, jumalaapelkääväiset (jotka olivat juutalaisuuteen kääntyneitä pakanoita, jotka eivät kuitenkaan olleet ympärileikkauttaneet itseään. Heitä kutsuttiin proselyyteiksi), ja viimeiseksi myös pakanat.

Apostolien teoissa kuvataan mm. tapahtumia Korneliuksen luona. Pietarin mukana tulleet tuntuvat jopa yllättyvän siitä, että Pyhä Henki vuodatettiin Korneliuksenkin päälle, ja lopputulos oli, että ei kai voi estää kastamista myös häntä. Näin alkoi Uuden Liiton seurakunta rakentua. Alkoi toteutua se, että Jumala on yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken (Ef 1:10) ja se, että Kristus "omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden (juutalaisten ja pakanoiden, tai ylipäänsä eri kansanryhmien tai heimojen [ja nykyäänhän tällästä heimoontumista tapahtuu] väliltä; kasvissyöjien ja lihansyöjien väliltä, persujen ja vihreiden väliltä, sanoisinko jopa: rokotettujen ja rokottamattomien väliltä)" (Ef 2:15-16). Ei ole Jumalasta, että olisi erikseen juutalaisten-, afrikkalaisten-, possun lihasta kieltäytyvien-, vanhan tapaista laulamista ylenkatsovien-, ylistysmusiikkia karttavien-, rokotettujen-, tai rokottamattomien seurakuntia. Mitkä asiat ihmisiä nykyään jakavatkin (voit itse täydentää listaa), ne eivät saisi jakaa seurakuntaa, koska Kristus ei ole jaettu; miksi yrittäisimme paloitella Hänen ruumistaan? Seurakuntayhteyteen ei siis saa asettaa ehdoksi jotakin lain täyttämistä; vaatimusta olla ensi jotakin tullakseen kelvolliseksi; on vain yksi vaatimus seurakuntayhteydelle: usko Kristukseen ja on Jumalan työ viedä meidät lähtökohdistamme sinne, minne Hän haluaa.

Evankeliumi siis levisi ja yhä useampi tuli Kristuksen seuraajaksi. Jumala rakensi seurakuntaansa. Paavali kertoo: "Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani. Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan. Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä. Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne" (Gal 2:1‭-‬5).

Seurakuntien sisälle siis oli luikertanut--ymmärrän tämän tarkoittavan vaivihkaa tullut--ihmisiä, jotka olemassa olollaan ja ulosannillaan haastoivat ja kyseenalaistivat sitä "vapauttamme mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa" (Gal 2:4). Tunnetko sinä, mikä vapaus sinulle on Kristuksessa annettu kaikesta lain vaatimuksesta, rehkimisestä ja yrittämisestä ansioitua ja tulla hyväksytyksi. Lepo Hänessä on siinä, että Hän saa kokonaan meissä kuolettaa tuon lain alle orjailevan pyrkimyksen. Luonnollinen minäni kuuluu ristille Kristuksen kanssa, mutta kuten Kristuskin meni ristille vapaaehtoisesti eikä pakosta, niin on meillekin sinne meno vapaaehtoista. Mutta evankeliumin tie elämään käy kuoleman kautta! Ja emmekö haluakin voida sanoa: en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa!

Mutta kysymme: uskallammeko me elää siinä vapaudessa, joka meillä Kristuksessa on--silloinkin kun valheveljien tai muuten vain lain alle luisuneitten puolueen edustajat katsovat meihin tuomitsevasti? Uskallanko olla se oma itseni, joksi Kristus minut on vapauttanut ja vapauttaa? Mutta jos meitä paheksutaankin vapautemme tähden, on varmaa se, että paheksujat itse eivät ole vapaita, ja osittain tuomitsevatkin meidän vapauttamme sentähden, että saisivat rauhan omiin kahleisiinsa. Mutta niissä kahleissa ei ole todellista rauhaa kenellekään! Ja todeksi eletyn vapauden valossa paljastuu se, mikä on kahleissa. Paavali kirjoittaa: "Me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne" (Gal 2:5).

