Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Aabrahamin elämästä Roomalaiskirjeen neljännen luvun valossa

Roomalaiskirje · Aabraham, Room 4, Usko

Roomalaiskirjeen neljäs luku alkaa Amplified Bible:n mukaan sanoin: ”But, if so”, viitaten edellisen luvun loppupuolella käsiteltyyn asiaan. Meidän tulee siis aloittaa neljännen luvun lukeminen seuraavasti: Ihminen tulee vanhurskaaksi yksin uskosta Jeesuksen Kristuksen valmistaman lunastuksen kautta. ”Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan” (Room 4:1)? eli miten Abraham itse edesauttoi Jumalan lupauksen täyttymistä?

Aabrahamhan oli sanonut Jumalalle: ”Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä”, johon Jumala vastasi: ”hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä” (1Moos 15:3,4). Tämän Jumalan lupauksen Aabraham uskoi, ”ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi” (Room 4:3). Aabraham oli tässä jo vanha mies, mutta saadessaan Jumalalta tämän lupauksen hänellä oli vielä suvunjatkamiskyky tallella—hänellä oli vielä lihassaan jäljellä jotakin, mihin hän voisi turvata. Saaran kohtu sen sijaan oli jo ”kuolettunut”. Lienee kuitenkin niin, että alussa Abram nimenomaan uskoi, että saisi hedelmättömästä vaimostaan itselleen lapsen, Jumalan sanan mukaan. Mutta kun aikaa kului, eikä Saarai tullut raskaaksi, alkoi epäusko vallata alaa, ja niin kuin aina, sai epäusko Abramin turvaamaan omaan voimaansa. ”Saarai, Abramin vaimo, ei synnyttänyt hänelle lasta. Ja Saarai sanoi Abramille: ’Katso, Herra on sulkenut minut synnyttämästä; yhdy siis minun orjattareeni, ehkä minä saisin lapsia hänestä’. Ja Abram kuuli Saaraita” (1Moos 16:1-2). ”Mutta kuinkas se yksi--? Hän pyrki saamaan Jumalan lupaamia jälkeläisiä..” (Mal 2:15), mutta ei uskossa vaan epäuskossa, sillä ”orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan” (Gal 4:23).

Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi: ”Katso, tämä on Minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham.. Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi..” (1Moos 17:1,4-6). Ensin Abram joutui oppiman kantapään kautta sen, ettei hän voi lisätä Jumalan töihin mitään; turvaamalla ja luottamalla itseensä, eli siihen, mitä hän itse voi tehdä, hän ei saavuttanut Jumalan lupausta. Kului kolmetoista pitkää vuotta, joiden aikana Abram kyllä sai nähdä lihan mukaan syntyneen kasvavan, mutta lupauksen lasta ei vain kuulunut. Meille ei kerrota, että Jumala olisi ilmestynyt Abramille luvussa 16—tuona kolmentoista vuoden aikana—kuten Hän ilmestyi tälle luvuissa 15 ja 17. Virhettään seuraavien vuosien aikana Abram lisäksi näki hiljalleen oman hedelmällisyytensä kuihtuvan, kunnes kaikki toivo oli inhimillisesti katsoen mennyttä. Silloin, ja vasta silloin Jumala ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella Minun edessäni ja ole nuhteeton. Ja Minä teen liittoni meidän välillemme, Minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti” (1Moos 17:1-2). Rivien välistä voimme lukea, kuinka Jumala vakuuttaa Abramille kaikkivoipaisuuttaan, muuttumattomuuttaan ja uskollisuuttaan. Hän kyllä pitää sanansa. ”Ja Abram lankesi kasvoilleen..” (1Moos 17:3), nöyrtyneenä. Jumala ei ainoastaan vahvistanut jo ennen antamaansa lupausta. Hän myös antoi Abramille uuden nimen: Aabraham, mikä merkitsee: paljouden isä. Nimi Abram merkitsi korkeaa isää, ja ehkä juuri tässä oli Aabrahamin suurin kasvukipu; hänen täytyi tulla pieneksi, myöntää, ettei itse omin voimin voi saavuttaa sitä, minkä Jumala on luvannut, ja turvata yksin Jumalaan.

Koska ”kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo” (Room 15:4), nuhtelee apostoli toisaalla galatalaisia seuraavasti: ”Sanokaa minulle te, jotka tahdotte lain alaisia olla, ettekö kuule, mitä laki sanoo? Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta. Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen voimasta. Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar; sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen. Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.. Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niin kuin Iisak oli. Mutta niin kuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin. Mutta mitä sanoo Raamattu? ’Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa’. Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan” (Gal 4:22-26,28-31). Ymmärrämme siis, että laki perustuu aina siihen, mitä minä voin tehdä, mutta armo yksin siihen, mitä Jumala tekee.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).