Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Elämän Leipä II

Johanneksen evankeliumi · Antaminen, Epäusko, Jeesuksen luokse tuleminen, Jumalan antama elämä, Konflikti Jeesuksen ja juutalaisten elämässä, Usko, Usko ja näkeminen, Usko ja teot, Vastaanottaminen

Ennenkuin käymme yritykseemme sukeltaa syvään päätyyn, käymme hieman yleisellä tasolla läpi asioita, joita Jeesuksen opetus ja Johanneksen kerronta ruokkimisihmeen jälkipyykin yhteydessä sisältää.

Ensinnäkin puhutaan paljon antamisesta ja siitä kaikki oli liikkeelle lähtenytkin. Pieni poika oli antanut eväänsä Jeesukselle. Jeesus ne siunattuaan, antoi ne kansalle jaettavaksi. Sitten Jeesus sanoo, että Hän antaa ruokaa--ei maallista--vaan ruokaa, "joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään." Kansa tällöin vertaa Jeesusta Moosekseen, jonka kaltaista profeettaa ja messiasta he odottivat. Mooses oli kansan mielestä se, joka oli Israelin kansalle erämaassa antanut leivän taivaasta. Jeesus korjaa, ettei se ollut Mooses, ja jatkaa: "Minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän." Jeesus on tämä totinen, alas taivaasta tullut leipä tai taivaasta annettu Leipä, ja Hän tuli alas taivaasta antaakseen maailmalle elämän. Mutta että tätä leipää joka Hän on, voisi syödä, täytyy syöjän ensin tulla Hänen tykönsä. Ja kuitenkin vain se, jonka Isä antaa Pojalle, tulee Hänen tykönsä. Tämä tarkoittaa todellista tulemista, mikä tapahtuu ainoastaan uskon kautta.

Teksti kertoo, miten väkijoukot tulivat järven yli Kapernaumiin etsimään Jeesusta. He etsivät Häntä, mutta kuitenkin ymmärrämme kokonaisuudesta, etteivät he todella etsineet Häntä. Kuten Jeesus heille sanookin: "ette te Minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi" (Joh 6:26). Väkijoukot myös kerääntyivät ja tulivat Jeesuksen tykö, mutta moni ei kuitenkaan todella tullut; he eivät olleet tulleet Isän Pojalle antamiksi, eikä Isä ollut vetänyt heitä Pojan tykö (Joh 6:37,44). Heillä ei ollut uskoa. Lisäksi Jeesus vielä puhui näkemisestä: "Sillä Minun Isäni tahto on se, että jokaisella joka näkee Pojan ja uskoo Häneen, on iankaikkinen elämä, ja Minä herätän hänet viimeisenä päivänä" (Joh 6:40). Kaikki tekstin mainitsemat ihmisethän näkivät Jeesuksen, ja kuitenkin, vain harva todella näki; harva uskossa vastaan ottaen näki Hänet siksi, kuka Hän todella olikin: Elämän Leipä, joka oli tullut alas taivaasta murrettavaksi, ollakseen itse se ruoka joka ikuisesti tyydyttää ja antaa maailmalle elämän.

Tässä teemme hyvin, kun pysähdymme hetkeksi ja mietimme, miksi me etsimme Jeesusta? Mitä me näemme, kun katsomme Häntä evankeliumissa? Itseasiassa opetuksen loppuun, varaamme hetken sille, että kirjoitamme ylös, mitä näemme Jeesuksessa. Se on vain itsellemme, eikä tarvitse kertoa muille mitä kirjoitit, ellet halua. Haasteena on kirjoittaa--ei vain oikeaa pyhäkouluvastausta--vaan oikeasti miettiä mitä näen?

"Kun siis kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä Hänen opetuslapsensa, astuivat hekin venheisiin ja menivät Kapernaumiin ja etsivät Jeesusta." Mekin varmasti olemme etsineet Jeesusta saadaksemme jotain ajallista; jotain, joka täyttää vatsamme tai elämämme vain hetkellisesti. Tähän lukeutuvat terveys, ruoka, opiskelu-, ja työpaikat, puoliso, auto, asunto ja niin edelleen. Mikään mainituista ei ole huono tai niiden toivominen väärin, mutta jos nämä ja samankaltaiset ovat ainoita, miksi olemme Jeesusta etsineet, voi hyvinkin olla että yhdessä kertomuksen väkijoukon kanssa olemme samassa jamassa: emme ole todella etsineet Jeesusta. Emme ole etsineet Häntä itseään. Luulemme vain.

