Haluista ja sydämen epäjärjestyksestä; mitä ajatella kiusauksista? (Jaak 1:13-15)
Jatketaan tänään Jaakobin kirjeen parissa. Jeesus käytti opetuksissaan monenlaisia vertauksia, ja myös havainnollisti sanomaansa monesti jonkin luonnossa havaittavan esimerkin kautta, kuten kedon ruohon ja taivaalta putoavan varpusen kautta. Jollain lailla Jaakob kirjeessään seuraa Jeesuksen jalanjäljissä. Jaakob kirjoittaa muun muassa meren aallosta, pedoista ja linnuista, taivaan antamasta sateesta, helteestä, lähteestä, viikunapuusta, savusta, ja kuten tän päivän tekstissä tullaan näkemään, hedelmöittymisestä ja synnytyksestä. Voisin sanoa, että itse rakastan tällaista tapaa puhua syvällisistä totuuksista. Ja voi olla, että en ensi alkuun niin ymmärtäisikään opetettavaa asiaa, mutta mietiskelemällä havainnollistamisessa käytettävää esimerkki, alkaakin asia hiljalleen avautua. Joten, ennenkuin mennään aiheeseen, haluan kysyä: oletko sinä istunut järven rannalla ja miettinyt miten epäuskoisena olisit juuri kuten tuo järven levoton aalto? Oletko sinä pysähtynyt katselemaan ruohon viherrystä tai taivaan lintuja ja nostanut samalla ajatuksesi Jumalan huolenpitoon? Oletko sinä hakenut lähteeltä raikasta ja kirkasta vettä, ja miettinyt, että Jumala itse on tullut sinussa siksi lähteeksi, joka pulppuaa ikuiseen elämään, ja että ilman Jumalan armo työtä olisit kuin lähde, josta tulee saastunutta ja juomakelvotonta vettä?
"Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: 'Jumala minua kiusaa' ; sillä ei Jumala ole pahan kiusattavissa, eikä Hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman. Älkää eksykö Rakkaat veljeni" (Jaak 1:13-16).
Jaakobin kirje suoranaisesti käsittelee ainakin seuraavia kiusauksia:
Kiusausta olla puhumatta uskostansa vainoissa, mikä meille tarkoittaisi kenties 'suvaitsematon' tai 'ahdasmielinen' leiman saamista.
Kiusaus epäillä Jumalan hyvyyttä.
Kiusaus köyhyydessä vaipua epätoivoon ja katkeruuteen.
Kiusaus yltäkylläisyydessa tulla itseriittoisaksi ja ylpeäksi.
Kiusaus kohdella ihmisiä puolueellisesti, ja asettua siten teoillaan ristiriitaan uskonsa ytimen kanssa.
Kiusaus tehdä syntiä puheen alueella.
Kiusaus liialliseen itse varmuuteen.
Kun sinulla siis on kiusaus reagoida synnillisesti tilanteeseen/olosuhteisiin, joissa olet; kun haluat näyttää muille olevasi hyvä uskovainen, kun tuntuu, että lapsesi suorastaan kiskoo sinusta vanhan Aatun esille; kun olet jälleen sairauden kourissa; kun tuntuu, että esimiehesi aina kääntää kaikessa asian sinun syyksi; kun auto taas hajoaa; kun avaimet ovat hukassa; kun vaimo nalkuttaa; kun aviomies ei osaa osoittaa rakkautta sinulle toivomallasi tavalla; kun tuntuu, ettei sinua oikeasti ymmärretä; kun näet kauneushoitolan ikkunan mainoksessa kuvan puolialastomasta naisesta; kun tuntuu, että toinen--ei oma puolisosi, osaa kuunnella niin ihanasti ja ymmärtää sinua paremmin; kun joku flirttailee tai lähestyy siuta yli tuttavallisesti.. Kun tällaista tapahtuu ja tulee vastaan, niin mitä sinun tulisi sanoa tästä kaikesta? Miksi elämä on niin vaikeaa? Miksi Jumala antaa kaiken tämän tapahtua? Kiusaako Jumala kenties sinua? Voitko syyttää Häntä? Jaakob vastaa: "älköön kukaan kiusauksessa ollessaan sanoko: 'Jumala minua kiusaa. '" Sensijaan, minne meidän tulisi kiusausta ymmärtääksemme kohdistaa katseemme? Vastaus on, että "jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee". Vastaus on, että Jumala kyllä sallii meille vaikeuksia, Hän koettelee uskoamme, ja noista koettelemuksista meitä kutsutaan iloitsemaan, vaikka Jumala niiden kautta