Pääsiäisestä 2Moos 12 pohjalta
Tämän opetuksen voit lukea blogissani, tai katsoa videona tästä linkistä: https://youtu.be/hMeOLGhbzMM
Jumala puhui Moosekselle ja Aaronille, kun he ja kansa vielä olivat Egyptissä, vielä olivat orjina siellä. Pelastus tulisi viemään heidät sieltä ulos ja aloittamaan uuden aikakauden heidän elämässään. "Tämä kuukausi olkoon teillä kuukausista ensimmäinen; siitä aloittakaa vuoden kuukaudet ." Esikuvana tulevasta suuremmasta todellisuudesta, joka on nyt meidän, Jeesuksen omien kohdalla todeksi tullut, osoittaa tämä uuteen luomakuntaan, jonka sisällä me nyt jo olemme, ollessamme kuitenkin yhä matkalla.
Jeesus opetti, ettei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Hänen kauttansa, että Hän on ainoa tie, totuus ja elämä. Tätä puhuu myös kehotus perheenisännille, ottaa Karitsa ja teurastaa se. Ei ollut silloin, eikä ole nytkään, mitään muuta keinoa tai tietä pelastukseen kuin tarttua kiinni Karitsaan, jonka Jumala osoittaa. Tässä yhteydessä mieleemme tulee Johanneksen todistus: Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Oli nimenomaan perheenisännälle annettu ohje ottaa Karitsa, ja niin koko perhekunta siitä tuli siunatuksi. Niin on meidänkin kohdalla. Perheen jäsenet voivat kyllä olla uskossa, vaikka isä ei olisikaan, mutta miten suuri siunaus perheelle onkaan uskova isä. Miten iso osa ja rooli isällä on muiden johtamisessa Karitsan luo! Korinttolaiskirjeestä löytyy mielenkiintoiset sanat, jotka tähän liittyvät: "vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä" (1Kor 7;14).
Karitsan tuli olla virheetön; mikään muu ei olisi riittänyt tai kelvannut Jumalalle. Alussa Jumala loi kaiken ehyeksi ja kokonaiseksi, sanalla sanoen virheettömäksi, ja se oli Hänen silmissään hyvä. Hän siis loi luomakunnan sellaiseksi, että se heijastelisi Hänen ehyttä ja virheetöntä olemustaan. Virheet ja viat kertovat synnin todellisuudesta, synnistä, joka nyt turmelee tätä luomakuntaa. Pyhälle Jumalalle kelpaa vain synnitön ja täydellinen; Hän kammoksuu ja vihaa syntiä. Tästä syystä Jeesus Jumalan Karitsana tuli alas luoksemme, elämään synnittömän ja täydellisen elämän ennen uhrikuolemaansa, ja kun me tulemme Hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan osallisiksi, tulemme osallisiksi myös Hänen elämästään, se ikäänkuin luetaan meidän ansioksemme Jumalan edessä. Tätä merkitsee olla nyt Kristuksessa. Jeesus siis eli sen synnittömän elämän, jota yksikään meistä ei kyennyt elämään, koska synti vaikuttaa meissä kaikissa. Itsessämme emme voineet tulla riittäviksi lakiin nähden. VT opettaa, että Jumalaa palvellakseni, minun pitää tuoda mukanani täydellistä ja virheetöntä, jotta minut hyväksytään. Vapauttava totuus on se, että tämä löytyy ulkopuoleltani, Jumalan Karitsasta, ja niin vapaudun kaikista turhista ponnisteluista itse kelvata ja riittää, sillä Häneen kätkettynä olen jo niin hyväksytty ja riittävä kuin mitä ikinä voin olla, niin rakastettu kuin mitä ikinä voin olla. En siis enää elä päästäkseni tähän, vaan elän siitä lähtökohdasta käsin, että olen jo päässyt. En tee asioita pelastukseni, vaan siksi, että Jumala on jo pelastanut minut. Se muuttaa kaiken.
Sitten luemme, että Karitsa piti teurastaa iltahämärässä. Jeesus ristiinnaulittiin sapatin valmistuspäivänä,eikä vain sapatin, vaan pääsiäisen valmistelu päivänä, kun koko kansa ohjeen mukaan valmisti pääsiäislammasta. Jeesus oli antanut Henkensä ja Hänet otettiin alas ristiltä vähän ennen sapatin alkua. Sapatti alkoi illalla klo 18, eli varmaan niihin aikoihin kun hämärtyi, ja tuli sitten se hetki, kun koko kansa teurasti pääsiäiskaritsan. Tuolla kertaa kuitenkin kävi, niinkuin apostolit sitten toista Psalmia siteeraten rukoilivat: "Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun Pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes, että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa.." (Apt 4:27). Koko kansa yhdessä kokoontui huutamaan ristiinnaulitse, ja niin kansa teurasti iltahämärissä Jumalan todellisen Karitsan, joka siten tuli pelastukseksi jokaiselle, joka Hänen vereensä turvaisi. Sitten kansa kuitenkin kääntyi, ja teurasti tavallisen karitsan, he jäivät kiinni vanhaan, vaikka uusi aika koitti, he pysyivät yhä siinä, mikä oli vain varjo ja kuva tulevasta, mutta koko Vanhan Testamentin uhrien täyttymyksen he hylkäsivät, Jumalan valmistaman pelastuksen he hylkäsivät.