Ja sitten se case study, johon emme vielä päässeet: "Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?" Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä; mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista" (Gal 2:11‭-‬16). Näetkö sinä, kuinka Pietari ei elänyt evankeliumia todeksi tässä? Näetkö, miten hänen tekonsa julisti jotain muuta, kuin sitä, että vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen?

Amplified Bible sanoo, että Pietarin omat teot tuomitsivat hänet. Paavali joutui asettumaan häntä vastaan ja nuhtelemaan häntä. Eleellään Pietari antoi julkisen tuen noiden, sanoisinko "juutalaistajien" opille, vaikka tiesikin sen vääräksi ja vaikka Jerusalemissa vasta oli ollut kokous, jossa evankeliumista ja sen sovelluksesta oltiin oltu yhtä mieltä (Apt 15). Liittymällä yhteen tämän puolueen kanssa Pietari aiheutti hämmennystä ja epävarmuutta pakanakristityille; pitäisikö näiden sittenkin ympärileikkauttaa itsensä ensin, ollakseen soveliaat pyhien yhteyteen kaikkien kanssa? Pitääkö ensin itse pyhittää itseään jotenkin, että voisi tulla hyväksytyksi? Tässä taustalla on se periaate, että seurakunnan Kristuksen ruumiina tulisi heijastella sitä todellisuutta, mitä on olla Kristuksessa. Ja jos meidän olemisemme Kristuksessa ei perustu lain täyttämiseen, ei sillon myöskään meidän kuulumisemme Hänen ruumiinsa jäseneksi ja seurakunnan yhteisiin kokoontumisiin tule perustua lain täyttämiseen. Kelvollisuutemme ja soveliaisuutemme tulee uskosta, ei lain täyttämisestä. Kaiken farisealaisuuden ja väärien taakkojen asettamisen ihmisten kannettavaksi Jeesus tuomitsi ankarin sanoin.

Tilanne oli hengellinen taistelukenttä ja nykyäänkin saatanalla on halu sotkea evankeliumin kirkkaat vedet ja laittaa lähettiläänsä tallaamaan ruohoa siitä, missä Jumalan lampaiden tulisi saada syödä. Pietari tunsi kyllä totuuden, mutta miksi hän lankesi? Hän "vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja." Pois vetäytyminen on armeija sanastoa ja tarkoittaa strategista perääntymistä eturintamasta. Esimerkiksi kuningas Daavidin käskystä Israelin joukot kerran peräytyivät ja jättivät Heettiläisen Uurian kuolemaan eturintamassa. Nyt Pietari vetäytyi evankeliumitaistelun eturintamasta tällä teollaan ja sai muutkin jättämään asemansa.

Olivatko nämä tässä mainitut Jaakobin luota eli Jerusalemista tulleet em. valheveljiä (Gal 2:4) vai ei, sai heidän tulonsa joka tapauksessa aikaan sen, että Pietari lakkasi elämästä siinä vapaudessa, mikä hänellä Kristuksessa oli, ja alkoi käyttäytyä kuin olisi lain alla. Ele väkisinkin jakoi seurakunnan ylemman ja alemman tason uskoviin--tai jos ei jakanut, niin vähintään julisti valheellisesti että näin olisi, ja että ylemmällä tasolla ovat ne, jotka täyttävät lain. Kaikki tämä ilman saarnaamista tai raamattutuntien pitämistä. Pietarin elämä saarnasi. Mutta todellisuudessa me olemme kaikki samalla viivalla ristiltä katsottuna, niinkuin Eve ja Ossi laulavat.

