Taivaallinen Ylkä häissä
"Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa, ja Jeesuksen äiti oli siellä. Ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin. Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: "Heillä ei ole viiniä". Jeesus sanoi hänelle: "Mitä sinä tahdot minusta, vaimo? Minun aikani ei ole vielä tullut." Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanoo, se tehkää". Niin oli siinä juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuusi kivistä vesiastiaa, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen. Jeesus sanoi heille: "Täyttäkää astiat vedellä". Ja he täyttivät ne reunoja myöten. Ja hän sanoi heille: "Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle". Ja he veivät. Mutta kun edeskäypä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi, eikä tiennyt, mistä se oli tullut — mutta palvelijat, jotka veden olivat ammentaneet, tiesivät sen — kutsui edeskäypä yljän ja sanoi hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti." Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa; ja hänen opetuslapsensa uskoivat Häneen" (Joh 2:1-11).
Merkittäviä ovat etenkin viimeisen jakeen sanat, että Jeesus "ilmoitti kirkkautensa" ja että "Hänen opetuslapsensa uskoivat Häneen." Niissä tiivistyy sekä evankeliumin alusta, että lopusta löytyvät opetukset. Johanneksen evankeliumi keskittyy Jeesuksen seitsemään tunnustekoon, joissa Hän ilmoittaa kirkkautensa. Tätä Johannes kommentoi seuraavasti: "Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä Hänen nimessänsä" (Joh 20:30-31).
Tämä aiheenamme oleva veden muuttaminen viiniksi Galilean Kaanassa, oli siis ensimmäinen näistä seitsemästä tunnusteosta. Huomaa, että Johannes ei puhu vain ihmeistä tai merkeistä, vaan nimenomaan tunnusteosta, sillä näiden tapausten tarkoitus ei ole osoittaa vain voimaa, vaan nimenomaan tapauksina osoittaa merkillisellä tavalla Jeesuksen persoonaan; ne ovat jokainen kuin ainutlaatuisia kauniita maalauksia, joita katselemalla näemme Jeesuksen ihmeellisyyden.
Evankeliumin alun jakeita 1-18 kutsutaan Prologiksi. Nämä jakeet ikäänkuin tiivistävät koko evankeliumin teeman. Luemme sieltä, että "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta" (Joh 1:14). Tämän kirkkauden katselemiseen siis avautui Galilean Kaanassa ovi. Tuosta ovesta opetuslapset katsoivat ja uskoivat, ja siitä ovesta mekin nyt rukoilemme Pyhän Hengen meitä vievän sisälle katselemaan, uskomaan ja myös muuttumaan (2Kor 3:18).
Galilealaiset häät olisivat itsessään jo merkillinen opetuksen aihe. Häät olivat tuohon aikaan kaikista heidän kulttuuriinsa ja uskoonsa liittyvistä juhlista merkittävimmät. Häihin käytettiin koko omaisuus rahaa ja häissä oli paikalla koko lähitienoo, koko kylä mitä luultavimmin tässäkin tapauksessa. Tälläisissä häissä oli sekä kihlaus, että kihlauksen täyttymys ja muuttuminen avioliitoksi.
Kihla osiossa ylkä ja morsian joivat viiniä samasta maljasta, ja tässä yhteydessä yljän tuli sanoa morsiamelle, että "tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin juon sitä sinun kanssasi Isäni talossa." Kihla aika kestäisi vuoden, jonka
kuluttua ylkä sitten hakisi kihlatun morsiamensa ja yhtyisi tähän, liitto saisi täyttymyksensä ja alkaisi seitsemän päivää kestävä hääjuhla. Vuoden odotuksen aikana varmistettiin, ettei morsian ollut raskaana, vaan neitsyt ja siis puhdas. Tuon vuoden aikana ylkä valmistaisi morsiamelleen sijan, heille yhteisen huoneen isänsä kotiin (vrt. Joh 14:2). Itse asiassa ylkä itsekään ei tiennyt hetkeä, mutta kun isä sanoi ja lähetti hänet, niin hän lähti hakemaan morsiantaan. Tämä tapahtui aina yöllä. Pimeässä siis ylkä tuli ja hänellä oli soofar torvi mukanaan, johon hän sitten puhalsi ja herätti häntä odottavat kyläläiset. Morsiusneidoillakin piti olla öljyä lampuissaan, että näkivät tulla yhdessä morsiamen kanssa yljän isän talolle. Jos joku tuli myöhässä juhlien jo alettua, ei häntä päästetty enää sisälle. Tämä itsessään jo herättänee paljonkin ajatuksia ja sitä on hyvä palata pohtimaan. Ei turhaan ole kirjoitettu avioliitosta, että "Tämä salaisuus on suuri, minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa" (Ef 5:32).
