Pilatus, Herodes ja Jeesuksen some lynkkaus
Lue Luuk 23:1-25
Mitä juuri oli tapahtunut? Jeesus oli vangittu, aivan kuin Hän olisi pahantekijä. Pietari oli Jeesusta seurattuaan päätynyt ylipapin kartanon pihalle nuotion ääreen ja siinä kieltänyt kolmesti tuntevansa edes Jeesusta, kirousten saattelemana. Kiinni otettua Jeesusta oli pilkattu, Hänet oli viety suuren neuvoston eteen, tuomittu syylliseksi siihen, että sanoo olevansa Jumalan Poika, ja nyt tulemme siihen, että "he nousivat, koko joukko, ja veivät Hänet Pilatuksen eteen. Ja he alkoivat syyttää Häntä sanoen: 'Tämän me olemme havainneet villitsevän kansaamme, kieltävän antamasta veroja keisarille ja sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi." Ironista asetelmassa on, että rahanahneet fariseukset käyttäytyivät oikeusistuimen edessä aivan kuin välittäisivät keisarista ja tämän tuloista. Ei ihme, että Jeesus oli sanonut heidän olevan tekopyhiä. He Jeesuksen syyttäjinä olivat itse syylliset tavallaan jokaiseen syytökseen, jonka he Jeesukseen kohdistivat, mutta silti he esiintyivät vanhurskaina, kun Jeesus, ainoa syytön, esitettiin syylliseksi. Itseasiassa Jeesusta nyt syytettiin vero asiasta siten, ikäänkuin Hän olisi mennyt fariseusten ansaan heidän kysyessä taannoin Jeesukselta, onko keisarille luvallista maksaa veroja. Mutta Jeesus oli tiennyt heidän kavaluutensa ja kehottanut antamaan Jumalalle sen, mikä kantaa Jumalan kuvaa, ja keisarille sen mikä keisarin on; pitäköön keisari kuvaansa kantavat rahat. Oli siis ilmiselvä valhe, että Jeesus olisi kieltänyt maksamasta veroja.
Toiseksi Jeesusta syytettiin siitä, että Hän villitsee kansaa. Villitä sana tulee kreikan diastrephó sanasta, mikä merkitsee läpikotaista kääntymistä ja uuteen muotoon tai järjestykseen muuttumista, mikä kuitenkin on häiriintynyttä, kieroutunutta ja jopa luonnonvastaista. Tämä syytös olikin sinänsä totta, sillä tila johon Jeesus Hänelle antautuvat ihmiset johtaa, on langenneelle luonnolle kovastikin luonnonvastainen ja pahastipa se myös kävi tuon suuren neuvoston lihallista mieltä vastaan. Jeesus oli aiemmin kertomansa vertauksen Poika, joka oli tullut omaan viinitarhaansa, mutta kuten viinitarhurit ajattelivat, heitä häiritsemään ja rikkomaan sen väärän järjestyksen, mitä he ylläpitivät. Fariseukset ja kansan johtajat olivat hyvin pitkälti Hesekielin mainitsemia vääriä paimenia, jotka kaitsivat vain itseään eivätkä todella pitäneet huolta laumasta. Jeesus siis oli heidän mielestään villitsijä. Perkele ei kuitenkaan ollut riitautunut perkeleen kanssa, eikä riivaajia ajettu ulos Beelsebulin voimalla, ja kuitenkin olivat ihmiset vaarassa pimeyden valtakunnassa villiintyä; he olivat vaarassa luopua vanhasta järjestyksestä ja siirtyä uuteen. Oliko tämä suunta sitten hyvä vaiko paha, se riippuu siitä, keneltä kysytään.
