Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Nöyryys ja ilo rukouksessa

Rukous, 2Kor 13, Ilo, Nöyryys, Ristiinnaulittu elämä

"Mutta me rukoilemme Jumalaa" kirjoitti Paavali häntä epäileville korinttolaisille, "ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta kestä" (2Kor 13:7).

Tämä hieman vaikeaselkoinen jae sisältää monia tärkeitä opetuksia rukouksesta.

Rukouksen päämääränä ei siis ole se, että oma maine puhdistuisi mahdollisista epäilyistä. Sen päämääränä ei myöskään ole se, että itse näyttäisi paremmalta toisiin verrattuna. Rakkauden ohjaama rukous pikemminkin huokaa Jumalan edessä, että epäilijät ja kaikki voisivat varjeltua kaikelta pahalta ja Jumalan vaikutuksesta johdattua kaikkeen hyvään. Pohjana on siis Jeesuksen opettama periaate niiden siunaamisesta, jotka meitä vastustavat. Rakkauden ohjaama rukous myös toivoo Jumalan seurakunnan kukoistusta niin, että itse on valmis näyttämään vaikka vähäisimmältä; että "näyttäisi muiden rinnalla ikäänkuin siltä, joka ei koetusta kestä," --vaikka kestäisikin. Rukouksessa harjaantunut sydän ei tavoittele näkyvyyttä, vaan suostuu ulkonaisesti olemaan ihmisten silmissä "ei mikään." Juuri Paavalin esiintymisen inhimillinen heikkous lienee ollut syy siihen, miksi korinttolaiset olivat alkaneet kyseenalaistamaan häntä ja kuuntelemaan mielummin mahtailevia puhujia. Paavali ottaa tähän kantaa ytimekkäästi toteamalla, että "ei se ole koetuksen kestävä, joka itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee" (2Kor 10:18), tai että "ei Jumalan valtakunta ole sanoissa, vaan voimassa" (1Kor 4:20). Ei siis ulkonaisen olemisen muodossa tai siinä, mitä se ihmismittapuulla mitattuna on, vaan siinä todellisuudessa, vaikuttaako Kristus sisimmässä. Rakkauden ohjaama rukous ei siis tyrkytä itseään, vaan suostuu syrjässäkin toivomaan toisten parasta. Raitis hengellisyys ylipäätään näyttäytyy aina haluna palvella, haluna nostaa ja kannatella toisia.

"Sillä me iloitsemme, kun olemme heikot, mutta te olette voimalliset.." (2Kor 13:9).

Vastaavalla tavalla voi iloita vain sellainen sydän, joka on suostunut astumaan ristin varjoon, sydän, jonka suurimpana ilona on se, että Jeesus saa olla valokeilassa kaiken keskipisteenä. Hengellinen ilo ei siis ole iloa itsestä tai omasta vaelluksesta, vaan toisten hengellisestä menestyksestä! Näyttää siltä, että tähän olosuhteista riippumattomaan iloon voi kasvaa vain vaeltamalla rukouksen polkuja; rukoilemalla toisten ilon ja hengellisen menestymisen puolesta.

Kehoitan siis kaikkia Jeesuksen omia muistamaan veljiään ja siskojaan rukouksessa hartaasti ja jatkuvasti.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).