Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Vertaus Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä

Jeesuksen vertaukset, Kadotus, Köyhyys, Rikkaus, Vertauskuvat

Voit katsoa tämän opetuksen täältä: https://youtu.be/KHzghhipIBs

Tämän kertainen aihe löytyy Luukkaan evankeliumista, sen luvusta 16, yhteydestä, jossa Jeesus kertoo monia muitakin vertauksia. Luvun alussa sanotaan, että Jeesus puhuu opetuslapsilleen, mutta neljästoista jae viittaa siihen, että paikalla kuulemassa oli myös fariseuksia (rikkaita ja rahanahneita kuten evankeliumi mainitsee). Sitä, kenelle Jeesus tämän vertauksensa puhuu, ei kuitenkaan tarkemmin mainita. Varmaa on kuitenkin se, että nyt Jumala haluaa puhua sen kautta meille. Voit myös kuunnella ja katsoa opetuksen täältä: https://youtu.be/KHzghhipIBs

Siispä, "oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti." Vertauksen mies ei ollut vain tavallista rikkaampi. Hän oli todella rikas. Purppuravaatteet olivat tuohon aikaan hyvin kalliita, ja jos joku tahtoi erityisesti osoittaa olevansa rikas ja näyttää sen muille, pukeutui hän purppuraan. Eikä tässä kaikki, olivatko ne sitten alusvaatteita vai mitä, mutta ne oli tehty, ei vain pellavasta, vaan kaikkein hienoimmasta ja pehmeimmästä ja kalleimmasta pellavasta, Egyptiläisestä, Intialaisesta tai Akaialaisesta. Näissä koreillen ja omaa tärkeyttään ja asemaansa julistaen, mies juhli joka päivä, eläen tyyriisti, mahtavasti ja ylellisesti.

Vaikka Raamattu marssittaakin näyttämölle monia rikkaita, jotka olivat aitoja uskovia, saattaa korvissamme tätä lukiessa jo alkaa kaikua Jeesuksen julistama profeetta tuomio: "Voi teitä, te rikkaat, te, jotka jo olette kylläiset.." Tai että Jaakob kehottaa rikkaita kerskailemaan kyllä, mutta alhaisuudestaan! Mitään sellaista emme tässä näe.

Sitten eteemme maalataan toisella värillä, ja kontrasti näiden kahden kesken on kuin mustalla ja valkoisella. Loisto ja kurjuus olivat aivan rinta rinnan, aivan kuten niin monien suurkaupunkien laita on; aivan rikkaiden loistoasuntojen, muureilla ja porteilla rajattujen, ulkopuolelta alkavat köyhien slummit, joissa ihmiset makaavat nälkäisinä ja sairaina. Kärsimys ja mässäily tapahtuvat rinta rinnan, mutta mitään Mooseksen ohjeistamasta tasauksesta ei kai yleensä tapahdu. Ohje, jonka tuo vertauksemmekin rikas mies aikansa juutalaisena varmaan tiesi, oli seuraava: "Joka oli paljon koonnut, sille ei jäänyt liikaa, ja joka oli koonnut vähän, siltä ei mitään puuttunut" (2Moos 16:18).

Mutta millaisessa puutteessa Lasarus elikään! "Eräs köyhä, nimeltä Lasarus makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita, ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan." Oveksi käännetty sana tarkemmin ottaen tarkoittaa eteishallia, pylväskäytävää tai erittäin suurta porttia. Tämä yhdessä sen kanssa, että rikkaalla oli vielä vahtikoiratkin pihamaallansa, kertonee jotain lisää hänen äveriäisyydestään. Tuon rikkaan portille siis saapui päivittäin Lasarus, ehkä jotkut ystävälliset kantoivat hänet, sillä niin sairas hän oli, ettei jaksanut muuta kuin maassa maata, kun oli paikalle saapunut. Auttajat varmasti luottivat, että rikas tekisi velvollisuutensa almujen maksamisessa, eikä vain siinä, vaan huolen pitämisessä Lasaruksesta. Eihän tuolloin ollut sosiaalihuoltoa, mutta Mooseksen laki, jos sitä olisi noudatettu, olisi tosin taannut rauhan ja turvan jokaiselle köyhälle.