Jeesus oli tullut sisälle luomaansa maailmaan ihmisenä ja rakkaudesta ihmisiä kohtaan; Hän tuli omiensa tykö, mutta nämä syyttivät Häntä siitä, mikä Hän olikin: Jumalan Poika. Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan. Ja kuitenkin, vain ja ainoastaan se, kenellä todellisuudessa on kaikki valta, voi toimia kuten Jeesus! Suurin osa ihmisiä ei lopulta tässä vaiheessa ollut tunnustanut Häntä, mutta ei Hänen tarvinnut voimalla, väkivallalla alkaa pystyttää omaa valtakuntaansa, olisihan se ollut ristiriidassa Hänen luonteensakin kanssa. Jeesuksen valtakunta tulisi joka tapauksessa ja niinhän oli suunniteltu sekä ennustettu, että se tapahtuisi juuri Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Jeesuksen valtakunta tulisi joka tapauksessa vielä olemaan kuin Danielin näkemä järkäle, joka murskaisi kaikki muut maailman valtakunnat. Jeesus siis oli ja tavallaan on uhka jokaiselle auktoriteetti asemassa olevalle, joka ei Häntä tunnusta. Ei kuitenkaan ole niin, että Jeesus olisi halunnut ylipapiksi Kaifaan tai Hannaan tilalle, eikä liioin Pilatukseksi Pilatuksen paikalle, mutta tätä lihallisen mielen saattoi olla vaikea käsittää. Valtaa ja asemaa saanut vallanhimoinen sydän lienee sellainen, että se olettaa epäluuloisena muiden tavoittelevan omaa paikkaansa ja mustasukkaisen kiihkeästi halajaa pitää kiinni omasta asemastaan.
Jeesus siis seisoi Pilatuksen edessä syytettynä. "Niin Pilatus kysyi Häneltä sanoen: 'Oletko Sinä juutalaisten kuningas?' Hän vastasi hänelle ja sanoi: 'Sinäpä sen sanot.'" Jeesus oli ollut ja oli edelleen juutalaisten todellinen kuningas. Itseasiassa koko maailman todellinen kuningas ja hallitsija, joka oli Pilatuksellekin antanut kaiken sen vähän vallan, mitä hänellä oli. Mutta jo muinoin oli Israel valinnut Saulin olemaan kuninkaanansa. He olivat halunneet olla kuten kaikki muutkin kansat ja siten olivat pitäneet Jumalan halpana olemaan heidän hallitsijansa. Ja jotenkin tämä sama kaava vain toistui nytkin. Todellisia villitsijöitä ja eksyttäjiä siis olivat kansan johtajat ja fariseukset; todellinen eksyminen on eksymistä pois Jumalan totuudesta ja järjestyksestä. Ja nyt Häntä, joka on itse Totuus, oltiin tuomitsemassa valheella. Vanhurskauttaaksensa itsensä tämän status quonsa ylläpitämisessä, he tuomitsivat Jeesuksen siksi, mitä he itse olivat; he ikäänkuin tekivät Jeesuksen syylliseksi heidän syntinsä. He rakastivat pimeyttä, ja siksi he tuomitsivat todellisen valkeuden pimeydeksi.
Ihmiskunnan historian voi olettaa tutkimattakin olevan täynnä juuri samankaltaisia surullisia tapauksia, koska ihmisen langennut luonto ei ole muuttunut tai parantunut.. Monesti se, joka osoittaa sormella toista, osoittaa useammalla itseään. Nykyään haaste, jonka kristitty useammin ja useammin joutuu kohtaamaan, kuuluu: "Vastustatko sinä homoja; oletko heitä vastaan?" Syytteen takana on siis ajatus siitä, että toista ei saisi näin vastustaa. Se, mitä yleensä ei vain huomata, on se, että tämän syytteen esittäjä on itse syyllinen aivan samaan, minkä tuomitsee kristityssä; hän vastustaa kristittyjä ja heidän oikeuttaan omiin näkemyksiin (ja moninaisuuden nimissä ajaa totalitaristista keskustelukulttuuria, jossa ääneen saa sanoa vain yleisen konsensuksen mukaisia näkemyksiä). Ajatus etenee kutakuinkin siten, että "minulla on oikeus ajatella mitä vain, ja niin sinullakin, kunhan olet samaa mieltä kanssani. Mutta jos olet eri mieltä, tuomitsen sinut syylliseksi siihen, missä itse olen syyllinen " Jeesus ei turhaan sanonut, että ensin tulisi ottaa hirsi pois omasta silmästä, ja vasta sitten koettaa auttaa lähimmäisen silmistä pois roskaa. Viisas kristitty ei vastaa tälläseen haasteeseen suoraan, vaan esittää vastakysymyksen: miksi ajattelet minun vastustavan homoja? Se, että ei hyväksy kaikkia toisen tekemiä valintoja tai että ei ole samaa mieltä arvoista, joiden mukaan toinen elää, ei tarkoita, etteikö tätä Raamatun käskyn mukaan voisi silti rakastaa lähimmäisenään.