Pietarin motivaationa oli ihmispelko; hän pelkäsi ympärileikattujen puolueen tuomiota; mitä he ajattelisivat hänestä; mitä hänen maineelleen heidän keskuudessaan tapahtuisi; mitä jos nämä ajattelisivat hänen harhaantuneen ja saastuttaneen itsensä? Pietarin ele ei ainoastaan ollut loukkaus pakanakristityille, vaan myös juutalaiskristityille, jotka Pietari esimerkillään sai lankeamaan kanssaan tähän ulkokultaisuuteen. Sana ulkokultainen merkitsee teeskentelyä ja osan näyttelemistä jonkun kanssa ja tällöin ulkoisen ja sisäisen välillä on vahva ristiriita. Pietari ei elänyt ja toiminut evankeliumin totuuden mukaan ja vaaransi teollaan evankeliumin puhtaana säilymisen seurakunnassa.

Miekin vetäydyin taannoin pois veljistä eli yhteydestä heidän kanssaan ja arvioin heidät hihhuleiksi ja hurmahengiksi ja helpompihan oli olla vanhurskas omalla tiellään kun ensin tuomitsi toiset. Miun motiivina ei tosin tässä ollut ihmispelko, mutta evankeliumin totuuden mukaan en vaeltanut silti! Jumala on lähettänyt Henkensä ja sen vaikutukset, armolahjat mukaan lukien seurakunnalleen, mutta mie "laitoin kielilläpuhumiseni hyllylle", arvostelin Hengen työtä toisissa ja ennen pitkää koinkin sitten olevani hyvin hyvin kuivalla ja kylmällä paikalla sisäisesti. Herra kuitenkin armahti miuta mutta helppoa ei ollut tulla takaisin. Huomaan yhä välillä pelkääväni sitä puoluetta mihin kuuluin, ja heidän tuomiotaan minusta nyt, kun olen palannut yhteyteen näiden hurmahengiksi tuomitsemineni kanssa. Miulla on kiusaus kohtaamisissa olla kuin miulla ei sitä Hengen vapautta olisikaan, minkä olen nyt saanut. Mutta en halua luopua siitä enkä halua olla loukkaukseksi kenenkään toisen vapaudelle! En tiedä, kuinka vahvasti aikanaan sain monen ystävän kyseenalaistamaan Jumalan vaikutuksia mein keskuudessa.. Mutta olen pahoillani siitä jos sain.

Evankeliumin puhtaudessa--josta nyt puhumme--on kyse oikeastaan siitä, riittääkö Kristus. Ei ole mitään oikeaa toisenlaista evankeliumia, vaikka enkeli taivaasta ilmestyisi sellaista julistamaan. Jos evankeliumimme on Kristus+jotain, on se jo "toinen evankeliumi" ja "vääristelty evankeliumi.". On totta, että juutalaiselle kansalle oli aikanaan annettu käsky erottautua pakanoista, mutta Vanhan Liiton aikaan seurakunnan raja oli valtion raja. Nyt Uudessa Liitossa asia on kuitenkin toisin. Se, joka on Jeesuksessa, on sisällä, sisällä seurakunnassa, eikä Uuden Liiton merkki ole ympärileikkaus, vaan sydämen ympärileikkaus Hengessä. Ja kaikki ne, joilla tämä merkki on, ovat yhtä Kristuksessa ja heidät on kutsuttu ja tarkoitettu elämään ja vaeltamaan sen mukaan kaikessa. Muutoin toimitaan evankeliumin totuutta vastaan. Eli jos vaatisimme jonkin lain täyttämistä edellytyksenä seurakuntayhteyteen tulemiselle, silloin seurakuntana julistaisimme, että pelastuksen todellisuuteen pääsee vähintäänkin osittain lain täyttämisen kautta. Näettekö tätä, miten meidät yksilöinä sekä seurakuntana on kutsuttu julistamaan ja heijastamaan ja todistamaan Jumalaa ja Hänen tekojaan; emme saa jatkaa ristiriidassa sen kanssa, mikä on evankeliumin totuus, vaan meidän tulee vaalia oikeaa oppia evankeliumista sekä sen puhtautta; myös ja ehkä ennenmuuta elämällä sen mukaisesti yhdessä! Kaunistakaa Kristuksen oppi kaikin tavoin elämällänne! Vaeltakaa evankeliumin totuuden mukaisesti kaikessa! Aamen.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).