Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Kylväjävertaus

Vertauskuvat, Kylväjävertaus, Luuk 8

Kylväjävertauksen voit lukea esimerkiksi Luukkaan evankeliumin kahdeksannesta luvusta. Kylväjä kylvää vertauksessa siemenen, mikä edustaa ihmisen kuulemaa Jumalan sanaa. Vertaus esittelee meille erilaisia kuulijoita tai kuuntelijoita; on kovaksi tallattu maa, kallioinen maa, rikkaruohoja kasvava maa, sekä hyvä maa.

I Tilanteesta ja vertauksesta

Miun mielestä Jeesuksen teot itsessään jo puhuu meille paljon. Paljon kansaa oli Taas kokoontunut. Jeesus sai suuret väkijoukot liikkeelle. Jeesuksen ministryllä meni hyvin, oli massa kokous taas kerran. Mutta miten toimi Jeesus, joka tunsi ihmisten sydämet? Jeesus puhui vertauksilla. Opetuslapsetkin ihmetteli, että miten se Jeesus nyt noin toimii, ja kyselikin asiaa Jeesukselta.

Vertausta mukaillen: miten paljon kansaa olikaan koolla, mutta miten moni Sanan siemen putosikaan maaperälle, jolla siemenen kasvu oli joko mahdotonta, tai sitten kasvuolosuhteet vaan mahdottomat. Vertauksen maaperiä yhdistää kuitenkin se, että niille kaikille heitettiin siementä. Selityksen ihmisistä kaikki kuuli siis evankeliumia, mutta se, mitä siemenelle maaperässä tapahtui, kertoo siitä, mitä kuulijan sydämessä oli ja miten sydän reagoi kuultuun.

Kaikki kuulivat, mutta eivät kaikki ottaneet ilolla vastaan. Kaikki kuulivat, mutta ei kaikkien sydämessä ollut tilaa Sanalle alkaa kasvaa. Moneen kuulijaan kuultu jättää vaikutuksen, mutta vaikutus jää lyhytaikaiseksi. Puolet siemenistä putosi huonolle kasvuun kelvottomalle maalle ja puolet hyvälle maalle, jossa kasvu oli mahdollista. Mutta hyvästäkin maasta vaan osassa lopulta kasvoi hyvä sato ja kypsä hedelmä, osa hyvässä maassa kasvavasta tukehtui.

Näkisin, että teksti olettaa sitä, että hyvän maan kohdalla, myös siinä, missä myöhemmin ohdakkeita kasvoi, kuulija uskoo kuulemansa. Kuitenkin, merkille pantavaa on se, että usko mainitaan vaan kalliolle pudonneen siemenen kohdalla. Voisiko siis olla, että sellanen ihminen, ketä tämä vertauksen kohta edustaa, tekee jopa hyvin suuren numeron omasta uskostaan, mutta kestää vain onnettoman lyhyen aikaa. Mennään kohta tarkemmin vielä näihin eri maaperiin.

Mutta miksi Jeesus puhui vertauksilla kansalle? Selittääkö kylväjävertaus tätä tilannetta. Puhuiko Jeesus vertauksella siksi, että niin moni oli tullut paikalle sydämellä, jossa Sana ei juuri nyt pystyisi kasvamaan? Kuinka moni todella ymmärsi Jeesusta ja rakasti totuutta, jota Hän opetti? Kuinka moni taas oli tullut paikalle innostuksen ja jännityksen tartuttua häneen väkijoukoista? "Tule mukaan, siellä tapahtuu ihmeitä ja saa ilmaista ruokaa!" Markuksen evankeliun alusta löytyy kohta, joka on paljon mietityttänyt minua. Koko kaupunki oli koolla sen talon edessä, jossa Jeesus oli, ja myöhään yöhön Hän paransi ja ajoi ulos riivaajia.

" Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili. Mutta Simon ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, riensivät hänen jälkeensä; ja löydettyään hänet he sanoivat hänelle: "Kaikki etsivät sinua". Ja hän sanoi heille: "Menkäämme muualle, läheisiin kyliin, että minä sielläkin saarnaisin, sillä sitä varten minä olen tullut". On kuin Jeesus surullisen myötätuntoisena katsoisi opetuslastensa ohi kaukaisuuteen. Sitten Hän ohittaa heidän huolensa väkijoukoista ja sanoo, että mennään muualle. Miksi? "Että Minä sielläkin saarnaisin, sillä sitä varten Minä olen tullut."