Mutta juutalaiset siis syyttivät nyt Jeesusta. Näihin syytöksiin Pilatus ei vielä sano mitään, vaan kysyy Jeesukselta suoraan. Syytös kuului, että Jeesus sanoo olevansa kuningas. Nyt kysymys kuului, oletko kuningas. Ja vastaus, jonka Jeesus antoi, oli kirjaimellisesti: sinä sanot. Jeesuksen kuninkuus ei ollut tästä maailmasta ja siksi Jeesus ei myöskään sanonut itseään kuninkaaksi kuten ihmisillä oli tapana; Hän ei ollut kuningas kuten ihmiset sanoivat tai kuten jotkut ihmiset toivoivat Hänen olevan. Johannes avaa Jeesuksen vastausta evankeliumeista tarkimmiten. Vastaus piti sisällään myös kysymyksen: "Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet." Pilatus väistää hermostuneesti tämän kysymyksen, joka veisi hänet itsetutkisteluun.
"Pilatus sanoi ylipapeille ja kansalle: 'En minä löydä mitään syytä tässä miehessä.' Mutta he ahdistivat yhä enemmän ja sanoivat: 'Hän yllyttää kansaa opettaen kaikkialla Juudeassa, Galileasta alkaen tänne asti.'" Pilatuksen oma lehmä ei vielä ollut joutunut ojaan, ja siksi hän saattoi tottuneilla silmillään ymmärtää sen, että hänen edessään seisoi syytöksiin syytön mies. Pilatus ei ollut vihan tai kateuden sokaisema, kuten moni kansan johtomies ja fariseus oli. Mutta kohta, kun alkaisi näyttää siltä, että Pilatuksen oma asema saattaisi jopa joutua uhatuksi, oli hän valmis luovuttamaan Jeesuksen ristille, kunhan ensin oli vanhurskauttanut itsensä käsienpesu seremoniallaan. Pilatuksen edeltäjähän oli tuomittu jostakin vehkeilystä Roomaa tai keisaria vastaan ja tapettu sen seurauksena. Alue, jonka prokuraattorina Pilatus toimi, oli hyvin räjähdysherkkää ja kapinaa sekä kansan nousua saattoi pelätä. Messias hahmoja oli ennenkin noussut kansaa villitsemään ja johtamaan, milloin minnekkin.
Tässä neuvoston jäsenet siis syyttivät Jeesusta, ja kuten Luukas tarkentaa, kansaakin oli paikalla, oletettavasti yhtymässä syytöksiin vähintäänkin hetken perästä. Pilatuksen vastahakoisuus oli saanut vihan ja raivon kohoamaan. Kuumemittarin asteikko oli jo 40:ssä. Lieneekö meteli ollut tässä vielä efesolaisten artemiin puolustus mellakkaakin kovempi? Syyte kuului, että Jeesus yllyttää kansaa. Ja tässäkin he syyttivät Jeesusta siitä, mihin itse aivan kohta syyllistysivät. Markus 15:11 sanoo, että he "kiihottivat (sama sana) kansaa" anomaan Barabbaan päästämistä Jeesuksen sijaan, sekä Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Kansa nyt syytti Jeesusta siitä, mitä he olivat halunneet Jeesuksen olevan, mutta mitä Jeesus ei ollut ollut. Jeesuksesta oli haluttu vapauttaja ja roomalaisten pois ajaja. Kun Hän ei sitä ollut, syytettiin Häntä nyt siitä. Sellaista oli Hänen nauttimansa kansan suosio. 'Hoosianna' vaihtui 'ristiinnaulitse' huutoon.