Mutta mitä teki rikas? Hänen täytyi tietää kyllä hänen portillaan makaavasta sairaasta kerjäläisestä. Liikahtiko jotain hänen sydämessään? Täytyihän hänen tehdä jotakin, tai sitten sulkea sydämensä, mutta tätä seuraisi myös välttämätön itsensä vanhurskauttaminen jollain verukkeella, eihän omantunnon syytöksiä jaksaisi kuunnella; ne pilaisivat kyllä juhla tunnelman täysin! Meille ei kerrota, että Lasarus olisi saanut muruakaan niitä tähteitä, joita rikkaan koirat saivat (Pedigreetä ja muita koiran naksujahan ei ollut tuolloin). Rikas siis piti Lasarusta koiriaan huonompana, mutta koirat sentään osoittivat myötätuntoa ja sääliä Lasarukselle, ne olivat isäntäänsä parempia, mikä tekee isännästä, rikkaasta miehestä itsestään koiraakin ala-arvoisemman. Täydellinen isku avokämmenellä kasvoihin, oli se, että Jeesus puhuu rikkaasta vain rikkaana; Hänen nimeänsä ei mainita laisinkaan, mikä on yhtä kuin sanoisi tämän olleen hyvin vähäpätöinen ja merkityksetön kaveri. Lasarus taas on merkittävä ja tärkeä, sillä hän on se, jonka nimi mainitaan.

Näin siis jatkui rikkaan ja Lasaruksen elämä rinta rinnan, mutta koitti lopulta se hetki, joka tasasi tilit. "Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin." Lasarus ei saanut hautajaisia, niinkuin yleensä tärkeät ihmiset saavat ja heidän muistoaan kunnioitetaan. Mutta Lasarus sai jotain parempaa! Rikkaan hautajais saattue, jossa saattoi olla omaisia ja hänen juhlissaan mukana olleita (lienevätkö olleet tuhlaajapojan ystävien kaltaisia), ei ollut mitään verrattuna siihen saattueeseen ja sen loistoon, jonka Lasarus sai; enkelit saattoivat Lasaruksen valoon, onneen ja kirkkauteen. Rikas taas, vastoin kaikkia niitä kauniita ja koreita sanoja, joita hautajaisissa varmaan lausuttiin hänen erinomaisuudestaan, joutui syntiensä raskaissa kahleissa ja niiden vetämänä vajoamaan alas Tuonelaan.

"Ja kun hän nosti silmänsä Tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan." Mitä rikkaalle kävi? Hän kuoli, mutta huomasi olemassa olonsa jatkuvan. Hänen aistinsa toimivat yhä täydellisesti, liiankin hyvin, jos niin voisi sanoa. Hän oli vaivassa. Sana joka näin on käännetty, tarkoittaa mustaa kiveä, jota käytettiin metallien testaukseen. Sanan merkitys pitää sisällään myös kuulustelun tai tutkimisen kidutuksen keinoin. Äkkiä kaikki lävähti rikkaalle vastoin kasvoja, hänen eletty elämänsä, räikeä syntinsä ja pahuutensa. Hän näki itsensä aivan uudessa valossa ja itsetutkistelu oli itsessään jo kidutusta. Hän oli erossa Jumalasta ja siten myös kaikesta elämästä ja hyvyydestä. Hänelle jäänyt todellisuus oli hänen valitsemansa, kirous, katkeruus, pimeys ja tyhjyys.

