Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Ajatuksia Shema Israelista

Kasvatus, Epäjumalanpalvelus, Opettaminen, Rakkaus

Raamatun kohta, jonka pohjalta tähän ajatukseen haluan edetä, on seuraava: "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi" (5Moos 6:4-9).

Jeesusta kerran koettelemaan ja testaamaan tullut lainoppinut osasi antaa Jeesukselle oikean vastauksen, mitä tuli suurimpaan käskyyn laissa. Rakkaus täyttää kaiken lain, sanotaan myös toisaalla, koska rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa. Rakkaus Jumalaan ja ihmiseen käyvät myös käsi kädessä, sillä se, joka ei rakasta lähimäistään, kenet on nähnyt, ei voi Johanneksen mukaan rakastaa Jumalaa, ketä hän ei ole nähnyt.

Ajatus tässä käskyssä on se, että jos kerran on olemassa Jumala, yksi ja ainoa, niin olemme kaiken velkaa Hänelle. Kaikki mitä meillä on, kuuluu Hänelle. Tämä tuli jokaisen israelilaisen aikanaan kuulemalla kuulla ja myös ymmärtää. Se todellisuus, että on Jumala, ja että itse elän Jumalan tekemässä todellisuudessa ja maailmassa, mullistaa kaiken ja väistämättä vaikuttaa kaikkeen elämääni. Niinkuin sanontakin kuuluu: minulla saattaa mielestäni olla parempi suunnitelma, mutta minulla ei ole universumia (toisin kuin Jumalalla).

Mutta ja koska, ainoa oikea vastauksemme Jumalalle ja koko olemassaolomme ja elämämme tarkoitus nivoutuu siihen, että rakastaisimme Jumalaa, toimii elämämme parhaiten, silloin kun tämä toteutuu. Jos joku toinen on Jumalan paikalle korotettu, jos teemme jostakin muusta elämämme keskiön, tulee siitä meille epäjumala, ja epäjumalan palvelus taas väistämättä kierouttaa jotakin meissä ja ilmenee jonkinlaisina ihmisyyden vinoumina tai oireina. Menemme rikki, koska emme rakasta Jumalaa ja koska olemme rikki, emme oikein kykene rakastamaan häntä. Ja jos vaikka asetamme pinnallisen kauneuden ja sen tavoittelun elämämme keskiöön, tulee meistä itsestämme pinnallisia. Jos taas omaisuuden tavoittelu saa tämän paikan, ja ahneus hallitsee sydäntämme, tekee se meistä onttoja ja tyhjiä, kyltymättömiä. Muutumme palvontamme kohteen kaltaisiksi.

Mutta tarkoitus oli miettiä jotakin opettamisesta, ja nyt menemme siihen. Jumalan rakastamisen käskyä seuraa heti kehotus siitä, että "nämä sanat" eli Jumalan sana, "painukoot sydämeesi." Tässä yhteydessä väistämättä johtuu ajattelemaan (vielä kun pitää Jeesuksen kylväjävertauksenkin mielessään), että jos omistaa sellaisen sydämen, joka rakastaa Jumalaa, on se otollista ja pehmeää maaperää sanan siemenille sen sisään painua. Ja jos näin käy, alkavat siemenet tietenkin kasvaa ja syntyy elämää. Sanan täytyy tulla meihin, sulaa ja avautua ja muuttua elämäksi! Ja juuri tästä nyt on kyse! Et voi todella opettamisen kokonaisessa merkityksessä opettaa toiselle sellaista, mikä ei ole totta ja elämää sinussa! Tämä on Raamatun opettajan vastuu, mutta myös jokaisen äidin ja isän, ja itseasiassa jokaisen sellaisen vastuu, joka toista opettaa. Sanan täytyy ensin saada painua omaan sydämeesi, ja vasta sitten voit tai saat alkaa teroittaa sitä toisten mieliin.

Ellei tämä edellä mainittu toteudu, niin on Paavalin sanoin kysyttävä: sinä joka toista opetat, etkö itseäsi opeta!? Pahimmillaan laiminlyöti tässä johtaa tekopyhyyteen ja opetus koskee enää abstrakteja, ehkä kauniilta kuulostavia oppeja, mutta oppilaalle ei esitetä mitään tarttumapintaa todellisuuteen ja konkreettiseen elämään opettajassa. Oma elämä ja siinä näkyvä hedelmä on kuitenkin aina puheita voimakkaampi saarna.

Tässä esitetty opettaminen ei myöskään tapahdu jossain kliinisessä ja puhtaassa opetus-luokkahuoneessa, vaan keskellä elämää; kotona istuessa, tiellä kävellessä ja niin edelleen. Arkisesta elämästä erotetussa opetus hetkessä (eivät sellaiset ole itsessään huonoja), voit kuitenkin puhua tai lukea Raamatusta helposti sellaista, mikä ei ole totta sinussa. Voit olla taitavakin tälläsessä opettamisessa. Mutta entä käytännössä, perheen yhteisellä aterialla, ulkoillessasi vaimosi tai lastesi kanssa, työpaikan kahvihuoneessa ja niin edelleen? Se, kuka olet, määrittää sen, miten näet, ja sillä kuinka elät, väistämättä opetat myös toisia näkemään tietyllä tavalla (tässä ei käydä läpi nyt sitä, että kahvihuoneessa esimerkiksi toimisit tavalla, joka olisi jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mikä on totta sisimpäsi ytimessä). Jeesuksen esittämä periaate siitä, ettei opetuslapsi ole opettajaansa suurempi, toteutuu. Ei vain se, mitä opettaja puhuu, vaan se kuinka hän elää, millainen hän on, se ratkaisee; opettaako hän teoriaa elämästä vai elämää? Onko sana tullut lihaksi hänessä? Toinen Jeesuksen esittämä periaate on se, että sydämen kyllyydestä suu puhuu. Jos siis sanalla ei ole sijaa opettajan sydämessä, kumoavat äkkiä muualta tulleet asenteet ynnä muut, sen totuudellisenkin opetuksen, jota hänen suustaan on kuultu.

Ja tässähän se todella punnitaan; se miten puhut lapsillesi-heille, ketkä sinua eniten koettelevat-se paljastaa sen, kuka todella olet. Siksi kaiken täytyykin alkaa siitä, että kerrot heille, et omasta rakkaudestasi Jumalaan tai käskystä rakastaa Jumalaa, vaan siitä, kuinka Jumala on ensin rakastanut sinua! Kerro heille ensin armon tarpeestasi; siitä että olet syntiä tehnyt, olet monessa alimittainen ja epäonnistuva. Tästä jatkat siihen, mikä on evankeliumi. Tämä on ensimmäinen teroitettava asia, eikä teroitus viittaa vain mekaaniseen toistoon, vaan totuuden toistamiseen yhä uusissa ja uusissa elämän tilanteissa. Tästäkin ja tuostakin näemme, että isä tai äiti tarvitsee Jeesusta, niinkuin me kaikki tarvitsemme. Näin johdamme lapsemme yhdessä kanssamme konkreettiseen evankeliumin ymmärtämiseen, siihen, että tarvitsemme armoa ja että juuri siksi Jeesus tuli, kun isi on niin kärsimätön ja helposti suuttuva ja kun äitillä on tapana aina vetäytyä ja mennä piiloon, tai sitten päinvastoin! Kun isi unohtaa tulla alas lasten tasolle tai kun äiti tiuskii; kun isi meinaa jäädä aina kiinni puhelimeensa jne, siksi me tarvitsemme Jeesusta!

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).