Uskollisuutta vaikeissa olosuhteissa
Oli Babylonin maailmanvallan aika, ja Babyloniaa hallitsi kuningas Nebukadnessar. Danielin kirjasta voimme lukea, mitä Juudan valtakunnalle sen syntien tähden tapahtui: "Ja Herra antoi hänen (Nebukadnessarin) käsiinsä Joojakimin, Juudan kuninkaan" (Dan 1:2). Myös temppelin aarteet ryöstettiin ja niiden ohella Babyloniaan vietiin maasta ylhäisiin sukuihin kuuluvia nuoria miehiä. Tämä siis kohtasi Juudaa sen syntien tähden ja vaikeat olosuhteet, joihin nuo nuorukaiset joutuivat, oli sen seurausta, että Jumalan rangaistus kohtasi koko kansaa.
Kirjassa keskitytään aluksi Danieliin ja hänen kolmeen ystäväänsä, Hananjaan, Miisaeliin ja Asarjaan. He olivat uskollisia Jumalan palvelijoita, ja kuitenkin heidät repäistiin koko kansan syntien tähden irti kaikesta heille rakkaasta ja heille jopa annettiin uudet nimet, Babylonin epäjumalien mukaan. Daniel ja hänen ystävänsä kuitenkin päättivät pitää lujasti kiinni omasta vakaumuksestaan ja palvella Jumalaa uskollisesti näissä vaikeissa olosuhteissa. Jumala siunasikin tätä heidän päätöstään ja uskollisuuttaan ja he kohosivat korkeaan asemaan.
Seuraava näytös koskee Nebukadnessarin näkemää unta, jonka Daniel hänelle sitten selittää. Tässä välissä on mainittava, että Danielin elämän vaiheet muistuttavat Joosefin elämän vaiheita. Joosefkin vasten tahtoaan riistettiin omasta maastaan ja rakkaidensa luota, ja vietiin vieraaseen maahan. Ja Joosef, kuten Danielkin, korotettiin sitten korkeaan asemaan, kun Jumala heidän kauttaan antoi selityksen hallitsijan näkemästä unesta. Jumalan käsi oli kaiken tämän yllä molemmissa tapauksissa, ja omien tarkoitustensa tähden Jumala myös historiaa ohjasi näin, että näemme samankaltaisuutta kertomusten välillä. Nebukadnessar siis sai selityksen unelleen, jossa hän oli nähnyt suuren kuvapatsaan; "Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen.. Se oli hirvittävä nähdä" (Dan 2:31).
Vaikka Jumala näin ilmestyikin, siunasi palvelijoitaan hämmästyttävällä tavalla ja Danielin kautta antoi Nebukadnessarille selityksen tämän uneen, oli epäjumalanpalvelus tiukasti kiinni Nebukadnessarin sydämessä. Vai pitäisikö sanoa, Nebukadnessarin sydän oli tiukasti kiinni epäjumalanpalveluksessa. Hän tosin unen selityksen jälkeen antoi vuolaasti tunnustusta Jumalalle: "teidän Jumalanne on jumalien Jumala ja kuningasten Herra." Mutta heti kohta hän päätti muuttaa unen sisällön palvonnan kohteeksi. Unessa kuvapatsaan pää oli ollut kultaa ja edustanut Babylonin maailmanvaltaa. Mutta nyt Nebukadnessar teetti unen patsaasta näköispatsaan, joka oli kokonaan kultaa. Se, mikä oli hänelle kertonut siitä, että hänen valtakuntansa jälkeen tulee toinen valtakunta, sen Hän muutti keinoksi lujittaa omaa valtaansa ja teki myös tuosta vallasta palvonnan kohteen. Teettämänsä patsaan avulla hän halusi nyt vahvistaa valtaansa ja kenties myös estää unen merkitystä tapahtumasta.
Patsas pystytettiin "Duuran lakeudelle Baabelin maakuntaan" (Dan 3:1) ja kaikki hallitus-, sekä virkamiehet kutsuttiin paikalle. Sinne oli myös kutsuttu "kansat, sukukunnat ja kielet" (Dan 3:7). Tämä uusi Nebukadnessarin toimeen panema epäjumalanpalvelus oli samankaltainen, kuin Rooman valtakunnassa vaadittu uskollisuuden vala, jossa keisarille piti uhrata suitsuketta ja tunnustaa: keisari on herra. Emme tiedä, missä Daniel oli näiden tapahtumien aikana, mutta hänen kolme ystäväänsä, uusilta nimiltään Sadrak, Mesak ja Abed-Nego olivat paikalla. Heillä ei liene ollut aikaa etukäteen valmistautua siihen, mitä oli tulossa. Ainakaan emme tekstistä näe, että ennakkovaroituksia olisi annettu. He olivat tulleet paikan päälle ja siellä kuulivat nuo kuuluttajan sanat: täytyi osallistua epäjumalanpalvontaan tai kuolla. Täysin valmistautumattomia he eivät toki olleet, koska he olivat pysyneet tähän asti lujina vakaumuksessaan. Jos he olisivat matkallaan tähän saakka tehneet pieniä kompromisseja, olisivat he tässä tilanteessa olleet paljon heikompia. "Niiden joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä" (Dan 11:32).
