Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Viisaus kutsuu pitoihinsa mutta tyhmyys houkuttelee luokseen

Sananlaskut · Ehtoollinen, Herran pelko, Jumalan viisaus, Jumalanpelko, Maailman viisaus, Snl 9, Tyhmyys, Viisaus

Sananlaskujen yhdeksäs luku jatkaa siitä, mihin kahdeksas jäi, puhuen personifoidusta viisaudesta. Luvussa esitetään, miten ihanat ovatkaan viisauden pidot, mutta miten kauheat tyhmyyden kekkerit. Viisaus, josta luvussa puhutaan, on Jumalan viisautta ja Jumalan viisauden juhlat ovat hulluutta ja kuolemaakin ikävystyttävämmät monen syntisen arvioinnin mukaan. Tyhmyys, josta puhutaan, on sitä mikä Jumalan arvioinnin mukaan on tyhmyyttä, mutta joka monen ihmisen mielestä on hyvinkin tavoiteltavaa. Mutta, miten ihmeellisesti näiden kahden, viisauden ja tyhmyyden ero ja niiden todellinen luonne tuleekaan paljastetuksi tässä vertauskuvallisessa kuvauksessa. Minkä kontrastin luku esittääkään näiden kahden välille. Jokaista kutsutaan itsetutkistelun paikalle siinä, että yhtyykö hänen sydämensä luvun kuvauksiin. Miten kallisarvoisia ovatkaan Jumalan viisauden helmet, kuten Jeesus totesi, mutta miten karusti siat polkevatkaan niitä jalkoihinsa mitättöminä ja arvottomina. Tämä näyttäytyy evankeliumeissa kaikkein vahvimmiten Jeesuksen hyljätyksi tulemisessa. ”Hän oli ylenkatsottu.”

”Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä.” (Snl 9:1). Viisaus on kuin Veli Ponteva sadussa kolmesta pienestä porsaasta. Veli Pontevalla ei ollut kiire huvittelemaan eikä se rientänyt nautintojen perässä. Se laski perustuksen huolella ja valitsi parhaat materiaalit. Siksi se ei myöskään tullut suden syömäksi. Viisaus näkee vaivaa. Se ei pidä kiirettä eikä tavoittele äkkiä tuloksia kuten nykypäivän hometalojen rakennuttajat. Viisaus on huolellinen ja tekee työnsä perusteellisesti, panostaen siihen, mikä tekee sen asuinsijasta vahvan. Viisaus ei kaihda elämän katoavaisuuden, kuoleman väistä mättömyyden sekä ikuisuuden kysymyksiä. Se ei elä vain hetkessä. Materiaalinaan viisaus käyttää kultaa, hopeaa ja kallisarvoisia kiviä, joiden hankkimisessa on suuri vaiva, mutta jotka kestävät sen päivän, joka tulessa ilmestyy (1Kor 3:10-15).

”Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut” (Snl 9:2). Miten ihana ja runsas onkaan tuo pöytä, joka viisauden rakentamasta talosta löytyy. Sen antimien syönti ravitsee ja saa syöjässä aikaan kasvua rakkaudessa, ilossa, rauhassa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, hyvyydessä, uskollisuudessa, sävyisyydessä ja itsensähillitsemisessä (Gal 5:22). Jumala on todella teuraansa teurastanut ja viininsä sekoittanut. Hän on pöytänsä kattanut. Kristus, Jumalan Karitsa, on teurastettu ja Hänen verensä on vuotanut. Se on täytetty ja nyt kaikki on valmiina. Kaikkia kutsutaan tulemaan Karitsan häihin.

”Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä: ’Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne.’ Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo: ’Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani.” (Snl 9:3-5). Mutta miten monet sanovatkaan: ”Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla” (Joh 6:60)? Kuka nöyrtyy tuon kutsun kuullessaan, se suostuu Jumalan tuomioon itsestään; siihen, että on yksinkertainen ja mieltä vailla. Tuleminen on nöyrtymistä, oman mielettömyyden ja hulluuden katumista. Portti on ahdas. Ihmiselle siitä sisään käyminen on mahdotonta, mutta Jumalan vaikutuksesta mahdollista. Niinpä tuhlaajapoikakin kerran myönsi, että sikojen palkohedelmät todella ovat vain sikojen palkohedelmiä. Hän katui ankarasti tekojaan ja lähti Isän luo etsimään anteeksiantoa. Hän huusi Herraa avukseen hätänsä päivänä ja löysi armon, sai anteeksi. Hän sai vaihtaa synnin tahraaman vaatteensa juhlapukuun. Katuvana saapuessaan hän tuli avojaloin, kuten orjat tuohon aikaan, mutta sai vapautua synnin orjuudesta. Hän oli ulkopuolella Jumalan lupauksista, mutta anteeksiannon hetkellä Isä asetti sormuksensa hänen sormeensa, merkkinä perillisen asemasta. Takaisin palannut poika sai käydä Isän kattamaan pöytään.

”Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani. Hyljätkää yksinkertaisuus niin saatte elää ja astukaa ymmärryksen tielle” (Snl 9:5-6). Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee Minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo Minuun, se ei koskaan janoa” (Joh 6:35). ”Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua? Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut. Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa: Teitä minä kutsun, miehet ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni. Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät” (Snl 8:1-5). Kaikkialla ja yhä kaikuu tuo kutsu; kutsu vaihtaa maailman viisaus Jumalan viisauteen. Kutsu vaihtaa sikojen palkohedelmät siihen ruokaan ja juomaan, joka ravitsee ikuisesti. Kutsu vaihtaa synnin tahraamat vaatteet Kristuksen vanhurskauteen, ja tuo kutsu kuuluu kaikille. Pöytä on katettu, Karitsa teurastettu ja viini sekoitettu. Jeesus todisti: ”ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö Minun lihani ja juo Minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä ja Minä herätän hänet viimeisenä päivänä” (Joh 6:53-54).

Missään ei Jumalan viisaus niin loista ja ilmene kuin ristillä! Missään ei viisaus niin kovaäänisesti huuda ja kutsu luokseen kuin ristillä! Mutta ”sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1Kor 1:18). Maailma voi tuomita lihaksi tulleen Jumalan ja Hänen ristille menemisensä hulluudeksi, mutta sitäkin kirkkaampana loistaa risti, tuomiten maailman viisauden hulluudeksi.

”Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeä pilkun se, joka jumalatonta nuhtelee” (Snl 9:7). Näin maailma toimii. Se häpäisee, halveksii ja pilkkaa Jumalan viisautta. Jesajan profetia Jeesuksesta on totta tänäkin päivänä: ”Me näimme Hänet, mutta ei ollut Hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet” (Jes 53:2-3). Pyydä pilkkaajaa tai maailmanviisasta hylkäämään yksinkertaisuus, niin hän nauraa sinulle ja pitää sinua yksinkertaisena. Sinä kyllä kysyt häneltä, miksi hän haluaa syödä sikojen palkohedelmiä. Sinä kysyt, eikö hän vaihtaisi synnin tahraamia rääsyjään Kristuksen vanhurskauteen. Kysyt, eikö hän tulisi syömään kuninkaan pöydästä, mutta hän halveksuu sitä pöytää ja ylenkatsoo sen antimet. Hän pitää parempana ja viisaiden ruokana sikojen palkohedelmiä. Miten onkaan pimeys tehty valkeudeksi ja valkeus pimeydeksi! Miten maailmassa kerskaillaankaan sillä, mikä Jumalan edessä on häpeällistä ja kauheaa.

”Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa. Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää" (Snl 9:8-9). Jeesus itse antoi omilla toimillaan esimerkin tästä. Kun Hänen syytettiin ajavan pahoja henkiä ulos saatanan voimalla, paljasti Hän ensin syytöksen järjettömyyden ja varoitti sitten sen vakavuudesta. Vielä Häneltä pyydettiin merkkiä, mutta Hän sanoi, ettei muuta merkkiä tulla antamaan kuin profeetta Joonan merkki (Joona oli kalan vatsassa kolme päivää, Jeesus haudassa saman ajan). Jeesus varoitti vielä siitä kauheasta kohtalosta, joka tulisi jokaiselle, joka Hänet katsoisi ylen ja hylkäisi. Sitten Hän alkoi puhua kansalle vertauksin, todeten, että jolla on korvat, se kuulkoon. Hyvällä ja kuokitulla maaperällä voivat kaikki vanhurskauden ihanat kasvit kasvaa ja menestyä, vaikka kasvanevatkin hitaasti. Se, joka on kohdannut oman hengellisen köyhyyden ja saanut murtua Jumalan pyhyyden edessä, se todella voi ottaa vastaan opetusta. Se, jonka sydän on oikeassa asennossa Jumalan edessä on helposti opetettava ja vastaanottavainen, mikä ei tietenkään tarkoita kaiken nielemistä tai arviontikyvyn puutosta.

”Herran pelko on viisauden alku ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä” (Snl 9:10). Ihmiset ylpeilevät ja kerskailevat niin monista asioista, mutta Jeremia osuu ytimeen: ”Joka kerskaa,kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee Minut” (Jer 9:24). Todellinen viisaus voi asua vain ja ainoastaan sydämessä, joka on nöyrä ja Jumalaa kunnioittava. Jos jollakulla olisikin kaikki tieto ja oppi, mutta hän ei tuntisi Pyhintä, olisi hän vailla todellista ymmärrystä ja viisautta. Mitäpä fysiikan lakien, kemian kaavojen tai valtiotieteiden tunteminen auttaa sielua! ”Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin” (Snl 1:7). Mitä hyötyä on mistään tiedosta, ellei se johda Jumalan luo, ”sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa” (Saarn 9:10). ”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että Minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi” (Jes 57:15). Viisauden ja tiedon todellinen arvo mitataan siis iankaikkisuuden vaakakupissa.

Millaisen siunauksen tuovatkaan Herran pelko ja todellinen viisaus elämään jo tässä ajassa! ”Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet” (Snl 9:11). Tämä ei tarkoita maallista vaurautta ja hyvinvointia, muttei myöskään poissulje niitä. Lupaus ei myöskään välttämättä tarkoita ajallisen elämän pituutta, mutta se taatusti tarkoittaa sen laatua. Herran pelko on avain hengellisesti rikkaaseen ja yltäkylläiseen elämään, jossa voi huudahtaa, että ”suuri voitto onkin jumaluus yhdessä tyytyväisyyden kanssa” (1Tim 6:6). Jumala asuu lähellä niitä, jotka tuomitsevat maailman viisauden hulluudeksi ja ovat aralla tunnolla Hänen Sanansa edessä.

”Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää” (Snl 9:12). Viisaus kutsuu pitoihinsa ja tyhmyys houkuttelee luokseen. Jokainen on vastuussa Jumalalle siitä, kumman ääntä kuuntelee ja kumpaan suuntaan kulkee. Elihun aikoinaan Jobille puhumilla sanoilla on samanlainen kaiku: ”Jos sinä syntiä teet, mitä sillä Hänelle teet; ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä Hänelle mahdat? Jos olet vanhurskas, mitä sillä Hänelle annat, tahi ottaako Hän mitään sinun kädestäsi? Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta vanhurskautesi” (Job 35:6-8). ”Ei auta viisaus, ei ymmärrys, ei mikään neuvo Herraa vastaan” (Snl 21:30). Se, joka pitää Jumalan viisauden, eli evankeliumin sanoman hulluutena, se on täydellisen toivottomassa tilassa. Mutta se, joka nöyrtyy ja kuulee viisauden kutsun, vastaten siihen uskossa heittäytymällä sen varaan, että Jumala on teuraansa teurastanut ja viininsä sekoittanut Golgatalla; se ei ainoastaan saa syntejään anteeksi vaan myös iankaikkisen elämän! Jeesus, Jumalan Karitsa ei ainoastaan ottanut paikkaamme ristillä ja tullut teurastetuksi edestämme. Hän ei ainoastaan juonut Jumalan vihan viiniä puolestamme. Aivan kuten juutalaiset pääsiäisen vietossaan söivät teurastamiensa karitsojen lihaa, niin myös Jeesus, Jumalan Karitsa ravitsee omiaan. Niin kuin ehtoollisleipä musertuu hampaissamme, niin Hänetkin ristillä murrettiin meidän tähtemme; Hän kantoi syntimme ja tuomiomme. Hän otti paikkamme ja tuli Jumalan hylkäämäksi. Hän joi Jumalan vihan viinin, joka oli kuolemaksi ja ehtoollisviiniä juodessamme julistamme, että Hänen verensä on meille elämäksi! Hän vuodatti verensä että minut vapautettaisiin synnin hulluudesta ja sen iankaikkisista seurauksista. Hän kuoli, jotta minut julistettaisiin Jumalan pyhien kasvojen edessä syyttömäksi. Hän nousi kuolleista, jotta minä Häneen uskon kautta yhdistettynä tulisin jo nyt herätetyksi uuteen elämään. Kristuksen vanhurskaus on nyt pääsymme Isän pöytään ja kaikki nuo pöydän ihanat annit ovat meille tarjolla nyt. Me saamme lähestyä Jumalaa, niin Hän lähestyy meitä.

Mutta yhdeksäs luku jatkuu vielä kuuden jakeen verran. ”Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä” (Snl 9:13). Viisautta on verrattu viisaaseen talon rakentajaan sekä aterian valmistajaan. Nyt tyhmyyttä verrataan—ei kehen tahansa naiseen, vaan—porttoon. Jae ei siis opeta, että kaikki naiset ovat levottomia ja yksinkertaisia. Mutta tyhmyys on kuin huora, joka ”istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla, kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin” (Snl 9:14). Huomattavaa on se, että siellä, minne viisauden kerrotaan menneen kutsuaan huutamaan, sinne menee tyhmyyskin kulkijoita houkuttelemaan. Tyhmyyden esittämä kutsukin kuulostaa samalta kuin viisauden esittämä ja se varmasti lupaa hyvältä kuulostavia asioita; iloa, elämää ja täyttymystä.

”Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne. Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo: ’Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista.’ Eikä toinen tiedä, että haamuja on siellä, että hänen kutsuvieraansa ovat tuonelan laaksoissa” (Snl 9:16-18). Miten täynnä televisio, iltapäivälehdet ja internet, muutamia mainitakseni, ovatkaan tällaista varastettua vettä ja salattua leipää. Taas on se ja se tehnyt sitä ja tätä. Taas on tehty tutkimusta ja nyt todettu, että pettäminen ja moniavioisuus ovat ihmiselle luontaisia taipumuksia ja siksi täysin hyväksyttäviä. Taas joku poseeraa ”rohkeissa” kuvissa, halventaen Jumalan luomistyön pyhyyttä, tehden siitä kauppatavaraa. Tyhmyys tavoittelee kaikkea tätä; hetken nautintoa ja jatkuvaa nousuhumalaa. Tyhmyys ei halua miettiä huomista eikä varsinkaan elämän lyhyyttä ja kuoleman varmuutta. Houkutus kyllä lupaa olevansa makea ja suloinen, mutta varastettu vesi ja salattu leipä saa sinut oksentamaan jäljestäpäin. Synti aina lupaa paljon, mutta pettää jälkikäteen. Tyhmyyden kutsuun vastaavat päätyvät tuonelan laaksoihin, elleivät nöyrry, käänny tieltänsä ja huuda avukseen Jumalaa.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).