"Ja kun he löysivät Hänet järven toiselta puolelta, sanoivat he Hänelle: 'Rabbi, milloin tulit tänne'" (Joh 6:25)? He etsivät ja he löysivät; mutta kenet he ajattelivat löytäneensä? Jeesuksen tunnusteon nähneet antoivat nyt Hänelle tunnustusta messiaanisella kielellä, ja olivat jo aiemmin halunneet tehdä Hänestä kuningasta itselleen, jopa väkisin; he väkisin halusivat Jeesuksesta sellaista, mihin tämä ei suostunut (Joh 6:15). Tästä syystä Jeesus oli vetäytynyt pois ja nyt Kapernaumissa Hän selittää miksi: kansa kyllä kutsui Häntä opettajaksi ja rabbiksi, mutta ei niinkään siksi, että Hän todella näitä oli. Kansan Hänelle antama tunnustus johtui siitä että he hyötyivät Hänestä. Jos he lakkaisivat hyötymästä, ja olisi vaarana saada vaikeuksia assosioitumisesta Jeesukseen, olisivat he valmiita Hänet hylkäämään ja Hänet kieltämään. He siis olivat etsineet Jeesusta saadakseen vain jotain katoavaa. He eivät olleet laskeneet kustannuksia ja tehneet todellista ratkaisua. He eivät olleet etsineet Jeesusta siksi kuka Jeesus todella oli; se oli heiltä salassa.

Puolisydämisyys tai osatotuuksien uskominen ei kuitenkaan miellytä Jeesusta tai kelpaa Hänelle. Hän ei suostu olemaan vain leipäkuningas; Hän joka on Herrojen Herra tai ei mitään. Häneen joko uskotaan, tai sitten Hänet torjutaan. Hän määrittelee ehdot eikä Hän suostu muotoutumaan meidän tekemien muottiemme mukaiseksi! Kun sinettisormus painetaan vahaan, tulee sinettiin tismalleen sama kuva, kuin mitä tuossa sormuksessakin on. Jeesus oli ja on, mitä on, "sillä Häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut" (Joh 6:27). Jeesus on Isän Jumalan olemuksen kuva (Hepr 1:3) ja juuri tästä syystä Hän myöhemmin sanoisi Tuomakselle: "joka on nähnyt Minut, on nähnyt Isän." On kuin Jeesus tässä kansalle sanoisi: 'En suostu teihin, vaan teen tekoja, joita Isä Minut lähetti tekemään.'

"Niin he sanoivat Hänelle: 'Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme'" (Joh 6:28). Se, mitä minä voin tehdä, on kuitenkin väärä kysymys, ja siinä on sama sointi, mikä israelilaisten puheessa aikanaan ennen lain antamista oli. Se edustaa lakihenkistä uskontoa, joka keskittyy yksittäisiin oikeisiin tekoihin, mutta ilman aitoa suhdetta Jumalaan. Kysyjät pitkälti olivat siis vielä ulkopuolella. He eivät olleet saaneet uskoa. He eivät vielä nähneet Jumalan valtakuntaa (Joh 3:3). Minän täytyisi ensin uudestisyntymisen ihmeessä tulla Jumalan teoksi. Näinhän myös Paavali kirjoittaa: "Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltävalmistanut, että me niissä vaeltaisimme" (Ef 2:10). Teoksi käännetty sana tulee kreikan "ergon" sanasta, joka merkitsee tekoa tai toimintaa, joka täydentää tai täyttää sisimmän halun, aikeen tai tarkoituksen. Kansa kysyi, miten he voisivat tehdä Jumalan tekoja, mutta Jumala ei halua meiltä vain kokonaisuudesta irti leikattuja tekoja, jotka näyttävät oikeilta ja hyviltä. Jumala haluaa meidät kokonaan, sisimpämme juuria myöten, elämämme joka aluetta myöten. Hän haluaa uudistaa sydämemme ja antaa uskon sisimpäämme. Ja koska Jumalan antama ja vaikuttama usko kohdistuu Jeesukseen, saa usko sydämemme kohdistumaan Jeesukseen, ja siksi ajatuksiamme, puhettamme ja tekojamme ohjaavat halut, aikeet ja tarkoitukset saavat siitä myös leimansa, muovaten sitä mitä teemme, mutta myös miten teemme. Sydämestä elämä lähtee. Mutta elämää en biologisessakaan mielessä ole voinut ottaa itselleni, enkä sitä voi hengellisessäkään mielessä tehdä. Se täytyy vastaanottaa lahjana. Kuten Jeesus sanoi kansalle: "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt." Vain usko näyttäisi olevan se tekijä, mikä saa ihmisen kääntymään itseensä tuijottamisesta pois; mikä saa hänet nostamaan katseensa Jeesukseen, ja usko on Jumalan lahja; "Se on Jumalan teko." Uskon kautta sekä sydän että ulkoiset teot voivat yhdistyä yhdeksi harmoniseksi kokonaisuudeksi; Jumalan teoksi.