kipeälläkin tavalla paljastaisi meille omaa sydäntämme. Ne ovat kuitenkin suunnitellut viemään meitä lähemmäs Kristusta ja Hänen ristiään; niiden tarkoitus on tehdä meistä kypsiä ja vakaita uskossamme, "ettemme enää olisi alaikäisiä.." ja "että saavuttaisimme Kristuksen täyteyden täyden iän määrän." Ja tämän tekstin ääressä meitä kutsutaan suurempaan itsetuntemukseen. Itse ymmärrän esimerkiksi olevani diplomaattinen luonne. Mutta asian kääntöpuoli on se, että kohtaan kiusauksia miellyttää ihmisiä ja konflikteja, koska ne tuottaa emotionaalista tuskaa ja haluaisin olla kaikkien kaveri--liikaa, ja siksi joskus puhun varomattomasti ja tuun olleeks kahta mieltä ja siten itseni kanssa ristiriidassa. Mutta vika ei ole Jumalassa vaan minussa. Vaikka Jumala onkin pelastuksessa ratkaisevalla tavalla muuttanut sisimpäni, on minulle vielä todellisuutta sellainen sana kuin himo. Syy kiusauksiin ei ole Jumalassa vaan minun himoissani.
Mitä tuo sana himo sitten merkitsee? Varmasti meidän korviimme sillä on varsin seksuaalissävytteinen merkitys, ja sana toki pitää myös tämän merkityksen sisällään. Sana voi tarkoittaa voimakasta halua tai tunnetta, joka kohdistuu johonkin, minkä Raamattu ilmoittaa synniksi. Monesti se kuitenkaan ei ole sitä. Kyse on ylimitoitetusta, liian suureksi paisuneesta halusta, joka kertoo sisimpämme epäjärjestyksestä. Halumme kohdistuu kyllä Jumalan luomiin asioihin, jotka itsessään ovat hyviä, mutta haluamme niitä liikaa, tai väärämielisesti. Asioita, joiden tulisi olla elämässämme esimerkiksi vasta neljänneksi tai kahdeksanneksi tärkeitä, niitä me vaalimme tärkeimpinä. Tällainen halu ja himo sydämessä, synnyttää tai saa aikaan kiusauksen koettelevissa tilanteissa ja olosuhteissa. Ja älä erehdy tästä; koettelemus paljastaa sinulle mitä sydämessäsi on ja sellaisenasi sinun tulisi mennä Kristuksen luo.
Tarkoitan, että työsi voi olla sinulle liian tärkeä, niin että se varastaa aikaa jumalasuhteeltasi sekä perheeltäsi. Mitkä olisivat sellaisia haluja sydämessä, jotka olisivat liian suuriksi paisuneet ja siten aiheuttaisivat sinulle tämän? Esimerkiksi halu arvonannon saamiseen, halu menestyä, tai halu tehdä työnsä ylikorostetun täydellisesti.
Tarkoitan, että sinulla voisi olla loistava tilaisuus jakaa uskostasi jollekulle uskosta osattomalle, mutta sydämessäsi on liian suuri pelko, joka Jumalan sijaan kohdistuu vielä ihmiseen. Tai sitten kohtasit tilanteessa kiusauksen rakastaa enemmän ihmisten hyväksyntää ja nimeäsi tai mainettasi ihmisten parissa.
Ja mitä tulee asioiden arvottamisen ja priorisointiin, niin ehkäpä olet salaa asettanut Jumalalle ehtoja siitä, että ellet saa tätä tai tuota, et voi olla täysin onnellinen ja niin tämä tulee sinulle kiusaukseksi epäillä Jumalan hyvyyttä. Ja miten monesti saatammekaan kohdata elämässämme tilanteen, jota John Bunyan Kristityn vaelluksessa kuvaa. Kristitty vaeltaa ystävänsä kanssa kohti taivaan kaupunkia, mutta juuri nyt matka on perin raskas ja tie hyvin hyvin kivikkoinen. Kristitty ystävänsä kanssa huomaa, että kivisen tien vierellä menee aita, ja aidan toisella puolella on tasainen ja helppokulkuinen maa. He epäröivät, mutta kiusaus ja mukavuuden halu saa voiton. He tukahduttavat sisimmästään varoittavan äänen--onhan heitä varoitettu vähääkään poikkeamasta oikealta tieltä. Aidan toisella puolella matka alkaakin sitten sujua huolettomasti ja vaivattomasti, mutta tämä tekee heistä varomattomia. Pian he ovatkin vahingossa kulkeneet kauas oikeasta tiestä ja ovat Epätoivo nimisen jättiläisen mailla ja pian joutuvat tämän vangiksi.