Jeesus oli opetuslapsineen siis vieraana häissä, kun sattui jotain, mitä ikinä ei olisi pitänyt tapahtua; "viini loppui." Tämän ilmitulo olisi ollut häiden järjestämisvastuussa olevalle yljälle mitä suurin häpeä. Häiden, sekä muiden valmistelujen perusteella arvioitaisiin sitä, kuinka hyvin ylkä tulevaisuudessa osaisi morsiamestaan huolta pitää. Maria, Jeesuksen äiti, joka oli ilmeisesti vähintään jollakin tapa läheinen avioparille, tuli ilmoittamaan asiasta Jeesukselle. Hän kuitenkin sai jopa tylyn kuuloisen vastauksen: "Mitä sinä tahdot minusta vaimo? Minun aikani ei ole vielä tullut." Sana 'vaimo', joka toisissa käännöksissä on vain 'nainen' ei kuitenkaan ole epäkunnioittava tai tyly ilmaus, mutta tuttavallinen se ei ole. Samalla sanalla Jeesus ristiltä viittaa myös hellästi äitiinsä. Ilmaisu kuitenkin osoittaa, ettei Jeesus enää ollut äitinsä auktoriteetin alla; Hänen menemistään ja tekemistään sääteli nyt "Hänen hetkensä", Johanneksen toistuvasti käyttämä ilmaisu, joka osoittaa siihen syyhyn, miksi Jeesus oli maailmaan tullut. Perheen intressit eivät olleet voimakkain Häntä ohjaava tekijä. Jeesus ei enää ollut äidin poika, joka alistui ja oli kuuliainen tälle, vaan Jumalan Poika, joka aina teki, mitä kuuli Isältään.
Monesti olemme kuin Maria; meilläkään ei ole Jeesuksen missio ja tehtävä mielessämme, kun pyydämme Häntä tekemään ihmettä tai puuttumaan tilanteeseen. Jos motiivimme eivät ole aivan väärätkään, voivat ne silti olla epäjärjestyksessä, eivätkä "Isä meidän" rukouksen mukaiset. Tälläiselle epäjärjestykselle Jeesus ei halua antaa vahvistusta. Kuitenkin Hän vastaa esille tuotuun tarpeeseen, vastaten siten todelliseen, syvällisempään tarpeeseemme; meidän tarvitsee saada nähdä Hänen kirkkautensa!
Marialle oli riittänyt se, että hän kertoi Jeesukselle tarpeen. Hän luotti Jeesuksen ratkaisevan asian parhaaksi näkemällään tavalla. Nyt ikäänkuin torjutuksi tulleena, hän yhä luottaa Jeesukseen ja kehottaa toisia toimimaan samoin. "Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: 'Mitä Hän teille sanoo, se tehkää'" (Joh 2:5).