Epäuskoa on kuitenkin vaikea tyydyttää tai vakuuttaa, ja aina se vaatii lisää ruokaa tullakseen ravituksi, voimatta kuitenkaan tyytyä, voimatta lakata epäilemästä. "He sanoivat Hänelle: 'Minkä tunnusteon Sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme Sinua? Minkä teon Sinä teet? Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi'" (Joh 6:30-31). Epäusko osaa kätkeytyä hurskauteen, joka siteeraa Raamattua. Se osaa puolustaa uskomattomuuttaan lainaamalla sen tekstejä. Epäusko kieltäytyy myöntämästä, että syy on juuri epäuskossa, eikä todisteiden puutteessa, jonka taakse se tässäkin koettaa piiloutua. Jeesus vastaa lähes suoraan tähän kysymykseen muutaman jakeen perästä: "Mutta Minä olen sanonut teille, että te olette nähneet Minut, ettekä kuitenkaan usko" (Joh 6:36). Ei ollut kyse siitä, että olisi tullut ajatella oikein vain yksittäisestä teosta. Teot ovat vain kuin vesi, joka lähteestä pulppuaa, eikä janoista hyödytä yhtään, jos tämä uskoo tässä olevan vettä, muttei usko sen pulpunneen lähteestä ja olevan siksi juomakelpoista. Kansa kysyi: "Minkä tunnusteon Sinä teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme Sinua?" Jeesus vastasi: "Te olette nähneet Minut, ettekä kuitenkaan usko." Vastauksellaan Jeesus ikäänkuin sanoo, että Hän itse on se tunnusteko; kaikki Hänessä todistaa tuon todellisuuden puolesta, että Hän on todellinen Jumalan teko; totinen Leipä jota Isä Jumala taivaasta ojentaa ja maailmalle Hänessä elämää tarjoaa (Joh 6:32,33). Jeesus on todellinen Manna, joka tuli alas taivaasta. Ja Hänen tekonsa julistivat tätä todellisuutta; ei ollut ristiriitaa Hänen sisimpänsä ja tekojensa välillä; Hänen elämänsä man päällä oli yksi ehyt Jumalan teko.

Tässä "me haluamme ensin nähdä ja sitten me uskomme" epäuskossa on yhtymäkohtia Johanneksen evankeliumin neljänteen lukuun, jossa sanotaan galilealaisten ottaneen Jeesuksen vastaan, koska he olivat nähneet Hänen tekemänsä tunnusteot. Ja kuitenkin he ottivat Jeesuksen vastaan vain ulkoisesti, ilman uskoa Häneen, mikä olisi johtanut tosi näkemiseen. Nytkin kansa oli nähnyt ihmeellisen tunnusteon, 5000 ja suuremmankin joukon ruokkimisen, sillä luku ei taida sisältää naisia ja lapsia. Kansa jopa osasi yhdistää Jeesuksen Moosekseen, mutta Mooseksen profetiasta ".. Häntä kuulkaa kaikessa" osaan he eivät edenneet. Jeesus olisi kelvannut leipä kuninkaana, mutta kun tuli puheeksi, että Hän itse on Leipä ja Häneen tulee uskoa, löi kansa jarrut päälle. "Jos haluat, että uskomme Sinun olevan enemmän kuin Mooses, jonka johdossa ollut kansa 40v söi mannaa erämaassa, täytyy Sinun tehdä joku suurempi tunnusteko." Näin tapahtuisikin, myöhemmin, kun Jeesus Leipänä murrettaisiin.

