Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Tietäjät itäisiltä mailta (Matt 2:1-11)

Matteuksen evankeliumi · Fariseukset, Herodes, Itämaan tietäjät, Jouluntähti, Usko

Keitä olivat nämä itämaan tietäjät ja miten he olivat osanneet odottaa Kristusta, sitä meille ei tarkemmin kerrota. Ehkä voimme kuitenkin sanoa, että he olivivat jotakin sen suuntaista kuin Danielin kirjassa mainitut Baabelin viisaat, joiden päämiehenä Daniel oli Juudan pakkosiirtolaisuuden aikaan. Silloin tietäjät olisivat—kuten luemmekin heidän tarkkailleen tähtiä—jotakin astrologien tapaista. Ehkä tietäjät siis tulivat jostakin jo kukistuneen Babylonin alueelta, ja ehkä he olivat kuulleet tulevasta Messiaasta pakkosiirtolaisuuteen joutuneilta israelilaisilta tai esimerkiksi Danielin profetioista.

Tietäjistä opimme, että Jumalalla voi olla palvelijoita meistä yllättäviltä tuntuvissa paikoissa. Tätä seikkaa korostaa se, millaisia sanoja Jesajan kirjasta luemme Baabelista ja sen viisaista: "Sinä olet väsyttänyt itsesi paljolla neuvottelullasi. Astukoot esiin ja auttakoot sinua taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät, jotka kuu kuulta ilmoittavat, mitä sinulle tapahtuva on. Katso, he ovat kuin kuivat korret: tuli polttaa heidät; he eivät pelasta henkeään liekin vallasta.." (Jes 47:13-14). Rangaistus, joka ennustamisesta Vanhan Liiton aikana tuli, oli kuolema. Mutta juuri tällainen oli itäisten maiden tietäjien tausta; he mitä luultavimmin olivat olleet tähdistä ennustajia. Meidän ei siis liian kireesti tulisi katsoa ympärillemme ja todeta, että kaikki on turmeltunutta. Sillä Jumala voi pelastaa kenet tahansa, ja Hänellä voi olla ties missä Melkisedekinsä, Jetronsa ja Jobinsa. Pyhä Henki voi johtaa sieluja Kristuksen luo ilman ihmisapuakin.

Sitten luemme reaktiosta, jonka tietäjien Jerusalemiin saapuminen sai aikaan. Mutta sitä ennen vielä on huomioitava, että he menivät nimenomaan Jerusalemiin, koska olettivat, että tietenkin kuningas olisi syntynyt pääkaupungissa. Toisekseen, he kulkivat ympäriinsä kyselemässä—eivät prinssiä, kuten kuninkaalliseen perheeseen syntynyttä nimitettäisiin—vaan kuningasta.

Herodes osoitti kiinnostusta Jeesusta kohtaan, mutta aivan päinvastaisista motiiveista kuin tietäjät. Hänelle Jeesus oli uhka, josta täytyi hankkiutua eroon; uhka, kuten hän luuli, hänen kuninkuudelleen ja vallalleen. Ja vaikka Jeesus ei havitellut maallista valtaa tai valtakuntaa kuten monet erehtyivät luulemaan, oli hän todellinen uhka Herodekselle ja on sitä jokaisen ihmisen synnilliselle autonomialle. Herodes teki vain väärän ratkaisun siinä, kuinka suhtautua tähän uhkaan.
Kirjanoppineet ja fariseukset osasivat antaa Herodekselle kirjoituksista tarkan vastauksen tämän kysymykseen. Kuitenkin heidän kohdallansa oli totta se, että eivät aina ne, joilla on eniten totuutta saatavillaan ja hengellisiä etuoikeuksia, ole kuitenkaan niitä jotka kunnioittavat Kristusta eniten. Ylipapit ja kirjanoppineet eivät ensimmäisinä rynnänneet Beetlehemiin, tai edes lähteneet sinne tietäjien jäljessä. Vain paimenten ja näiden itämailta tulleiden muukalaisten voimme lukea sinne menneen. Tästä Johanneskin kirjoittaa, että "Hän tuli omiensa tykö, mutta Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan" (Joh 1:11). Ehkäpä fariseukset ja ylipapit ajattelivat, että 'koska hän on ilmaissut itsensä tuollaisille pakanoille ja noituuden harjoittajille, ei hän voi olla meidän messiaamme, joka on vain pyhiä varten. Mutta Jeesus tuli etsimään sitä, mikä oli kadotettua. Hän otti vastaan syntisiä ja hyljittyjä—siitä fariseukset Häntä arvostelivat koko Hänen toimintansa ajan—jo tästä hetkestä alkaen.

Miten surullinen kuva tämä onkaan ihmisluonnosta! Miten helposti tämä olisikaan myös totta meille, jotka elämme Raamattu aina ulottuvillamme ja voimme aina halutessamme mennä jumalanpalvelukseen. Vanha sananlasku saattaa olla valitettavan osuva sanoessaan: 'Mitä lähempänä kirkkoa, sitä etäämmällä Jumalasta.' Tuttavallisuus suhteessa pyhiin asioihin voi saada aikaan välinpitämättömyyttä ja ylenkatsetta. On monia, joiden voisi olettaa olevan ensimmäisenä Jeesusta palvomassa, mutta he ovatkin aina viimeisenä. Toistaalta on monia, joiden voisi olettaa olevan viimeisiä, mutta he ovatkin ensimmäisiä.

Ylipapeista ja fariseuksista opimme myös sen, että on mahdollista tuntea kirjoitukset päässään, ilman että omistaa armoa sydämessään. Kirjanoppineet ja fariseukset tunsivat kyllä kirjaimen siitä, missä Messias oli syntyvä, mutta kun tämä syntyi, hylkäsivät he Hänet tästä hetkestä aina ristiinnaulitsemiseen saakka. On siis parempi omistaa vähän armoa, kuin paljon lahjoja, sillä lahjat eivät pelasta, mutta vähäinenkin armo pelastaa.

Itämaan tietäjät ovat hämmästyttävä esimerkki aidosta uskosta. He uskoivat Kristukseen, vaikka eivät olleetkaan Häntä nähneet. He uskoivat, vaikka kirjanoppineet eivät uskoneet. He uskoivat edelleen, kun näkivat vauvan Marian käsivarsilla—köyhissä oloissa—ja he palvoivat tätä vastasyntynyttä kuningasta. Vaikka kaiken saattoi ajatella ulkonaisesti todistavan Jeesusta vastaan, he uskoivat Häneen silti. Kuten Jesaja ennusti: "ei ollut Hänellä muotoa, johon olisimme mielistyneet.." Samanlaista oli toisen ristin ryövärin usko.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).