Jeesuksen sukuluettelosta (Matt 1:1-17)
Ensin lyhyesti evankeliumin kirjoittajasta. Matteus oli ollut tullimies, eli publikaani. Hänen työnantajanaan oli siis Rooman valtakunta, jolle hän keräsi veroja omalta kansaltaan. Publikaanit nähtiin yleisesti maanpettureina ja heitä halveksuttiin. Matteus itse kertoo, kuinka Jeesus kohtasi hänet: “Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: ‘Seuraa Minua’. Niin tämä nousi ja seurasi Häntä” (Matt 9:9). Matteus, toiselta nimeltään Leevi, oli yksi kahdestatoista opetuslapsesta. Matteuksen kirjoittama lista kahdestatoista opetuslapsesta eroaa muista siinä, että Matteus antaa itselleen lisänimen: publikaani. Hän avoimesti tunnustaa ja muistaa millainen hän oli ja mitä hän yhä olisi ilman Jeesusta. Tämä kaikki kertoo suuresta nöyryydestä.
Matteuksen evankeliumi alkaa “Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, syntykirjalla” (Matt 1:1), Hänen, “joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä” (Room 1:3). Roomalaiskirjeen kohta jatkuisi puhumalla siitä, mitä Jeesus Pyhyyden Hengen puolesta on, mutta Matteus ei tässä mene ollenkaan siihen, toisin kuin Johannes evankeliuminsa alussa. Tässä puhutaan Jeesuksesta ihmisen Poikana, ja miten merkittävää se onkaan. Onhan jokainen kirjoitus--sukuluetteloita myöten--Jumalan Hengen inspiroimaa tekstiä. Koko Jumalan luomassa todellisuudessa ei ole pienintäkään merkityksetöntä tai tarkoituksetonta osaa. Sama pätee Raamattuun. Mikään sen osa ei ole hyödytön tai sellainen, mikä ei kelpaisi “opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi” tai “kasvatukseksi vanhurskaudessa” (2Tim 3:16). Niinpä Jeesuksen sukuluettelokin puhuu meille monella tavalla, jos siis emme vain yliolkaisesti hyppää sen oli.
Opimme Jeesuksen sukuluettelosta, että Jumala pitää Sanansa. Luettelo alkaa Aabrahamista ja Aabrahamille Jumala oli luvannut, että hänessä kaikki maan sukukunnat tulevat siunatuksi. Jeesus oli tuo luvattu Aabrahamin siemen. Hänessä tuo lupaus sai täyttymyksensä ja Hänessä Aabrahamin siunaus tulee jokaiselle, joka Häneen uskoo. Jeesus on myös “Daavidin poika.” Daavidille Jumala lupasi, että hänen jälkeläisensä tulisi istumaan valtaistuimella ikuisesti. Siinä missä Juudan kuninkaat, Israelin kuninkaista puhumattakaan, epäonnistuivat, siinä Kristus on ylivertainen ja Hänen kuninkuutensa tulee pysymään ikuisesti. Hänessä tuo Jumalan Daavidille antama lupaus täyttyi! Mitä Jumala siis on luvannut, sen Hän myös pitää. Hän on uskollinen.
Opimme Jeesuksen sukuluettelon nimistä ihmiskunnan syntisyydestä. Jeesus syntyi kuninkaalliseen sukuun, muttei yhtään muita sukuja synnittömämpään sukuun. Luemme esimerkiksi nimet Rehabeam, Jooram, Manasse ja Jekonja. Heillä kaikilla oli uskovaiset vanhemmat. Mutta vanhempien usko ei periytynyt heille. Jos vanhemmat palvelivatkin Jumalaa, ei ollut itsestään selvää, että heidän lapsensa seuraisivat heidän jäljissään. Jokaisen Aadamin syntiinlangenneen suvun jälkeläisen täytyy syntyä uudesti ylhäältä. Mikään vähempi ei riitä.
Kun mietimme listassa mainittujen henkilöiden elämiä ja heidän tekemiään syntejä, tulisi meidän hämmestellä sitä, että Jeesus, Poika Jumala tuli ihmiseksi. Hän astui sisälle luomakuntaansa merkillisellä tavalla. Hän tuli osaksi langennutta ihmissukua. Hän tuli osaksi sukua, joka ihmisten silmissä oli hieno ja kuninkaallinen suku, mutta joka Jumalan silmissä oli syntinen suku. Jeesus jos kuka, olisi voinut sanoa muutaman valitun sanan suvustaan. Suku, johon hän syntyi, oli todellakin kaikkein pahin, nimittäin ihmissuku. Niinkuin Paavali kirjoittaa, miltä kaikki Jumalan näkökulmasta näyttää: “Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään” (Room 3:12). Mutta Jeesus tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi ja Hänet havaittiin olen altaan sellaiseksi kuin ihminen (Fil 2:7).
Hänen suvustaan löydämme esimerkiksi Taamarin, kanaanilaisen naisen, joka tekeytyi prostituoiduksi vietelläkseen Juudan. Hänen suvustaan löydämme Jaakobin, pettäjän ja Aabrahamin, joka pelkäsi henkensä puolesta ja jätti sentähden vaimonsa heitteille, käärittyään koko paketin vielä valheilla. Löydämme myös Iisain, Daavidin isän, joka ei profeetta Samuelille edes tuonut Daavidia nähtäväksi, sillä niin hän katsoi henkilöön, ja mitäpä Daavid oli hänen silmissään veljiensä rinnalla. Jotain samankaltaista näemme myös Jeesuksessa. Jesajan sanoin: “Hän kasvoi niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut Hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme Hänet, mutta ei ollut Hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet” (Jes 53:2-3). Viisaudessaan Jumala asetti niin, että Jeesus syntyi Marialle ja Joosefille; köyhään puusepän perheeseen, asumaan halveksitulla Nasaretin maaseudulla. Häntä halveksuttiin ja hyljittiin, mutta Hän ei hävennyt tulla näin osaksi ihmissukua; Hän ei hävennyt samaistua meihin ja tulla meidän pelastajaksemme. Tulimmepa millaisista oloista tahansa ja millaisesta perheestä tahansa; vaikka syntimme olisivat suuretkin, ei Hän häpeä ottaa meitä vastaan, vaan ottaa meidät omikseen ja pesee puhtaaksi, kun uskossa ja katuen tulemme!