"Mutta kun Pilatus sen kuuli, kysyi hän, oliko mies galilealainen. Ja saatuaan tietää Hänen olevan Herodeksen hallintoalueelta hän lähetti hänet Herodeksen eteen, joka hänkin niinä päivinä oli Jerusalemissa." Voimme hyvin kysyä Pilatuksen motiiveita tässä. Hänhän oli jo päässyt selville Jeesuksen syyttömyydestä; miksi hän enää lähettäisi Jeesusta Herodeksen tutkittavaksi, etenkin kun hyvin tiesi millainen konna Herodes oli. Ei siellä oikeutta jaettaisi! Olisiko ollut niin, että Pilatus näki tässä mahdollisuuden saada kätensä pestyksi jo ennen konkreettista käsien pesua johon hän myöhemmin joutui, siitä vielä nyt tietämättä? Jospa Herodes hoitaisi homman ja kantaisi siten myös vastuun asiasta?
"Kun Herodes näki Jeesuksen ihastui hän suuresti; sillä hän oli jo kauan aikaa halunnut nähdä Häntä, koska oli kuullut hänestä, ja toivoi saavansa nähdä Häneltä jonkun ihmeen. Ja hän teki Jeesukselle monia kymyksiä; mutta tämä ei vastannut hänelle mitään. Ja ylipapit ja kirjanoppineet seisoivat siinä ja syyttivät häntä kiivaasti. Mutta Herodes joukkoineen kohteli Häntä halveksivasti ja pilkkasi Häntä; ja puettuaan Hänet loistavaan pukuun hän lähetti Hänet takaisin Pilatuksen eteen. Ja Herodes ja Pilatus tulivat sinä päivänä ystäviksi keskenään; he olivat näet ennen olleet toistensa vihamiehiä."
Milloin ikinä oli Jeesus kieltäytynyt parantamatta ja auttamasta; milloin oli ihme jäänyt tapahtumatta kun Häntä oli tarvittu? Milloin oli etsijä ja kysyjä jäänyt vaille vastausta? Mutta nyt, Herodes joka tosin oli suuresti ihastuksissaan Jeesuksesta, jäi ilman ihmettä ja ilman vastausta. Jeesus kieltäytyi tyydyttämästä Herodeksen uteliaisuutta eikä suostunut hänen hovinsa narriksi ja tempuntekijäksi. Eikä Jeesus tänäänkään suostu kenenkään sellaisen vaatimuksiin, joka on kuin Herodes. Herodes ei ollut edeltäjiään parempi, sillä aiempi Herodes oli koettanut surmauttaa Jeesuksen tämän vielä ollessa lapsi. Ja nyt tämän nykyisen Herodeksen nimeä kantavan nukkehallitsijan toimesta Jeesusta pilkattiin ja kohdeltiin halveksivasti. On kuin he teoillaan sanoisivat: jos et suostu vaatimuksiimme niin teemme sinulle näin.
Vertauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Jeesus vihjasi, ettei kuolleista heräämisenkään ihme riittäisi synnyttämään uskoa, ellei ihminen usko Raamatun sanaa. Tätä kautta saamme myös vastauksen siihen, miksei Jeesus koettanut voittaa Herodesta ja tämän hovia puolelleen. He eivät kuitenkaan olisi uskoneet, koska heidän sydämensä oli väärä Jumalan edessä. He eivät olisi voineet ottaa vastaan nyt. He jäivät ilman vastausta ja niin tulee jäämään myös ateismin asialla oleva Skepsis, joka tahtoo että sen tiloissa suoritettaisiin joku ihme-sitten he uskoisivat.