Kun Karitsa oli teurastettu, tuli sen verta ottaa, ja sivellä sitä oven karmeihin, niissä taloissa, joissa sitä syötiin. Tämä johtaa ajatuksemme tärkeään aiheeseen. Karitsan ei ainoastaan kuulunut kuolla kansan sijasta, vaan sen lihan myös tuli ravita jokaista, joka Karitsan pelastuksena turvasi. Pelastuksen eri osia ei voi erottaa toisistaan, jos joku turvasi Karitsan vereen, tuli hänen myös syödä Karitsan lihaa. Kukaan taas ei saanut syödä tämän lihaa, ellei ollut verellä sivellyssä talossa, eli turvannut Karitsan vereen.
Kun Jeesus söi pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa, asetti Hän ehtoollisen, jotta jatkossa Hänen omansa viettäisivät sitä, muistellen ja julistaen Hänen kuolemaansa pääsiäisenä. Yhtä ristiriitaista kuin olisi ollut israelilaiselle olla verellä sivellyssä talossa, ja kuitenkin jättää Karitsan liha syömättä, olisi nyt meille turvata Jeesukseen pelastajanamme, ja sitten jättää ehtoollinen viettämättä! Monen kohdalla tässä on ehkä ymmärtämättömyydestä tai sitten muusta johtuva laiminlyönti! Ehtoollisen vietto osoittaa, muistuttaa ja opettaa meitä siitä, miten olemme osalliset Kristuksen uhrista; Hänen kuolemansa luetaan meidän kuolemaksemme ja Hänen kanssaan meidätkin on ylösnostettu uuteen elämään. Mutta ehtoollinen osoittaa myös läheiseen yhteyteen Hänen kanssaan, siihen, mikä oikeastaan on pelastuksen päämäärä. Jeesus sanoi: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne (Joh 6:53). Pelastuksen tarkoitus on, että päivittäin eläisimme yhteydestämme Häneen ja tulisimme Hänen ravitsemikseen.
Merkille pantavaa on myös se, mitä höysteitä Karitsan syömiseen liitettiin: "Ja he syökööt lihan samana yönä; tulessa paistettuna, happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he sen syökööt." Tämä kaikki osoittaa ihanasti Jeesukseen. Hän oli se Jumalan Karitsa, joka Golgatan ristin kärsimyksen tulessa paistettiin. Hän oli se leipä, joka tuli alas taivaasta, ristillä murrettavaksi, meille elämäksi. Hän otti itsellensä sen osan, mikä syntisille olisi kuulunut, katkeran osan, josta ristillä Hänelle tarjottu hapanviini tai katkeria yrttejä sisältävä viini kertoo.
Jumala oli aiemmin sanonut Moosekselle, että "Herra tekee erotuksen egyptiläisten ja Israelin välillä." Tuo erotus ei suinkaan ollut se, että israelilaiset olisivat itsessään olleet jotenkin ansioituneempia kuin egyptiläiset. Herra oli se, joka teki erotuksen, ja tuo erotus oli Karitsa ja Karitsan veri. Miksi tuomio kohtasi Egyptiä? Se kohtasi niitä, joiden ovenkarmeihin ei oltu verta sivelty; niitä, joilla ei ollut veren merkkiä. Israelilaisia ei erottanut egyptiläisistä jokin heistä itsestään löytyvä, vaan jokin heidän ulkopuolellaan oleva, johon he turvasivat. Jos joltakulta israeliliselta olisi veren merkki puuttunut, olisi tuomio yhtälailla kohdannut häntä, sillä hänellä ei olisi ollut turvanaan sitä, joka hänen edestään olisi kuollut. Tämä kaikki kuvastaa sitä, miten tuomio synnin tähden on väistämätön. Synnin palkka on kuolema. Jumalan täytyy rangaista syntiä ja tuomita synti, sillä muutoin Hän joutuisi ristiriitaan oman olemuksensa kanssa. Hän vihaa syntiä. Toisaalta tämä kertoo siitä, kuinka Hän rakastaa meitä; niin paljon, että Poika Jumala, Jeesus, Jumalan Karitsa tuli, kärsi tuon rangaistuksen ja otti tuon vihan päällensä, ja näin meille aukeni tuo tie, mistä toinen Korinttolaiskirje niin ihanasti puhuu: Hänet joka ei synnistä tiennyt, Hän (Jumala) teki synniksi, jotta me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Tästä myös Roomalaiskirje puhuu, sanoessaan, että Jumala asetti Kristuksen armoistuimeksi, "uskon kautta Hänen vereensä, osoittaakseen vanhurskauttaan, koska Hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.." (Room 3:25). Oli ikäänkuin Jumalan oli täytynyt puhdistaa maineensa, osoittaa se, että kyllä Hän on vanhurskas ja vihaa syntiä ja rankaisee siitä. Ja miksi? Koska Hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit. Mutta nyt Jumalan Karitsa Jeesus kantoi kaikki nuo synnit ja niiden rangaistuksen!