Sitä, miten oma himomme meitä kiusaa, kuvataan kahdella mielenkiintoisella sanalla: se "vetää" ja "houkuttelee", (engl. enticed & lured). Englannin sanakirjan mukaan houkutella, toisin sanoen viekoitella, vikitellä, vietellä, tarkoittaa jotakin, joka houkuttelee ja viehättää, etenkin luvatessaan jotakin palkintoa ja tyydytystä. Lupaus etenkin on sana, joka osuvasti kuvaa kiusausta tehdä syntiä. Voit olla varma siitä, että saatana piilottaa koukun näkyvistäsi, mutta saa katseesi kiinnittymään syötin mehevyyteen ja kaikkeen hyvään, mitä siihen tarttuminen toisikaan sinulle! Aadam ja Eeva eivät olisi kuunnelleet käärmettä, jos se olisi puhunut heille totta. Mutta ei käärme sanonut: olen tullut teitä kiusaamaan ja pettämään; olen tullut tuomaan sydämiinne epäilyksen siemenen Jumalan hyvyyttä kohtaan. Sensijaan käärme valehteli, joskin hienovaraisesti. Se lupasi hyvää ja houkuttelevaa, jotakin mikä kuulosti ihanalta. Ja mitä enemmän Aadam ja Eeva antoivat periksi käärmeelle ja alkoivat nähdä sen haluamalla tavalla, sitä enemmän heistä Jumala alkoi tuntua epäoikeudenmukaiselta ja epäluotettavalta. He lakkasivat uskomasta ja luottamasta Jumalan sanaan.
Samoin on synnin laita. Se samoin kiusaa meitä. Kreikan kielen sanaa houkutella sanalle käytettiin kuvaamaan villin riistan metsästämistä houkuttelemalla niitä ansioihin. Ja aivan kuten eläimiä metsästettäessä houkutellaan herkkupaloin ja muin syötein kuolemaan, aivan samoin kiusaus lupaa jotakin hyvää, mutta antaakin pahaa ja vahinkoa. Meidän tulisi olla viisaampia. Meidän ei tulisi olla kuin kala, joka näkee vain madon, muttei sen sisällä olevaa ansaa.
Mutta jos kuitenkin haukkaat syötin, jos annat periksi houkutukselle ja lähdet tavoittelemaan sitä, mitä synti lupaa; jos reagoit olosuhteisiisi & vaikeisiin elämäntilanteisiisi tekemällä syntiä, niin mistä se johtuu? Sinun omasta himostasi. Sinun haluistasi. Jaakob ei käy syyttämään paholaista tai pimeyden voimia, saatikka Jumalaa, vaan sinua itseäsi. Jaakob myös käyttää tapahtumasta mielenkiintoista vertauskuvaa: "kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman."
Tämä tarkoittaa, että synti lähtee aina "alkiosta"; samoin kuin uusi ihmiselämä muotoutuu, muovautuu ja kehittyy äidin kohdussa, samoin myös synti alkaa pienestä synnin alkiosta, esimerkiksi jostakin, mitä haudot sisimmässäsi, olkoonpa anteeksiantamattomuutta, kateutta, katkeruutta, rakkautta mielihyvään ja nautintoon, ihmispelkoa, omaisuuden menettämisen pelkoa, statuksen menettämisen pelkoa, ahneutta jne. Näinhän Jeesuskin--sydänten tuntija, joka ei tarvitse kenenkään todistusta siitä, mitä ihmisessä on--opetti vuorisaarnassa. Hän opetti, että syntiä ei ole vain jokin näkyvä konkreettinen paha teko, vaan: "jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa" ja "te olette kuulleet sanotuksi: 'älä tapa', ja 'jokainen, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä on ansainnut oikeuden tuomion," eli rangaistuksen, joka tappajalle kuuluisi.