Myötätunto ja rakkaus sai Jeesuksen auttamaan ihmisiä, mutta mitä ihmiset todella kaikkein eniten tarvitsivat, oli totuutta, koska vaikka Jeesus tekisikin vapaaksi sairaudesta tai riivajien vallasta, niin vain totuus ja totuuden uskominen pelastaa ja tekee vapaaksi synnin ja kuoleman vallasta. Ehkä tuo väkijoukko ei ollut opetettava. Ehkä mikään suuri joukko ei oikein ole? Jeesus ei tuntunut ikinä innostuvan väkijoukoista.

Niinpä Jeesus nyt puhui vertauksella suurille joukoille, mutta tarkoitti opettamansa opetukseksi opetuslapsilleen. Iso osa kansaa oli paatumukseen vallassa, eivätkä he todella kyenneet ottamaan vastaan sitä, mitä Jeesus sanoi, vaikka he sen kuulivatkin ja Jeesusta seurasivatkin. Kuinka suuret joukot olivatkaan liikkeellä, mutta kuinka harva oli koolla Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen yläsalissa odottamassa lupauksen täyttymystä!?

Monesti huomaan suhtautuvani Jeesuksen opetuslapsiin sillä tavalla, että ne nyt oli vähän tyhmiä ja tumpeloita. Ne ei ymmärtänyt ja sähelsi kaikkea outoa, niinkuin vaikka Pietari. Mutta kun olen rehellinen, niin enhän ole yhtään sen parempi! Ja miten hienon todistuksen evankeliumit antaakaan siitä, miten opetuslapsi toimii! Olemmeko me Jeesuksen opetuslapsia? Tässä kerrotun mukaan opetuslapset tunnustavat sen, missä heidän ymmärryksensä raja kulkee ja tulevat Jeesuksen luo ja kysyvät Häneltä. Tuutko sie Jeesuksen luokse ja pyydät Häntä opettamaan sinua? Niille, jotka tulee, niiden Jeesus antaa tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet.

Rukoillaan siksi nyt lyhyesti, että Jeesus itse opettaisi meille tästä vertauksesta Hänen valtakuntansa salaisuuksia!

II Vertauksen selityksestä

"Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja
ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi." Jokainen Jeesuksen kuulija varmasti helposti hahmotti, mikä on se tie, mistä Jeesus tässä puhuu. Sen ajan maanviljelyksessä kylväjä kulki pelto palstallaan ja viskasi siemeniä käsin; ne piti viskata tietyllä tavalla, jotta ne leviäisivät alueelle tasaisesti. Peltojen rajat oli ilmeisesti merkitty kulmiin asetetuin kivin ja kahden eri peltomiehen pellon välistä kulki monesti polku. Kaupunkien ja kylien ympärillä olevia peltomaita halkoivat myös tiet, isommat ja pienemmät. Olipa tässä siis kyse isommasta polusta, tai pienestä, jolla kulkijoita liikkui vähemmän, oli maa kuitenkin ihmisten kovaksi tallaamaa ja pölyistä. Ja koska maaperä edustaa sydäntä, on tässä meillä sanan kuulija, jonka sydämen yli toiset ihmiset kävelevät ja tallovat sen kovaksi, Jeesuksen selityksen mukaan paatuneeksi. Siemen voi kyllä tulla kylvetyksi tälläiselle maaperälle, mutta jo seuraava kulkija tallaa sitä ja potkii sitä pois, edustipa tuo kulkija sitten jotakin uutta ajatusta, uutista tai innostusta tai jotakin muuta. Perkeleen on helppo tulla ja viedä tällä maalle kylvetty siemen pois, käyttipä se sitten apunaan ihmisiä tai taivaan lintuja, sillä maaperä on kova, eikä siemen pääse maan sisälle yhtään. Matteus lisää tähän, että tälläset ihmiset eivät ymmärrä kuulemaansa. Siemenen meneminen maaperän sisälle edustaisi juuri tätä ymmärtämistä. Mutta perkelettä ei voi vastustaa tai estää tekemästä työtään, jos sydän on kuin tämä kova tie.