Juutalaisten kansallista identiteettiä muovasi vahvasti heidän historiansa, jossa Egyptistä lähtö oli ollut merkittävä tapahtuma. Ajateltiin, että Mooses omalla vanhurskaudellaan oli taivaan manna varastojen ovet kansalle avannut. Tämän Jeesus kumoaa sanoen: "Ei Mooses teille antanut sitä leipää taivaasta.." Jumala on se, joka antaa totisen leivän. Tässä kumotaan valhe evankeliumi ja esitetään oikea: Leivän, eli elämän täytyy tulla alas taivaasta meille; me emme voi sitä itsellemme ottaa tai rituaalia suorittamalla ansaita, omalla hyvyydellä tai Jumalan tekojen tekemisellämme emme voi sitä alas vetää: Jumalan täytyy se meille antaa tai sitten meillä ei sitä kertakaikkiaan ole. Jeesus ikäänkuin sanoo: "suurten väkijoukkojen ruokkiminen leivällä ei ole se juttu, miksi teidän tulisi uskoa Minuun. Minä itse olen alas taivaasta tullut leipä. Uskokaa Minuun siksi."

Kansan vaatimuksessa "että näkisimme ja uskoisimme" käytetty sana uskomisesta on mielenkiintoinen. Se tulee kreikan sanasta "pisteuó", (sanasta pistis, "usko" johdettuna sanasta peitho, "tulla vakuuttuneeksi, vakuuttaa."). Ilmausta käytetään itsensä vakuuttamisesta (ihmisusko) ja pyhässä merkityksessä, jolloin kyse on siitä, että Jumala synnyttää ihmisessä tuon vakuuttuneisuuden eli uskon. Pyhä Henki näyttää todeksi, eli synnyttää tuon vakuuttuneisuuden. Raamatussa tekstin asiayhteys aina määrittelee sen, kummasta uskosta on kyse; sana pisteuó pitää sisällään kummankin merkityksen. Dietrich Bonhoeffer sanoi kerran, että "Kristuksen uskonto ei ole herkkupala sen jälkeen, kun on syöty leipää, päinvastoin: se on leipä tai sitten ei mitään. Ihmisten pitäisi ainakin ymmärtää tämä, jos kutsuvat itseään kristityiksi." Tätä mukaillen voimme todeta, että ihmisusko tekee Jeesuksesta ehkä tuon herkkupalan, mutta vain usko, jonka Jumala vaikuttaa, saa suhtautumaan Häneen leipänä.

Jeesuksen opetus tässä yhteydessä sisältää valtavia lupauksia ja ihmeellistä lohtua ja turvaa Hänen omilleen, kun taas sama opetus tuntuu kuin rautaiselta taivaalta niiden yllä, jotka eivät usko. Joka tulee uskossa Jeesuksen luo, ja joka siis nyt uskoo, "se ei koskaan isoa" eikä "koskaan janoa" (Joh 6:35); sitä Jeesus ei koskaan heitä ulos (Joh 6:37); sen Jeesus herättää viimeisenä päivänä (Joh 6:39,40,44,54); sitä Jeesus ei kadota, sillä Hän ei kadota ainoatakaan omistaan niinkuin paimen ei kadota lampaitaan (Joh 6:39); sillä on iankaikkinen elämä, ei vain joskus, vaan tässä ja nyt (Joh 6:40). Nämä kohdat ovat samalla käydyn keskustelun painavimmat ja ne näyttävät vievän uskosta osattoman umpikujaan. Jeesus sanoo: "Kaikki, minkä Isä antaa Minulle, tulee Minun tyköni, ja joka Minun tyköni tulee, sitä Minä en heitä ulos." Tuleminen on uskomista, mutta Jeesus ei sanonut: joka tulee Minun tyköni, sen Isä antaa Minulle; Isän antaminen on ensimmäinen, ja tuleminen Jeesuksen tykö vasta seuraava tapahtuma. Kansa, jonka kanssa Jeesus keskusteli, ei pitkälti ollut tullut. He olivat kyllä kiinnostuneita Jumalan tekojen tekemisestä, eli hedelmän tuottamisesta, mutta oksina Totiseen Viinipuuhun liittymisen he ohittivat. He olivat valmiit ottamaan Jeesukselta vastaan leipää, mutta eivät suostuneet, että Jeesus olisi heidän Leipänsä. Isä Jumala lähetti Poikansa maailmaan olemaan maailman pelastaja, ja Isä antoi ja antaa (teksti sisältää molemmat) Pojalle ihmisiä maailmasta, että Hän olisi heidän Leipänsä, elämän antajansa. On kuin Jeesus tässä uskosta osattomille sanoisi: 'jos te tulisitte todella Minun tyköni uskomalla Minuun, niin te todella tulisitte ravituiksi, mutta nyt te olette epäuskonne vallassa, ettekä tule, koska Isä ei ole teitä Minulle antanut. Mutta mikä on Jeesuksen tarkoitus kun Hän ei ainoastaan sano "ettekä kuitenkaan usko", vaan sanoo myös "Isä ei ole teitä Minulle antanut." Voisiko olla voimakkaampaa tapaa kertoa se, että joku on ulkopuolella, auttamattomasti täydellisessä vararikossa?