Synti siis alkaa synnin alkiosta, minkä ei tarvitse olla sen kummempi, kuin liian suureksi paisunut halu. Kun tuo halu sitten kohtaa sopivat olosuhteet, tapahtuu hedelmöittyminen. Lopulta tuo synnin alkio syntyy, eli ilmenee synnillisen tekona, jonka tekeminen sitten tuottaa kuoleman. Mutta miten se tuottaa kuoleman? Miltä tuo kuolema voisi näyttää tai miten se saattaisi ilmetä?
Raamattu kertoo meille Amnonista, eräästä Daavidin pojasta (jolta Daavid ei ollut kieltänyt mitään). Amnon oli mitä ilmeisimmin itserakas sekä nautintojen rakastaja. Hän oli varmasti tottunut saamaan sen, mitä halusi. Amnon rakastui Taamar nimiseen naiseen, mutta tuolla tunteella tuskin oli mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa, ja ikävä kyllä, tuo nainen oli Amnonin veljen Absalomin tytär. Amnon valitti ystävälleen kuihtuvansa, mutta ei se ollut rakkaus, vaan himo, mikä jäyti hänen sisintänsä, kun näytti mahdottomalta päästä sänkyyn Taamarin kanssa. Mutta juoni keksittiin ja Amnon pääsi täyttämään alkiosta polttavaksi tuleksi kasvaneen himonsa; hän raiskasi Taamarin. Mutta mitä sitten kävi? Miten synti tuotti kuoleman? Miten se kuoletti Amnonista hyvyyden rippeitä entisestään? "Mutta sitten valtasi Amnonin ylen suuri vastenmielisyys häntä (Taamaria) kohtaan: vastenmielisyys häntä kohtaan oli suurempi kuin "rakkaus" jolla hän oli häntä rakastanut. " Amnon ei kohdellut Taamaria arvokkaana ja ainutkertaisena Jumalan luomuksena, vaan tuotteena; objektina ja seksuaalisen halun kohteena ja välikappaleena nautinnon ja tyydytyksen saamiseksi. Amnonille Taamarin arvo oli kuin tupakka tai tulitikku askin arvo: kun sisältö on käytetty, voi paketin heittää menemään. Synti oli tuottanut kuoleman, ja tätä kuolemaa on meidän maailmassa paljon!
Jokaisen naisen, etenkin vielä sinkun, on hyvä tiedostaa se, että on tuskin olemassa nykypäivänä miestä, joka ei olisi kompuroinut pornon kanssa; on tuskin olemassa miestä, joka ei olisi kuolettanut kaunista ja hyvää Jumalan antamaa seksuaalisuuden lahjaa katsomalla jtn visuaalista materiaalia ja mastruboimalla. Tämä on asia mikä voi tuottaa avioliitossa suurtakin murhetta--etenkin jos mies edelleen elää näissä synneissä--mutta silloinkin, mikäli ne ovat jo täysin historiaa. Vaatii työtä ja paljon armoa ja kärsivällisyyttä oppia Raamatun kuvaamaa epäitsekästä, toisen palvelemiseen pyrkivää rakkautta aviovuoteessa. Ja miten surullista sekä harmillista se onkaan, jos seksuaaliseen kokemukseen on leimaantunut myös jatkuva vastenmielisyyden tunne. Itse tiedän tämän kaiken varsin hyvin, mutta sitäkin suurempaa on ollut Jumalan armo ja eheyttävä työ!
Toiseksi esimerkiksemme synnin kuolettavasta vaikutuksesta voisimme ottaa Aasafin. Aasaf taisi haluta liian voimakkaasti tietynlaisia elämän ulkoisia puitteita. Kun hän tämä synnin "alkio" sydämessään näki jumalattomien menestyvän, tapahtui tuon halun hedelmöittyminen. Hän kertoo, kuinka hänessä nousi kateus, ja kun tämä kateus sai jäädä jäytämään hänen sisintään, johti se hänet tekemään valheellisia ja virheellisia tulkintoja elämästä. Hän kirjoittaa: "turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana" ja "kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti, silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin Sinun edessäsi kuin nauta." Kateus kasvoi katkeruudeksi, ja synnin kuolettava vaikutus ilmeni kyvyttömyytenä luottaa Jumalan hyvyyteen ja nähdä Jumala itsessään kaiken tyydyttävänä ja täyttävänä aarteena. Katkeruus toi myös suuren tyytymättömyyden ja vaikeuden muistaa totuutta.