Vielä eräs huomionarvoinen seikka on se, että juuri siellä, missä sanaa saarnataan, on saatana hyvin aktiivisesti paikalla. Tyhjä penkkirivi ei ehkä olekaan tyhjä. Saatana ei suinkaan vältä kirkko saleja, joihin ihmiset ovat kokoontuneet kuuntelemaan sanaa, mutta ei hän vältä myöskään kotikokouksia. Siteeraan lyhyesti J. C. Ryleä, 1800 luvulla elänyttä Anglikaani kirkon piispaa: "Häneltä (saatanalta) tulevat vaeltelevat ajatukset ja siellä täällä hääräävät kuvittelu, --voimaton mieli ja sumea muisti, --uneliaat silmät ja hermostuneisuus, --uupuneet korvat ja keskittymiskyvyn häiriintyminen. Kaikissa näissä on saatanalla suuri osuus. Ihmiset hämmästelevät mistä ne ovat lähtöisin, ja hämmästelevät, kuinka he kokevat saarnan niin tylsäksi ja muistavat sen niin huonosti. He unohtavat kylväjävertauksen. He unohtavat saatanan."

"Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan, ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat." Niinkuin jo totesimme, tämä on ainut kuulija, jonka kohdalla usko mainitaan, ja myös korostetaan sitä, miten ilolla hän ottaa sanan vastaan. Markuksen kuvauksen mukaan siemen jo heti kohta nousi oraalle, koska maata oli hyvin vähän. Hyvässä maassa siemen taas ensin työntäisi juurtansa syvälle, ja vasta sitten lähtisi työntämään vartta kohti aurinkoa. Tämä sanan kuulija taas ei tahdo yhtään kääntyä sisäänpäin, tutkimaan itseään rehdisti sanan valossa ja kenties kohtaamaan ongelmiaan ja syntejään, hän haluaa vain suoraa päätä kurkottaa kohti valoa, eli kaikkia ihania evankeliumin lupauksia ja siunauksia jotka hän itselleen tahtoo. En tiedä, oliko Jeesuksen mielessä pelto alan keskeltä tai reunalta esiin pilkistävä iso, mutta matala kallio, vai jokin muu, mutta pääasia on se, että ohuen maan alta löytyy tekijä, joka estää siemenen menestymisen--siemen ei voi menestyä tässä maassa, kuinka nopea ja näyttävä onkaan sen lyhyeksi jäävä elämä ja kasvu. John Bunyanin kirjassa Kristityn vaellus, kirja alkaa siitä kun kristitty pakenee Turmion Kaupungista. Häntä seuraamaan lähtee henkilö nimeltä Altis. Alttiin ystävä yrittää kyllä estää tätä, mutta se, mitä Altia kuulee Kristityltä Taivaan Kaupungin ihanuudesta, tekee niin vahvan vaikutuksen hänen sydämeensä että hän lähtee matkalle. Heidän kävellessään haluaa Altis yhä uudelleen ja uudelleen kuulla kultakaduista ja kaikesta ihanasta, mikä perillä odottaa. Näin haaveillen he siis kulkevat, eivätkä huomaa eteen tullutta epäilyksen sulta. Kumpikin vajoaa sinne. Altis on katkerasti pettynyt ja vihainen Kristitylle; tällästä hän ei ostanut tai halunnut kun lähti matkalle. Hän palaa suorinta tietä takaisin Turmion Kaupunkiin. Hänen kohtalonsa on kuitenkin surkea, sillä nyt Turmion Kaupungissa nauretaan hänelle.

Kun Jeesus myöhemmin tässä evankeliumissa puhuu seuraamisestaan, osuvat Hänen Sanana myös kuvaavasti Alttiin kaltaisiin ihmisiin. "Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'? Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella? Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa" (Luuk 14:28‭-‬32). Jeesus varoittaa, että Häntä ei saisi lähteä seuraamaan hätiköiden ja hetken mielijohteesta. Tulisi ensin laske kustannukset ja pitää neuvoa; kylvetyn sanan siemenen pitäisi ensin päästä työntämään juurtansa paljon pintaa syvemmälle.

"Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää." Merkille pantavaa on se, että kaksi vertauksen aiempaa maaperää ovat olleet sellaisia, missä kasvu on ollut mahdotonta, kallioperänkin kohdalla niin, ettei siinä pysty kypsymään satoa. Kasvi ehtii kuivettua ja kuolla sitä ennen. Mutta tässä meillä on maaperä, jossa on hyvät kasvuolosuhteet. Kun maa keväällä on käännetty, ei siinä ole havaittavissa kiviä, se on kuohkeaa, jotakin epämääräisiä juurenpätkiä multapaakkujen seassa näkyy tosin, ja saattaahan mullassa olla paljon muualta kuin kylväjältä tulleita siemeniä. Mutta kylväjältä on hyvä luottamus tähän kylvetystä siemenestä. Jonkin ajan kuluttua hän jo näkee kaunista vihreää versomista. Versot kasvavat kasvamistaan, ja kylväjää hieman huolestuttaa kasvusto, joka hänen kylvämänsä vehnän tai ohran seassa kasvaa. Mutta ei kai se mitään haittaa? Sitten eräänä päivänä kylväjä huomaa, että hänen viljaansa korkeampana kasvaa sitä paljon vahvemmat ja maata haltuun ottavat rikkakasvit, ohdakkeet ja nokkoset. Hyvältä näyttänyt vilja sato näyttää nuutuneelta, koska rikkakasvit imevät vahvempina kaiken ravinnon maasta itselleen, ne myös korkeammaksi kasvaneina estävät viljaa saamasta aurinkoa. Ja niin käy, että vaikka kaikki hyvin pitkään näytti lupaavalta, ei vilja pystykään tuottamaan satoa.