Mutta tekikö rikas nyt parannusta? Senhän olisi voinut nähdä parannuksen hedelmästä eli esimerkiksi muuttuneesta suhtautumisesta Lasarukseen. "Isä Aabraham" hän huusi, kun näki tämän ja Lasaruksen onnen kaukaa (tämä muuten on merkillinen yksityiskohta, ja myös Ben-Hinnomin laaksosta, Gehennasta, roskien poltto laaksosta Jerusalemin lähellä, saattoi nähdä Jerusalemin. Mainitsen tämän, koska laakson nimeä käytetään sitten vertauskuvana helvetistä puhuttaessa). Rikas siis nyt huusi Aabrahamia että Lasarus tulisi Häntä palvelemaan. Edelleenkin Lasarus oli vain alhainen, tosin nyt palvelijaksi kelpaava rikkaan silmissä, sillä oli epäreilua jos hän ei saisi helpotusta oloonsa. Täällä ei taidettu tietää hänen tärkeydestään ja hän heti tarvitsisi palvelijan. Eikä tämä suinkaan johtunut rakkaudesta, joka äkisti olisi rikkaan sydämen täyttänyt, vaan siitä, että hän oli "kovassa tuskassa tässä liekissä." Tuska sana viittaa fyysiseen sekä mentaaliseen kipuun, vaivaan ja ahdistukseen. Sanan juuri merkitsee alas menemistä, kuten auringon laskua. Rikkaan elämän aurinko oli laskenut, eikä se enää ikinä nousisi. Kaikki loisto oli jo loppuun kulunut ja jäljelle jäi vain pimeys.

Entä minkä vastauksen rikas sai Aabrahamilta? "Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme." Kaikki oli lopullista ja peruuttamatonta. Kova totuus iski vasten rikkaan kasvoja, kun hän liiankin hyvin toimivalla muistilla näki totuudellisesti elämänsä tapahtumia. Rikas sai ansionsa mukaisesti, Lasarus taas sai täyden korvauksen kaikesta ajallisesta kärsimyksestään, joka taatusti jo tuntui kuin ohi menneeltä pahalta unelta; muistokin siitä oli jo haihtumassa. Ensimmäinen joutui viimeiseksi ja viimeinen ensimmäiseksi tässäkin kertomuksessa; paljastui, ettei rikkaalla ollutkaan todellista rikkautta ollenkaan, kun taas Lasarus pääsi nauttimaan katoamattomasta rikkaudestaan Jumalan luona.

Rikas jatkoi: "Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon--sillä minulla on viisi veljeä--todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan", mutta Aabraham vastasi merkillisesti: "Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä" sillä vaikka joku kuolleistakin nousisi, niin eivät he usko, jos eivät kuule Moosesta ja profeettoja. Ja miksi näin? Koska jos sydän on otollista maaperää, sille riittää Kirjoitukset uskon tarttumapinnaksi, ja tuota uskoa Jumala varmasti siunaa myös monella näkemisellä. Näin on meidänkin kohdallamme. Raamattu riittää! Mutta jos sydän on väärä Jumalan edessä--jos se vaikka on kiinni maallisessa rikkaudessa ja ahneudessa kuten fariseuksilla oli--ei sille silloin riitä mikään merkki, ja näinhän me evankeliumeista luemme, että aina oltiin Jeesukselta vaatimassa uutta merkkiä merkin perään eikä mikään riittänyt, ja vaikka joku kuolleistakin nousi, eivät he uskoneet. Ja tämä on pöyristyttävää. Sotilaat riensivät Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen (kunhan olivat tajuttomuudestaan toenneet) fariseusten ja kansan johtomiesten luo kertomaan enkelistä ja kiven vierittämisestä; siitä, että hauta oli tyhjä ja Jeesus noussut ylös. Mutta he täyttivät nämä Jeesuksen vertauksen sanat, sillä he eivät uskoneet Moosesta ja profeettoja, jotka kaikki todistivat Jeesuksesta, eivätkä he uskoneet, kun kuulivat Jeesuksen nousseen. He maksoivat sotilaille, että nämä alkaisivat levittää valhetta siitä, kuinka opetuslapset varastivat ruumiin, enkä epäile sitä, että kun he valheella vanhurskauttivat itsensä, alkoivat he itsekin täydellisesti uskoa tuohon valheeseen.

Lopuksi vielä kehoitunsen sana kaikille meille, joilla on mitään rikkautta, mitään väärää mammonaa, josta vertauksemme asiayhteys puhuu. Emme voi palvella Jumalaa ja mammonaa; ne eivät mahdu yht'aikaa sydämeemme! Mutta minkä esikuvan ja sitä kautta myös kehoituksen antaa meille Jeesus, jonka elämään kietoutuu äärimmäinen rikkaus ja äärimmäinen köyhyys yht'aikaa!?
"Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte" (2Kor 8:9)! Annetaan näiden sanojen painua sydämiimme, kun jatkamme elämää tästä eteenpäin.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).