Kristuksen ruumiin anatomia; ykseyttä moninaisuudessa
Tänään meidän olisi tarkoitus sukeltaa korinttolaiskirjeeseen, ja tarkemmin sen kohtaan, jossa puhutaan seurakunnasta Kristuksen ruumiina ja tässä yhteydessä myös armolahjoista. Raapastaan ensin kuitenkin pintaa suuremmasta kuvasta, ennenkuin käydään yksityiskohtiin.
Korintto oli mantieteellisesti tärkeällä paikalla ja siksi tärkeä ja vauras kauppakaupunki. Kaupungin maine oli sellainen, että termiä "korinttolainen" käytettiin yleisesti sellaisista ihmisistä, jotka eli syvällä esimerkiksi seksuaalisissa synneissä. Joten, jos meidät seurakuntana on kutsuttu antamaan kasvot sille, millainen Kristus on, niin Korinton kaupunki anto kasvot sille, mitä on turmeltunut elämä. Mutta tähän kaupunkiin oli Paavali kuitenkin lähetysmatkallaan istuttanut seurakunnan. Ihmisiä oli tullut uskoon! Jumalan armo on ihmeellinen!
Ilmeni kuitenkin paljon ongelmia; Korinton seurakunnassa vallitsi vahva puolue henki, ja porukka tykkäsi assosioitua johonkin opettajaan ja taas vähätellä niitä, jotka ei tätä opettajaa fanittanu. Tää on ainakin sana teille, jotka kuultelette paljon opetuksia YouTube:sta. Mutta, Paavali kysyy: "Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen" (1Kor 1:13)? Sitten Paavali ottaa sarkastiseen sävyyn kantaa siihen ylimieliseen asenteeseen, minkä vallassa moni oli: "Te olette jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita.." Saman sävyiset sanat Kristus sanoo Laodikean ylpeästä ja itseriittoisesta seurakunnasta Ilmestyskirjassa.
Sitten eräs seurakunnan jäsen eli räikeässä seksuaalisessa synnissä, mutta muut ei ilmeisesti olleet tästä edes pahoillaan, ne pikemmin ylpeili suvaitsevaisuudestaan. Paavali ojentaa heitä: "Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapate hapattaa koko taikinan" (1Kor 5:6). Seurakunnan jäsenet myös riitelivät keskenään, niin että se tuli ympärillä olevan uskosta osattoman maailmankin tietoon. Paavali kysyy: "miksi ette ennemmin anna riistää omaanne" (1Kor 6:7)? Oli myös epäselvyyttä avioliitosta ja naimisiin meno järjestelyistä, oli hankaluutta ja itsekkyyttä ehtoollisen vietossa. Ei haluttu kulkea heikkojen rinnalla vaan ylpeiltiin omasta kypsyydestä--mitä se sellanen kypsyys sitten lieneekään ollut? Paavalin piti myös varoittaa epäjumalanpalveluksesta. Kaikkien näiden aiheiden ja monen muun kautta, tullaan sitten Korinttolaiskirjeen 12 lukuun, jonka kimppuun myökin nyt käydään. Asiaa olisi niin paljon, että joudutaan katsoo tämä elokuva pikakelauksella.
Otsikon tälle opetukselle otin näistä seuraavista jakeista: "Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakunta virat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa on sama" (1Kor 12:4-6). En tiedä huomaatko miten voimakkaasti Paavali kytkee seurakunnan todellisuuden Jumalan todellisuuteen. On vain yksi Jumala, ja vain yksi seurakunta, Kristuksen ruumis. Mutta Jumala on Kolmiyhteinen, voisit vaikka alleviivata näistä jakeista sanat Henki, Herra ja Jumala. Seurakunnan kokonaisuus siis armolahjoineen, virkoineen ja voimavaikutuksineen ankkuroituu Jumalaan, joka on moninaisuutta ykseydessä. Sanoisin jopa, että Jumala rakastaa moninaisuutta ykseydessä ja sitä seurakunnankin on tarkotus olla; heijastaa yhteisönä sitä mitä Jumalassa on!