Millainen on tämä kuulija? Kuultu sana on mennyt hänen sydämeensä ja tehnyt juurta syvälle. Kaikki on mennyt niinkuin pitääkin. Kustannuksetkin on ehkä laskettu tornin rakentaja vertauksen mukaan. Mutta sanan siemenen kasvaessa on ilmaantunut muutakin, johon hän on suhtautunut ehkä vähätellen tai välinpitämättömästi. Sydämeen on ilmaantunut ensin pieniä tämän elämän huolen oraita. Hiljalleen oma työ, asuntolaina (ja euriborin mahdolliset heilahdukset ku ei oo ostanut korkokattoa pankilta), auton kunnossapito, kuntosalilla käynti, oma terveys, se että saattaa saada koronan ja kuolla tai että ylipäänsä saattaa kuolla joskus, ja ulkonäköpaineet ovat saaneet liian suurta sijaa sydämessä. Hekumaksi käännetty kreikan sana tarkoittaa ylipäätään jotakin aistillista nautintoa. Tämä voi tarkoittaa montakin asiaa, mutta ylipäätään kyseessä voi olla vain joku nautinto, mistä tehdään päämäärä itsessään; se voi olla hyvä ja Jumalan meille koettavaksi tarkoittama, mutta se saakin sellaiset mittasuhteet ja sellaisen keskeisen aseman elämässämme, että se alkaa tukahduttaa uskoa. Rikkaudeksi käännetty kreikan sana taas tarkoittaa mitä tahansa ylenpalttisuutta, joko materiaalista tai hengellistäkin. Ehkä vaarallisempaa jopa on hengellisen rikkaus tässä mielessä. Se, että alkaa ajatella tulleensa joksikin, kun ihmisiltä saamansa arvonannon ja ihailun seurauksena käy ylpeäksi ja riippumattomammaksi Jumalasta. Mutta olipa sydämessä kasvava rikkakasvi mikä tahansa, merkittävää on se, että kaikki lähtee aina hyvin pienestä. Yli kaiken varottavan, tulisi varjella omaa sydäntään pieniltä rikkakasvien aluilta. Jeesus sanoi, että jokainen istutus, mitä Taivaallinen Isä ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.

"Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä."

Millainen on hyvä kuulija? Vertauksen mukaan hän tekee kaksi asiaa kuultuaan sanan. Hyvä kuulija säilyttää kuulemansa sanan sekä tuottaa hedelmää. Koska maaperä on hyvä, eivätkä toiset ihmiset pääse sitä tallomaan kovaksi, pääsee siemen maan sisälle, eli sydämeen. Sanalla on siis tilaa kuulijan sydämessä. Tässä maaperässä ei myöskään ole kalliota siementä vastassa, ja siksi siemen pääsee työntämään juurensa syvälle, ennenkuin alkaa kasvattamaan vartta. Merkille pantavaa on myös se, että tälläinen kuulija ei säilytä sydämessänsä elämän huolia, eikä rikkauteen ja hekumaan liittyvää. Jos sellaisia siemeniä yritetään viskata hänen sydämeensä, lakaisee hän ne sieltä pois ja jos joku tälläinen siemen onkin ehtinyt versiota, nyhdetään se sieltä juurineen irti, ettei se tukehduttaisi sanan siemenen kasvua.

Vielä loppuun mielenkiintoinen näkökulma. Kun Kiinassa n. 70vuotta sitten kommunisti puolue tuli valtaan, oli uskovia koko maassa puoli miljoonaa. Nyt 70 jatkuvan vainon jälkeen uskovia on 100miljoonaa. Vertauksen mukaan se taitaa olla hyvä maa, johon kylvetty siemen on tuottanut satakertaisen sadon.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).