Mutta kysymys kuuluu; onko sinulla tällaisia synnin alkioita sydämessäsi, sisimmässäsi kasvamassa? Jos on, niin kuinka olet suhtautunut niihin? Kuinka aiot vastedes suhtautua? Sana varottaa meitä pitämästä lihastamme huolta niin, että sen himot heräisivät. Ja toisaalla, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. "Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää, mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää" (Gal 6:8).
Palataan vielä tämänpäiväisen tekstimme alkuun: "Älköön kukaan kiusauksessa ollessaan, sanoko: 'Jumala minua kiusaa' ; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä Hän ketään kiusaa" (Jaak 1:13). Mitä tässä meille kerrotaan Jumalasta? Millainen on Jumala? Hän on erilainen kuin me. Hän ei voi kokea sitä, mitä me koemme; Hän ei jaa kanssamme kokemusta tulla vedetyksi ja houkutelluksi pahaan. Hän on hyvä, täydellisen hyvä, ja kaikki se, mitä Hän tahtoo, toivoo ja tuntee, valtavassa kompleksisuudessaan--mikään siitä ei houkuttele Häntä toimimaan edes hitusen verran kyseenalaisesti.
Mitä tarkoitan Jumalan tahdon, toivon ja tunteiden kompleksisuudella? Esimerkiksi sitä, että "Hän tahtoo näyttää vihansa, ja tehdä voimansa tiettäväksi" tuomiossa ja syntisten rankaisemisessa, mutta samaan aikaan Hänelle ei ole "mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää" (Hes 33:11). Voitko käsittää, miten Hän yht'aikaisesti voi kokea niin suurta vihaa syntistä kohtaan ja halua antaa rangaistuksen jo kohdata tätä, ja kuitenkin samalla aikaa haluta ja toivoa syntisen pelastumista. Luuletko, että pystyisit itse elämään niin voimakkaiden tunteiden kanssa? Mutta mikään, mitä Jumala tahtoo, toivoo tai kokee, ei siis houkuttele Häntä toimimaan edes hitusen vertaa kyseenalaisesti. Ja toisin kuin meidän sisimmässämme on asianlaita, Jumala tahtoo mitä tahtoo juuri sopivissa määrin, ja esimerkiksi Hänen tahtonsa "saattaa kirkkautensa runsaus ilmi laupeuden astioissa" (Room 9:23),eli omissaan on tekijä, joka hillitsee ja asettaa rajaa Hänen tahdolleen näyttää Hänen vihansa ajassa niille, jotka eivät ole laupeuden astioita.
Meitä taas paremmin kuvaa se, mitä eräskin lapsi kiukkuisena huusi: mä tahdon, mä tahdon, mä tahdon, mä tahdon, mitä mä tahdon? Lisäksi, miten monesti oma tahtomme on ristiriidassa itsensä kanssa, kun tahdomme toisensa pois sulkevia asioita, ja sitten ihmettelemme kun olemme solmussa. Mutta Jumalalla ei ole tällaisia ongelmia.
Joten, Jumala on se, joka meitä koettelee tai antaa koettelevat olosuhteet elämäämme. Tämän tarkoitus on, että "teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset" (Jaak 1:3-4).
Jumala ei kiusaa meitä. Koettelevat olosuhteet tulevat monesti meistä riippumatta, mutta kiusaus tehdä niissä pahaa ja reagoida synnillisesti tulee sisäpuoleltamme. "Sydämemme kyllyys" tulee silloin paljastetuksi. Näetkö sitä? Sen näkeminen voi tuottaa suurtakin tuskaa, jos meidän itsestämme luona mielikuva ei vastaakaan ihan todellisuutta, tai jos luomamme kuva itsestämme hyvänä uskovana alkaakin murtumaan. Nyt salliessaan ja muovatessaan koettelemuksen elämäämme, ei Jumala tee sitä heikkoudellemme naureskellen. Hän rakastaa meitä, "Sillä jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa" (Hepr 12;6), jopa niin paljon Hän meitä rakastaa, että antaa meidän kompuroida ja sallii meidän langeta, eikä välttämättä siinä silmänräpäyksessä edes riennä meitä nostamaan. Et sinäkään heti nosta lastasi pystyyn, jos tämä kaatuu kävelemään opetellessaan. Haluat että hän oppii itse nousemaan.