Ohjeet siitä, kuinka Karitsa tuli syödä, ovat myös paljon puhuvat. "Ja syökää se näin: kupeet vyötettyinä, kengät jalassa ne ja sauva kädessänne; ja syökää se kiiruusti. Tämä on pääsiäinen Herran kunniaksi." Toisin sanoen, Pääsiäistä tuli viettää matkaa lähtö valmiudessa. Karitsasta osalliseksi tulo tarkoittaa sitä, että paikoilleen ei voi jäädä. Jumala ei pelastanut kansaa Egyptistä että tämä jäisi sinne. Niinkuin sana pääsiäinen, hepreaksi "pesah" muistuttaa sanaa "paasah" mennä ohi, niin tuomio meni kansasta ohi, he olivat pelastetut Egyptin orjuudesta jo, vaikka yhä olivatkin maantieteellisesti Egyptin maaperällä. Mutta nyt Jumala kutsui matkalle luvattuun maahan. Tämä puhuu meille siitä, että mekin olemme Jeesuksen omina täydellisesti pelastetut, Hänen verensä vuoksi ei ole enää mitään kadotustuomiota meille jäljellä. Mutta meitä ei pelastettu, että jatkaisimme tarkoituksetonta olemassaoloa, tai että jäisimme hämärille Egyptin rajaseiduille oleskelemaan. Todellinen identiteettimme on nyt se, että olemme muukalaisia ja outoja, me emme kuulu Egyptiin, joka on kuva vanhasta elämästämme, jonka Jumala on Kristuksessa tuominnut, ja kasteessa me olemme tämän allekirjoittaneet ja sanoneet, että tuo tuomio on hyvä, haluan astua uuteen elämään Kristuksen kanssa. Ja nyt täällä ajassa tuo uusi elämä on matkantekoa, pyhitystä, kasvua Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, Kristuksen kaltaisuudessa kasvamista, Jumalan palvomista, Hänelle elämistä. Tästä kaikesta puhuu paljon mm. Heprealaiskirjeen kolmas ja neljäs luku.
Katsomme vielä sitä, miten pääsiäistä tuli Egyptistä lähdön jälkeen aina uudelleen ja uudelleen viettää. "Seitsemän päivää syökää happamatonta leipää; jo ensimmäisenä päivänä korjatkaa pois hapan taikina taloistanne. Sillä jokainen, joka hapanta syö, ensimmäisestä päivästä seitsemänteen päivään asti, hävitettäköön Israelista." Tämä oli Paavalilla mielessä, kun hän kirjoitti korinttolaisille: "Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme Kristus teurastettu" (1Kor 5:7). Hapanta leipää monesti leivottiin samoissa kaukaloissa. Vanhaa hapanta taikinaa jäi hieman kaukalon reunoille, ja kun sitten uusi taikina kaukaloon laitettiin, heräsi tuo vanha hapate, ja alkoi muuttaa uutta taikinaa happameksi. Jos halusi hapanleipää, oli tämä tietysti tarkoituksenmukaista ja näinhän on ruisleipää suomessakin tehty. Mutta tässä hapate vertauskuvana edustaa syntiä. Meidän tulee perata pois vanha hapatus, koska olemme jo happamattomat. Tämä on sitä, että pelastuksessa ja uudestisyntymisessä meidät on jo tehty uudeksi ja synnin valta kukistettu, synti ei enää istu sydämemme valtaistuimella herrana. Kuitenkin synti, kuin jäänteenä vanhasta, vielä asuu jäsenissämme roomalaiskirjeen sanoja lainatakseni. Toisinsanoen, kuitenkin vanhaa hapatusta on jäänyt vielä kaukaloihimme. Mitä siis tehdä? Tulee perata pois tuo vanha hapate, tulee perata pois synti; synti pilaa kaiken.
Pääsiäinenhän oli siis matkalle lähdön aatto; ei ollut aikaa tehdä taikinaa, jonka antaisi hapantua. Happamaton leipä on matka leipää. Paikoilleen jääminen hapattaa.. Happamattoman leivän syöminen on sitä, että muistaa olevansa matkalla. Mutta merkillistä on se, että jo aivan matkan alussa loppuu se, mihin minusta itsestäni on, jos kerran olen happamaton taikina. Happamaton taikina oli pian leivottu ja syöty, liekö sitä enää ollut jäljellä ollenkaan punaisen meren ylityksen kohdalla? Tämän jälkeen täytyi olla täysin riippuvainen mannasta eli ruuasta, jota Herra antaa.