"Niin oli siinä juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuusi kivistä vesiastiaa, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen. Jeesus sanoi heille: 'Täyttäkää astiat vedellä.' Ja he täyttivät ne reunoja myöten. Ja Hän sanoi heille: 'Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle.' Ja he veivät" (Joh 2:6-8). Kun edeskäypä eli pitojen valvoja maistoi vettä, oli se muuttunut viiniksi. Tässä seisoi Hän, kenen kautta kaikki oli saanut syntynsä (Joh 1:3). Tässä Hän ilmoitti kirkkautensa; Hän on se, joka oli Sanallaan luonut kaiken tyhjästä, myös viinipuun. Hänellä on nyt valta käskeä veden molekyylirakenteita muuttumaan niin, että se muuttuu viiniksi. Eikä tässä vielä kaikki; se, että Jeesus nimenomaan ilmoittaa kirkkautensa hääjuhla kontekstissa, viittaa siihen, että Hänessä on koko juhlan täyttymys. Hän on se Taivaallinen Ylkä, joka oli tullut alas maailmaan etsimään itselleen morsianta. Hän on se, joka otti vastuulleen hää juhlien menestyksen ja Hän on se, kenen vastuulla on Karitsan häät. Ja kuten Galilealaisissa häissä yksi rituaaleista oli avioparin puhdistaminen vedellä; niin kuuluu morsiamen puhdistuminen myös Jeesuksen ohjelmaan. Mutta tässä Jeesus osoittaa korvaavansa vanhan puhdistusvälineen uudella. Kiviset vesiasiat saavat uuden sisällön. Viinin symboloidessa elämää, on tämä tunnusteko kuin Jeesus kysyisi, mitä ovat kaikki ihmisen ponnistelut Jumalan hyväksynnän saamiseksi? On vain yksi joka voi antaa elämän! Sen täytyy tulla lahjana, sen täytyy olla armoa! On nimenomaan merkityksellistä, että astioissa oleva vesi muuttuu viiniksi. Kun Jeesuksen hetki sitten koitti, asetti Hän ehtoollisen, jossa viini merkitsee ja julistaa liittoa Hänen veressään. Ja kuten laulussa lauletaan: "Karitsan veressä valkaisen vaatteni, ja puhdistus saan."
Jos siis käytämme avioliitto termistöä, niin ehtoollismalja on kihlaus ajan malja. Ehtoollisen asettamisen yhteydessä Jeesus sanoi: "tehkää se Minun muistokseni" (Luuk 22:19), mutta eikö tämä kehotus tässä valossa saakin uuden merkityksen. Se ei ole vainajan muistoa varten järjestettävä rituaali. Jos Kristus ei olisi kuollut ja ylösnoussut, niin me olisimme vielä synneissä me, mutta ei meidän niinkään tule muistaa Hänen kuolemaansa, kuin sitä, että Hän on ylösnoussut; että Hän on Isän luona valmistamassa meille sijaa ja on myös aivan kohta tulossa hakemaan morsiantaan häihin! Kihla aika on pian ummessa! Pian saamme juoda viiniä uutena Ylkämme kanssa taivaallisissa häissä. Ja kuten galilealaisissa häissä liitto oli jo laillisesti voimassa kihlaus hetkestä eteenpäin, niin samoin on meidänkin kohdalla. Ehtoollisella meitä kutsutaan muistamaan sitä, että olemme liitossa Hänen kanssaan; me olemme Hänen morsiamensa, joka elää nyt koeaikaansa puhdistautuen ja kaunistautuen. Tästä Paavali kirjoittaa korinttolaiselle seuraavaa: "Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen" (2Kor 11:2).
Myös se, kenelle Jeesus ilmoitti kirkkautensa tällä ensimmäisellä tunnusteollaan, on merkittävää. Vain juhlan palvelijat, sekä Hänen opetuslapsensa tiesivät veden muuttuneen viiniksi. "Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista.." Paljon puhuvat ovat myös edeskäyvän yljälle osoittamat sanat hyvän viiniin säästämisestä viimeiseksi. Millainen kontrasti onkaan Jeesuksen ja maailman välillä! Maailma houkuttelee ja viettelee parhailla nautinnoillaan synnin orjuuteen; se lupaa kaiken, mitä sillä on tarjota, mutta pian tuo paras loppuu ja jäljelle jää vain katkeraa juomaa, tai kuten Tuhlaaja pojalla, sikojen palkohedelmiä. Jeesus taas säästää parhaan viimeiseksi ja tästä syystä Hänen kanssansa paranee koko ajan vain! Tästä syystä sanotaan, että "vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka" (Snl 4:18).
Myös tuon ajan Messias odotukseen kuului ajatus viinistä; sekä Jeremia, Hoosea, että Aamos ennustivat, että Messiaan tulemisen yhteyteen ja Hänen valtakuntaansa liittyisi viinin runsaus (Jer 31:12), viiniköynnöksen kukoistukseen verrattava kukoistus ihmisillä (Hoos 14:8) ja vuoretkin tiukkuisivat rypälemehusta (Aam 9:13-14). Ei siis ole tästäkään näkökulmasta sattumaa, että Jeesuksen ensimmäinen tunnustekoa on juuri veden muuttaminen viiniksi. Luultavasti moni mielessään osasi yhdistellä asiat.