Pilatuksesta sanotaan, että hän sentään mietti oikeutta, kun Herodesta ei vaikuta kiinnostavan tipan vertaa. Ylipappien ja kirjanoppineiden syytöksetkin kaikuvat kuuroille korville. Ehkäpä Herodeksen paatumista oli osaltaan edesauttanut se, että hän oli tietoinen myös papiston korruptiosta, ja ehkä hän nytkin tiesi että vallanhalu, ahneus ja kateus ynnä muu, oli näiden syytösten takana.
Mutta koko tämä näyttämö mikä edessämme on; se on kuin tämän langenneen maailman kasvot, yhdeksi turhuuden markkinaksi järjestyneenä, ja kuten Uskolliselle--Bunyanin allegorian Jeesuksen seuraajalle tehtiin, niin tehtiin tässä Hänen mestarillensakin!
Kun kaikki tämä nyt on edessämme, niin mitä meidän tulisi tehdä? Apostolien tekojen neljäs luku antaa vastauksen: rukoilla voimaa. Pietari ja Johannes oli juuri vapautettu vankilasta. Heti he menivät "omiensa tykö" kokoukseen, ja "he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: Herra, Sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on! Sinä, joka Pyhän Hengen kautta, isämme Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: 'Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan.' Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa, tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi. Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta." Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti" (Apt 4:24-31).
Mutta mitä tulee otsikossa jo mainitsemaani some lynkkaukseen, niin Pilatusta ja Herodesta voi jollain tasolla verrata aikamme suuriin yrityksiin, joilla on paljon valtaa. Nämä yritykset haluavat mielistellä asiakkaitaan, totuudenkin kustannuksella ja siksi kansan huudot pääsevät voitolle. Lynkkaukset somessa johtavat potkuihin Amazonilta ja Googlelta, mutta myös koulujen opettajat, politikot ja virkailijat ovat vaarassa. Vääriksi leimattujen mielipiteiden esittämistä voi seurata työn menetys. Auringon alla ei ole mitään uutta, vaan yhä halutaan kolosseumin leijonille heittää kristittyjä tai muita, jotka uskaltavat olla vastarannan kiiskiä. Ja edelleen Pilatukset ja Herodekset suostuvat kansan vaatimuksiin ja tarjoavat leipää ja sirkushuveja; kunhan eivät vain menetä omaa kalleinta aarrettaan eli asemaansa, mainettaan ja valtaansa yhteiskunnassa.
Miten kaikki siis päättyi? Kansan huudot pääsivät Pilatuksesta voitolle; Jeesus huudettiin ristille Pilatuksen pestessä käsiään. Merkille pantavaa on, että näin toimiva yhteiskunta siis vapautti murhaajan ja tappoi viattoman. Yhteiskunta joka hylkää Jeesuksen, toivottaa siis lopulta kaiken synnin avosylin tervetulleeksi. Tämä osaltaan kuvaa ihmiskunnan kollektiivista syntiä, mutta osaltaan taas sitä, miten Jumala juuri tätä tietä valmisti pelastuksen. Ristillä tapahtui se vaihtokauppa, että Jeesus otti päälleen syntisen ihmisen osan, että ihminen voisi synneistään puhdistua ja saada sen aseman ja osan, mikä Jeesukselle kuuluu; Isän Jumalan mielisuosion iankikkisessa elämässä. Ja tämä on uskovan tie; emme tarvitse suosiota ja asemaa tässä maailmassa kun meillä on omanamme Isän Jumalan rakkaus ja mielisuosio, sekä asema Hänen perheessään Hänen lapsenaan. Emme tarvitse asemaa tässä kohta jo katoavassa maailmanajassa, sillä meillä on paikka tulevassa uudessa maailmassa! Olemme vapaita.