Pitää kuitenkin lähteä liikkeelle ovelta, jos aikoo edetä sisälle rakennukseen. Ensin mein pitää kysyä, olenko sisällä, tai oletko sisällä? Oletko osa seurakuntaa? Paavali kirjoittaa: "me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi" (1Kor 12:13). Joten, kun olet tunnustanut syntisi ja kääntynyt niistä Jeesuksen puoleen, olet saanut synnit anteeksi, mutta ei siinä kaikki! Olet uudestisyntynyt Jumalan Hengestä; ja sinut on sisältä luotu uudeksi; olet jo osa uuden luomakunnan todellisuutta, jonka Pää on Kristus. Tämä tarkoittaa myös sitä, että uskoon tullessa siut on liitetty osaksi pelastettujen joukkoa; siut on Pyhässä Hengessä kastettu osaksi seurakunnan todellisuutta. Nyt se, että liitytkö ja sitoudutko yhteyteen paikallisella tasolla, antaa siis vastauksen siihen, että elätkö todellisuuden mukaan, vai ristiriidassa sen kanssa? Jos oot Jeesuksen oma, olet osa seurakuntaa, halusit tai et. Mutta kuten tuut näkemään, ihanaa on olla!
Jos verrataan seurakuntaa timantiksi, jonka Jumala on luonut, voitaisiin sanoa, että niinkuin timantti, jota käännellään valoa vasten, heijastelee tuota yhtä ja samaa valoa niin rikkaan moniulotteisesti, niin samoin armolahjat, Jeesuksen esimerkin mukainen palveleminen ja Jumalan voiman ilmeneminenkin (srk:n moninaisuuden kolminaisuus) yhdessä heijastaa ja ilmituo Jumalan kirkkautta ja kauneutta! Nyt käydään hieman tuota jo mainittua srk:n moninaisuutta läpi ja sitten mennään ruumiin anatomia vertaukseen. Jumala puhukoon siulle tän kautta!
Armolahjat siis on moniniset, mutta Henki sama. Sana armolahjat tulee kreikan Kharisma sanasta ja se tarkoittaa tässä yhteydessä, että myö seurakuntana saadaan olla ARMOSTA Pyhän Hengen elämän ilmenemisen välikappaleena. Jos siis katsot ympärillesi ja näet, että tuossa Petterissä, Essissä, tai Maijassa ilmenee Jumalan elämä, niin ole rauhassa; ne ei ole sinua parempia, ne on vaan saaneet armon osakseen, olipa sitten kyse rakastamisesta, profetoimisesta, kielillä puhumisesta, erityisen uskon armolahjasta, sairaitten parantamisesta, henkien arvostelemisesta, kielien selittämisestä jne.
Seurakuntavirat on siis myös moninaiset, mutta Herra on sama. Ainakin tämä Vanhan Käännöksen ilmaus vie hieman harhaan. Seurakuntavirat nimittäin tulee samasta sanasta mistä sana diakoni tulee. Diakoni taas merkitsee yksinkertaisesti palvelijaa. Ei siis ole kyse vaan paimenen, opettajan, evankelistan, eikä profeetan tai apostolinkaan virasta, saati miksaajan tai valotekniikkaa hoitavan tehtävistä; kyse on ihan kaikesta palvelemisesta--ei vain kirkkorakennuksessa, vaan seurakunnassa. Eli jos Ville tuolla kohta rukoilee vieruskaverinsa puolesta ja Marko menee kysyy toiselta, että mitä oikeesti kuuluu, menee se tän saman kategorian alle! Herra on sama, eli kaikessa tässä meitä vaan kutsutaan katsomaan Jeesuksen elämää ja imitoimaan Häntä! Ymmärrättehän, että Jumala haluaa mein tekevän parannusta kuluttaja mentaliteetista.
Ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. Tiiätkö, kaikki todellinen elämä tulee Jumalalta. Jos meillä ei ole voimaa, se johtuu siitä, että meillä ei ole sitä Jumalalta. Jos ei nähdä rakkaudellista palvelemista mein keskellä, se johtuu siitä, että ollaan unohdettu katsella Kristusta ja muuttua Hänen kaltaisuuteen, kirkkaudesta kirkkauteen niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki. Jos meillä ei näy armolahjoja ja niillä toisten palvelemista, meiltä puuttuu Jumalan läsnäoloa mein keskeltä. Ja tiedättekö, jos näin on, ni tän seurakunta armolahja hampurilaisen (luvut 12,13 ja 14) välistä löytyy aika kova ja raju pihvi; rakkauden luku 13. Vapaasti sanottuna ja tiivistettynä: jos meillä ei ole rakkautena ilmenevää Jumalan läsnäoloa mein keskellä, ni kaikki mein touhu ja tekeminen on Jumalan mielestä vaan kuin meteliä, kattilan kansien yhteen hakkaamista. Näin oli muinoin Korinton seurakunnan tila pitkälti. Näin on ollut miun elämässä varmasti useammin kuin tajuankaan. Jos näin on mein kohdalla, jos näin on siun kohdalla, ni Jumala jo tietää sen, ja Jumala on täynnä armoa ja anteeksi antoa; saat tulla just tuossa tilanteessa, just nuo asiat siun sisimmässä Hänen luokseen, ja pyytää: Herra täytä minut elämällä! "eikä Hän pois luotaan työnnä sitä, joka Hänen luokseen tulee."