Välikommenttina se, että elämme Jumalan luomassa maailmassa, jossa todellisuus on se, ettei meillä ole Häntä vastaan rikkoneina oikeutta elää; ei ilman syntien sovitusta ja pelastusta Kristuksessa Jeesuksessa. Nyt Baabelin totalitaristinen hallitus korotti itsensä ja johtajansa kaikkein ylimmäksi auktoriteetiksi; suoraan sanottuna jumalaksi. Ja hallituksen tai kuninkaan julistus oli tämä: jos et palvo kuten minä sanon/palvo minua/vanno tätä uskollisuuden valaa minulle, et saa elää valtakunnassani. Äkkiä oli Nebukadnessar unohtanut tunnustuksensa, että Danielin Jumala on "jumalien Jumala ja kuningasten Herra." Se, mitä hän teki nyt, oli jumalatonta itsensä korottamista. Jumala on Raamatun mukaan asettanut esivallan, mutta millekään hallitukselle ei tälläinen valta kuulu, eikä millään hallituksella ole oikeutta toimia näin.
Nebukadnessarin käsky oli siis jumalaton, eivätkä Sadrak, Meesak ja Abed-Nego siksi sitä totelleet. He eivät voineet totella, sillä se olisi ollut ristiriidassa heidän uskonsa, maailmankuvansa ja vakaumuksensa kanssa. Heidän vastarintansa oli hiljaista ja passiivista vastarintaa. He olivat paikalla, mutta eivät osallistuneet. He eivät totelleet kuningasta. He toimivat, kuten kristityt myöhemmin Rooman valtakunnassa tulivat toimimaan. Kristityt eivät suitsuttaneet keisarille tai sanoneet: keisari on herra. Alkuseurakunnan tunnustus oli, että Jeesus on Herra, ja tuon tunnustuksen tähden moni meni kuolemaansa. Nyt Sadrakia, Meesakia, ja Abed-Negoa uhattiin kuolemanrangaistuksella, mutta he jättäytyivät täysin Jumalan käsiin, turvaten ja luottaen Häneen. Heidän vastauksensa raivostuneelle Nebukadnessarille on vaikuttava:
"Sadrak, Meesak ja Abednego vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Nebukadnessar! Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan. Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt" (Dan 3:16-18).
Kuten Daniel, ja hänen kolme ystäväänsä joutuivat koko heidän kansansa syntien tähden vaikeuksiin ja jopa kärsimyksiin, niin samoin voimme mekin joutua. He olivat jo ennen pakkosiirtolaisuuttaan palvelleet Jumalaa uskollisesti, ja Babylonin jouduttuaan he jatkoivat samalla tiellä. Vaikeuksien keskellä Jumala siunasi heitä. Jumala kutsuu meitä vaeltamaan heidän esimerkkinsä mukaan, Hänelle uskollisena olosuhteista riippumatta. Ja heidän vaelluksestaan voimme oppia, miten suuri merkitys on sillä, ettemme tee kompromissia sen suhteen, mistä olemme varmat ja että palvelemme Herraa puhtaalla omallatunnolla niissä olosuhteissa, jotka Hän meille antaa tai sallii.
Ja valtavana rohkaisuna toimii se Jumalan kaikkivaltiuden näkökulma, joka Danielin kirjasta selvästi puskee läpi: pakkosiirtolaisuuteen joutuminen tuli Jumalan kädestä (Dan 1:2). Jumala antoi palvelijoidensa menestyä vaikeissa olosuhteissa (Dan 1:15,17). Jumala antoi Danielin joutua Babylonin, jotta tämä siellä olisi todistuksena Nebukadnessarille (mm. Dan 2:27-30). Jumala pelasti Sadrakin, Meesakin ja Abed-Negon tulisessa pätsissä, minne heidät heitettiin (Dan 3:24-26). Jumala nöyryytti kuningas Nebukadnessarin, ja tämä oli "hulluuden" vallassa seitsemän vuotta, kunnes tuli tuntemaan, että "Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle Hän tahtoo" (Dan 4:22).
Jumala ei koskaan muutu, ja siksi tänäänkin Hän siunaa palvelijoitaan, jotka pysyvät Hänelle uskollisina. Tänäänkin Hän suo omiensa menestyä, jopa uskottomia runsaammin, kun nämä kieltäytyvät hyvän nimeä kantavista asioista Hänen tähtensä. Tänäänkin Hän voi nostaa omiansa korkeisiin asemiin yhteiskunnassa. Tänäänkin Hän sallii omilleen vaikeita olosuhteita; uskollisuus Jumalalle johtaa heidät välillä siihen, mistä Jeesus puhui: "Mutta kun he vievät teitä synagoogain ja hallitusten ja esivaltojen eteen, älkää huolehtiko siitä, miten tai mitä vastaisitte puolestanne tahi mitä sanoisitte; sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän on sanottava" (Luuk 12:11-12). Ja tänäänkin on totta se, että "kuninkaan sydän on Herran kädessä kuin vesiojat: Hän taivuttaa sen, kunne tahtoo" (Snl 21:1). Tähän liittyen Paavali kirjoitti Timoteukselle rukouksesta: "Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa" (1. Tim 2:1-2).