Tilanne, jota tarkastelemme on konflikti Jeesuksen ja kansanjoukon välillä, ja juuri tämä konflikti synnyttää tilaisuuden Jeesukselle ilmaista jotakin syvällistä itsestään ja pelastuksesta. Edellisessä luvussa Betesdan altaalla tapahtunutta parantumista seurasi myös konflikti, joka sai oikeudenkäyntiä muistuttavat piirteet. Nytkin väkijoukko koettaa olla kuin tuomarin virassa ja tuomitseekin Jeesuksen puolestaan esittämät todisteet riittämättömiksi. Jakeet 37-40 ovat kuin Jeesuksen todistajanaitio puhe, elleivät ne sitten peräti ole Hänen puheensa Tuomarina, joka lausuu julki totuuden. Hän tietää, mitä ihmisessä on, ja sanoo: kyse on siitä, ettette te usko Minuun. Jeesuksen puhe saa aikaan väkijoukossa nurinaa. Käytetty sana merkitsee syvältä nousevaa ääntelyä, kuin kyyhkyn kujerrusta, mutta negatiivis sävytteistä, kuin hiljaa virtaavaa myrkyllistä vettä saastuneesta lähteestä. Kukaan ei kovalla äänellä väitä Jeesukselle vastaan, mutta kansa mutisee ja nurisee, aivan kuten heidän isänsä tekivät erämaassa ollessaan matkalla luvattuun maahan. Kansa Jeesuksen ympärillä on kuin kerran kuulemani kertomuksen vuorikiipeilijät; heidät löydettiin korkealta vuorelta, makaamassa maassa kuolleina aivan happisäiliöiden läheisyydestä. Hapen puute oli saanut heidän käsityskykynsä ja ymmärryksensä niin pettämään, etteivät he olleet tarttuneet aivan heidän vieressään olleeseen pelastukseen, ja niin olivat joutuneet tuhon omiksi. Kansa on kuin Narnian Viimeisen Taistelun kääpiöt, jotka eivät epäuskonsa tähden näe mitään muuta, kuin pimeän haisevan tallinnurkkauksen siinä, missä todellisuudessa heidän eteensä avartuvat vehmaat ja vihreät niityt.

Mitä me tähän kaikkeen sanomme? Emmekö rukoile: "Herra, haluan tulla ja haluan jäädä luoksesi! Haluan vain olla Sinun omasi! Haluan vain elää Sinun kanssasi!" Emmekö pyydä: "Isä, opeta Sinä meitä, Että Sinulta kuulisimme ja oppisimme, ja siten Jeesuksen tykö tulisimme! Anna meidän sydämen silmiemme olla auki, jotta todella näkisimme Jeesuksen ja Hänen kirkkautensa! Isä, anna meidän tulla joka päivä ravituksi Sinun Leivästäsi, Kristuksesta! Aamen."

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).