Ja tää seuraava ajatus on niin mullistava, ettei sitä voi sanoa kunnolla vaikka kui koettaisi. Miun Raamatussa se on otsikoitu näin: Yksi ruumis, monta jäsentä. Luetaan vähän:
"Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta. Jos jalka sanoisi: "Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen", niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Ja jos korva sanoisi: "Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen", niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Jos koko ruumis olisi silmänä, missä sitten olisi kuulo? Jos taas kokonaan kuulona, missä silloin haisti? Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut. Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten ruumis olisi? Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis. Silmä ei saata sanoa kädelle: "En tarvitse sinua", eikä myöskään pää jaloille: "En tarvitse teitä". Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä; ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme, mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien" (1. Kor 12:12-31).
Miun täytyy tunnustaa teille, että tässä puhutaan sellasesta todellisuudesta, mistä miulla on vain hämäriä aavistuksia. Mitä on tää ykseys mihin Jumalan elämän ilmeneminen haluaisi meidätkin seurakuntana johtaa!? Että jos yksi jäsen kärsii, ni muut kärsii sen kanssa, kulkien vierellä, kantaen toisten kuormia, itkien ikevien kanssa, nauraen nauravien kanssa. Ja vaikka tää ei nyt oliskaan vielä todellisuutta mein keskellä, ni jos joku teistä Jeesuksen omista kärsii, ja jos muut jäsenet ei kärsi rinnalla, on se Kristuksen ruumiin rampuutta. Tarvitaan sillon kuulla ne samat sanat, mitkä rampa mies Apostolien tekojen mukaan sai kuulla: Jeesuksen Nasaretilaisen nimessä, nouse ja kävele! Mutta, niinkuin mein johtava pastori Esa tässä syksyllä sunnuntai kokouksessa saarnasi, jos ollaan rikkaita, ei voida päästä tähän! Tarvitaan hengellistä köyhyyttä!
Tiiätkö, korinton seurakunnassa oli vielä sellanenkin ongelma, että vaikka kaikki voima ja lahjat tulee Jumalalta, ja nimenomaan "yhteiseksi hyödyksi" ni osa pyrki käyttämään sitä, mitä oli saanut, oman aseman pönkittämiseen ja itsekorostukseen. Oli syntynyt ns. eliittikerho seurakunnan sisälle, ja voit olla varma siitä, että Jeesus vihasi sitä. Tää näyttäytyi korinttolaisilla niin, että kielilläpuhujat esimerkiksi kerskasi lahjansa näkyvästi ilmenemisestä ja halveksu niitä, jotka ei kielillä puhuneet; ne oli toisen luokan kristittyjä.. Mutta, mitä sanoo Paavali? "Eiväthän kaikki puhu kielillä.." Ja jos joku meistä nyt ajattelee olevansa toista parempi siksi että meillä on joku lahja tai armotus, niin ollaan kokonaan jouduttu ristiriitaan mein evankeliumin perustuksen kanssa; kaikki on yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden! Siun kielillä puhuminen on siksi, että palvelisit muita rukouksin ja se tai mikään muukan lahja, ei tee sinusta itseriittoisaa, vaan tarvitset muita ja toisten lahjoja, ja kun pyritään osalliseksi parhaimmista lahjoista, ni huomataan se ettei Paavali ohjeista meitä etsimään niitä itsekkäästi, vaan "pyrkikää" yhdessä, seurakuntana, "osalliseksi parhaimmista armolahjoista" eli Herra, anna meille ne lahjat joita tarvitaan, voin itse jäädä kulisseihin, anna tuolle toiselle ja anna miulle ilo sydämeen siitä, että Herra siun seurakunta kukoistaa yhdessä! Ja vielä tätäkin parempi ja verrattomampi tie on olemassa: rakkauden tie!