Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Uhrikukkuloilla itsevalittua jumalanpalvelusta

Vanha Testamentti, Historia, Israel, Itsevalittu jumalanpalvelus, Uhrikukkulat

Kun Kuningasten kirjat lukee läpi, voi huomata, että Jerobeamin jälkeen jokaisen Israelin kuninkaan kohdalla mainitaan Jerobeamin synti--se leimasi Pohjoisen kuningaskunnan elämää. Juudan kuninkaista kerrottaessa taas aina sanotaan "Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla." Raamattu haku näyttää, että uhrikukkulat mainitaan ensi kertaa Kolmannessa Mooseksen Kirjassa, sen loppuosassa, missä puhutaan mitä seurauksia kansan mahdollisella tottelemattomuudella olisi heidän tulevaisuudelleen. "Ja Minä kukistan teidän uhrikukkukanne ja hävitän teidän auringonpatsaanne ja panen teidän ruumiinne teidän kivijumalienne ruumiiden päälle, ja Minun sieluni inhoaa teitä" (3Moos 26:30). Tämä on siis varoitus, jonka Herra antoi kansalleen, kun he yhä vaelsivat erämaassa kohti luvattua maata. Erämaassa kansalla ei ollut uhrikukkuloita, sillä eiväthän he olleet asettuneet aloilleen. Sitäpaitsi, Ilmestysmaja oli vasta rakennettu, ja Ilmestysmaja oli paikka, jossa uhrit tuli toimittaa ja jossa Herraa palvottiin. Myöhemmin sitten Temppelin tuli korvata Ilmestysmaja.

Myöhemmin, kun kansa jo valmistautui Luvatun Maan valtaukseen, tuli heille tämä Herran sana: "niin karkoittakaa tieltänne kaikki maan asukkaat ja hävittäkää kaikki heidän jumalankuvansa, hävittäkää kaikki heidän valetut kuvansa ja kukistakaa kaikki heidän uhrikukkulansa" (4Moos 33:52). Uhrikukkulat vaikuttavat siis olevan pakanalliseen epäjumalanpalvelukseen liitettävä asia, ja ehkä ne ovat Lähi-idän kontekstissa samaa, mitä meillä Pohjolassa ovat pyhät lehdot ja seitakivet olleet. Jossakin kukkulassa tai kivessä itsessään ei tietysti ole mitään pahaa, mutta Israel ei saanut missään jäljitellä pakanoita; ei etenkään jumalanpalvelus elämässä. Heidän tuli kuunnellen Herraa, koska Herra oli heidän palvontansa kohde ja Herra kertoi heille, kuinka Hän halusi itseään palvottavan.

Vaikka kansalle oli siis annettu ohje hävittää Uhrikukkulat, niin jo profeetta Samuelistakin me luemme, että hän meni uhrikukkulalle, missä kansalla oli teurasuhrit (1Sam 9:13), ja Israelin ensimmäiseksi kuninkaaksi voideltu Saul joutui hurmoksiin, kun kohtasi uhrikukkulalta alas tulevan profeettajoukon (1Sam 10:5). Saulin aikana Herran temppeliä ei vielä ollut rakennettu, mutta mitä oli tapahtunut Ilmestysmajalle? Miksei siellä uhrattu? Ennen Samuelia, oli profeettana Eeli, ja seuraava jae avaa tilannetta: "Mutta Eeli oli käynyt hyvin vanhaksi; ja kun hän sai kuulla, mitä hänen poikansa tekivät kaikelle Israelille, ja että he makasivat niiden naisten kanssa, jotka toimittivat palvelusta ilmestysmajan ovella" (1Sam 2:22) Eeli nuhteli poikiansa, mutta ei vakavasti. Sitten Israel otti Ilmestysmajassa pidettävän liitonarkin sotaan mukaan, ja se jäi filistealaisille ryöstösaaliiksi. Filistealaisten maasta se ihmeellisten käänteiden kautta tuotiin lopulta Kirjat-Jearimiin Abinadabin taloon, jossa Eleasar sitten tehtävään pyhitettynä "piti huolta Herran arkista" (1Sam 6:21). Vasta Daavidin ollessa kuninkaana, tuotiin arkki Jerusalemiin, jossa se asetettiin "majaan, jonka Daavid oli sille pystyttänyt" (2Sam 6:17). Ilmestysmajan asia oli siis niin ja näin; jotenkin se jäi syrjään ja siitä ei paljoa puhuta, vaikka sen olisi tullut olla kaiken keskiössä; erämaavaelluksen aikanakin Israel leiriytyi sen ympärille. Uhrikukkulat ilmeisesti tulivat näin Ilmestysmajan tilalle, eli Israel otti jumalanpalvelukseensa mukaan pakanallisia piirteitä.