Ja kuka tietää; ehkä sisimmässäsi oli alkanut kasvaa synnin alkio, kuten ylpeys. Ehkä olimme alkaneet pitää uskovaisuuttamme tai hyvää vaellustamme omana ansionamme--ehkä emme edes tiedostaneet sitä, mutta käyttäydyimme siten. Tai ehkä olimme liikaa kiinni siinä, mitä Jumalalta saamme--ajallisessa--emmekä osanneet tyytyä siihen, mitä Hän on jo meille Kristuksessa.
Mutta tässä kaikessa on siis kyse siitä, miten Hän Isänä kasvattaa lapsiaan. Hän johtaa heitä ahtaalle, joskus jopa sallii heidän langeta, mutta tämä kaikki on suuremmassa kuvassa osa sitä, kuinka Hän johdattaa omiaan kohti taivaan kirkkautta ja matkalla heitä kasvattaa ja heistä kiinni pitää. Mutta mitä me tässä yhteydessä ajattelisimme Isä meidän rukouksen pyynnöstä: "Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta."? Olemmeko samaa mieltä nykyisen Paavin kanssa, että sanoja tulisi muuttaa? Opettiko Jeesus väärin Jumalasta? Lainaan katkelman Tim Kellerin kirjasta Rukous: "Augustinus suorittaa tässä tärkeää erittelyä. Hän sanoo: 'Tässä ei siis rukoilla, ettei meitä koeteltaisi, vaan ettei meitä saatettaisi kiusaukseen.' Kiusaus siinä mielessä, että meitä koetellaan ja testataan, ei ole vain väistämätöntä vaan toivottavaa. Raamattu puhuu kärsimyksestä ja vaikeuksista ahjona, jossa sielun monet epäpuhtaudet ' poltetaan pois' ja itsetuntemuksemme, nöyryytemme, kestävyytemme, uskomme ja rakkautemme kasvavat. Kuitenkin kiusaukseen joutuminen, jota sanaa Jeesus käytti, on sitä, että hellitään ja harkitaan mahdollisuutta antaa myöten synnille." Emme voi syyttää Jumalaa siitä, jos alamme helliä ja harkita mahdollisuutta antaa myöten synnille.
Mutta vielä lopuksi meidän on terveellistä miettiä sitä, kuinka lähelle onkaan Jumala meitä tässä asiassa tullut! Hän, joka ei ole pahan kiusattavissa, kuitenkin tuli ihmiseksi. Miettikää, Jeesus Jumalana ei ole pahan kiusattavissa. Hän on kaiken sellaisen yläpuolella. Ja kuitenkin Hän meidän tähtemme meni erämaahan ja oli siellä perkeleen kiusattavana, Hän suostui ja alistui ihmisen osaan, Hän samaistui meihin. Hän tuli veljeksemme. Miettikää; Jeesus ei Jumalana ole kenestäkään tai mistään riippuvainen, kuten Tozer sanoi: tarve on luotua kuvaava sana. Ja kuitenkin Jeesus, kaiken veden Luoja ristillä sanoi: Minun on jano! Hän, kenestä Raamattu sanoo, ettei Hän nuku, oli Syykarin kaivolla matkasta elpynyt ja väsynyt. Hän, joka ei voi olla väärässä, sai kokea raskaimmat syytökset harhaopista; käytännössä Jeesus tuomittiin kuolemaan harhaoppisena. Vaikka koko luotu todellisuus on olemassa Jeesuksen tähden (Room 11:36), niin Häntä ei minään pidetty ja Hän oli ylenkatsottu. Tätä tarkestelemista voisi varmaan jatkaa loputtomiin. Mutta pointti on se, että Jeesus eli sellaisen elämän, että Hän ei tullut vain jossakin elämän osa-alueilla koetelluksi; Hän ei kokenut vain niitä kiusauksia joita sinä, tai sinä koet, vaan Hän eli elämän jossa Hän koki kaiken mahdollisen kiusauksen. Kuunnelkaa näitä ihania sanoja: "Sentähden piti Hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että Hänestä tulisi Laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että Hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi Hän kiusattuja auttaa" (Hepr 2:17-18).