Sitten kuninkaaksi tuli Daavidin poika Salomo. Luemme: "Mutta kansa uhrasi uhrikukkuloilla, koska niihin aikoihin ei vielä oltu rakennettu temppeliä Herran nimelle. Ja Salomo rakasti Herraa ja vaelsi isänsä Daavidin käskyjen mukaan; kuitenkin hän uhrasi ja suitsutti uhrikukkuloilla" (1Kun 3:3,4). Muutamaa lukua myöhemmin kerrotaan, miten Salomo rakennutti Herralle temppelin, ja sitten, kuinka Herran liitonarkki tuotiin sinne (1Kun 6 & 8). Uhrikukkuloita ei kuitenkaan hävitetty ja ilmeisesti uhrien uhraamista niilläkin jatkettiin; vanhoista tottumuksista--pitäiskö sanoa itsevalitusta jumalanpalveluksesta--oli vaikea luopua. Tästä tilanne vain paheni, kun Salomo lankesi vanhoilla päivillään: "Silloin Salomo rakensi Kemokselle, mooabilais-iljetykselle, uhrikukkulan sille vuorelle, joka on itään päin Jerusalemista, ja samoin Moolokille, ammonilais-iljetykselle" (1Kun 11:7). Salomon syntien seurauksena valtakunta jakautui kahtia hänen poikansa Rehabeamin aikana, ja Pohjoista valtakuntaa hallitsemaan tuli Jerobeam, joka johti kansan syntiin, joka tuli tunnetuksi Jerobeamin syntinä. Tästä pääsemme siihen, mistä aloitimme, eli uhrikukkuloihin ja siihen, miten lähes joka Juudan kuninkaan kohdalla sanotaan, että "kuitenkaan eivät uhrikukkulat hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla." Näin siihen saakka, että Juudaa hallitsemaan nousi Hiskia.

Hiskia "teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt. Hän poisti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahan asera-karsikon ja löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt; sillä niihin aikoihin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja sille; sitä kutsuttiin nimellä Nehustan. Hän turvasi Herraan, Israelin Jumalaan, niin ettei kukaan ollut hänen kaltaisensa kaikista hänen jälkeisistään Juudan kuninkaasta, eikä niistä, jotka olivat olleet ennen häntä. Hän riippui Herrassa kiinni eikä luopunut Hänestä, vaan noudatti Hänen käskyjänsä" (2Kun 18:3-6). Mutta Hiskian poika Manasse rakensi uudelleen isänsä hävittämät uhrikukkulat (2Kun 21:3). Hiskia kapinoi Assurin kuningasta vastaan ja tämä hyökkäsi hänen kimppuunsa. Tässä yhteydessä meille avataan mielenkiintoinen perspektiivi uhrikukkuloihin. Assurin kuninkaan edustaja, Rabsake ivaa Hiskiaa ja hänen kansaansa, sekä olettaa, etteivät he voi luottaa Herraan, koska Hiskia on poistanut uhrikukkulat, joilla Herralle uhrattiin. Hiskia on todellisuudessa puhdistanut jumalanpalveluksen, mutta ulkopuolisen silmin näyttää siltä, kuin hän olisi lähes lakkauttanut jumalanpalveluksen--Jumalan täytyy siis olla hänelle vihoissaan. Mahtoivatkohan Paavin edustajat ajatella näin uskonpuhdistuksesta ja sen vaikutuksista jumalanpalveluksiin, kun kirkoista poistettiin mm. pyhäinkuvat jne? Kysymys kuuluu, mitkä ovat meidän päivämme uhrikukkuloita; sellaisia tapoja ja konteksteja palvoa, mikä ei kuitenkaan ole Jumalalle mieleen?

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).