Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Miksi meidän tulee ajatella oikein Jumalasta

A.W.Tozer, Epäjumalanpalvelus, Jumalan luonne, Jumalan olemus, Jumalan tunteminen, Perusta ylistykselle

Seuraava teksti on suomennokseni A.W.Tozerin kirjan Knowledge of the Holy ensimmäisestä kappaleesta.

Oi Herra Jumala, Kaikkivaltias--joka et ole filosofien ja viisaiden, vaan profeettojen ja apostolien Jumala, ja, mikä vielä enemmän on, olet Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä. Kuinka voisinkaan Sinua moitteettomasti kuvailla?
Ne, jotka eivät Sinua tunne, saattavat kääntyä puoleesi ajatellen Sinusta jotakin muuta, kuin mitä todellisuudessa olet, ja siten palvoa mielikuvituksensa luomusta Sinun sijaasi. Valaise siis sydämemme ja mielemme, että saattaisimme tuntea Sinut sellaisena kuin olet, jotta  voisimme täydellisesti rakastaa Sinua ja arvollisesti palvoa Sinua.
Jeesuksen Kristuksen, Herramme nimeen, Aamen.

Tärkein asia ihmiselämässä on se, mitä mieleemme tulee, kun ajattelemme Jumalaa. Varmastikin ihmiskunnan historia voi todistaa meille, ettei yksikään kansa ole ikinä ollut uskontoaan suurempi. Hengellisyyden historia taas todistaa, ettei yksikään uskonto ole ikinä ollut suurempi, kuin sen käsitys Jumalasta. Kaikki palvonta on joko puhdasta tai ala-arvoista. Kaikki riippuu siitä, omaako rukoilija korkeita vai matalia ajatuksia Jumalasta.

Tästä syystä kysymys Jumalasta on aina ollut totisin kysymys, mikä seurakunnan on kohdattava. Kenenkään ihmisen elämässä ei pahaenteisintä ole se, mitä hän tiettynä hetkenä saattaa sanoa tai tehdä, vaan se, millaiseksi hän syvällä sisimmässään käsittää Jumalan. Sielumme salainen lainalaisuus on se, että kaikki liike elämissämme määräytyy sen mukaan, millainen on kuvamme Jumalasta. Tämä liike ei määritä vain yksilöiden elämää, vaan myös koko seurakunnan suunnan.  Paljastavin, seurakunnan tilasta kaikkein eniten kertova seikka on siis sen ajatus Jumalasta, aivan kuin sen merkittävin sanoma on se, mitä se sanoo, tai jättää sanomatta Jumalasta. Valitettavasti vaikeneminen on sujunut siltä usein puhumista paremmin. Seurakunta ei kuitenkaan voi välttää paljastamasta itseään sitä kautta, mitä se Jumalasta todistaa--tai jättää todistamatta.

Mikäli kykenisimme puristamaan kenestäkään ulos täydellistä vastausta kysymykseen: "Mitä mieleesi tulee, kun ajattelet Jumalaa?" voisimme myös varmuudella ennustaa, miltä vastaajan tulevaisuuden hengelliset näkymät näyttävät. Mikäli kykenisimme saamaan tarkalleen selville, mitä aikamme vaikutusvaltaisimmat uskonnolliset johtajat ajattelevat Jumalasta tänään, kykenisimme me jonkinasteisella tarkkuudella kertomaan, millainen tulee seurakunnan tila olemaan huomenna.

Korkein ajatuksemme, mihin mielemme kykenee, on epäilemättä ajatuksemme Jumalasta. Missään kielessä ei myöskään ole painoarvoisempaa sanaa, kuin sen sana Jumalalle. Ajattelu ja puhe ovat Jumalan lahjoja olennolle, jonka Hän loi kuvakseen. Nämä kyvyt liittyvät intiimisti Häneen, eivätkä siis olisi mahdollisia ilman Häntä. On erittäin merkityksellistä, että ensimmäinen sana oli Sana: "ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala." Kykenemme puhumaan vain koska Jumala on ensin puhunut. Hänessä sana ja ajatus ovat näkymättömät.

On mittaamattoman tärkeää, että oma ajatuksemme Jumalasta vastaisi Hänen todellista olemustaan niin paljon kuin suinkin. Varsinaisten Hänestä ajattelemiemme ajatustemme rinnalla, on uskontunnustuksillamme vain vähäinen merkitys. Todellinen käsityksemme Jumalasta voi maata haudattuna tavanomaisten uskonnollisten käsitysten roskan alla, ja voi vaatia ryhdikästä ja henkevää tutkistelua ennen kuin se tulee kaivetuksi esille ja näyttää todellisen värinsä. Joskus ainoa tie sen ymmärtämiseksi, mitä todella Jumalasta ajattelemme, voi olla kivulias itsetutkistelun tie koettelemusten keskellä (suom. huom: usein se, miten toimimme yllättävissä tilanteissa, paljastaa sen, minkälainen on uskomme).

Oikean ymmärryksen Jumalasta täytyy olla perustanamme, ei vain systemaattisessa teologiassa (sen hallinnassa), vaan myös kristityn käytännön elämässä. On kuin palvontamme olisi temppeli, ja kuvamme Jumalasta tuon temppelin perustus. Missä perustus siis on riittämätön tai kalteva, siellä koko rakennuksen täytyy ennemmin tai myöhemmin sortua. Uskon, että tuskin on olemassa virhettä opissamme tai epäonnistumista sen soveltamisessa käytännön elämäämme ilman, että taustalta voitaisiin löytää virheellisiä tai alhaisia ajatuksia Jumalasta.

Oma mielipiteeni on, että 1900-l puolivälin kristittyjen käsitys Jumalasta on niin rappeutunut, ettei se mitenkään vastaa Jumalan todellista arvoa. Tämä itseasiassa asettaa tunnustavat kristityt jonkinlaiseen moraalista rappiota vastaavaan tilaan.

Vaikka kaikki ongelmat, mitä taivaaseen ja maanpäälle mahtuu, kohtaisivat meitä yhdessä hetkessä, eivät ne olisi mitään verrattuna tähän yhteen mursertavanlaatuiseen ongelmaamme Jumalan kanssa; siihen, että Hän on kuka on ja millainen on, ja että me moraalisina olentoina olemme vastuussa teoistamme Hänelle.

Se, joka saavuttaa oikeanlaisen uskon Jumalasta, se löytää välittömästi ratkaisun tuhansiin toissijaisiin ongelmiinsa, sillä hän käsittää niiden koskettavan ainoastaan ajallisia asioita; ne eivät suinkaan tule vaivaamaan häntä kovin pitkään. Sillä vaikka moninaiset tämän ajan ongelmat tulisivatkin poistetuiksi ihmisen elämästä, ratkaisemattomana olisi tämä yksi ikuisuutta koskeva ongelma hänen yllään musertavampana painona kuin kaikki ajalliset ongelmat yhteensä. Tuo ikuinen, mahtava ongelma tai taakka ihmisen yllä on se, että hän joutuu vastaamaan elämästään Jumalalle. Tämä vastuu pitää sisällään elinikäisen velvollisuuden rakastaa Jumalaa kaikella mielen ja sielun voimalla, vaeltaa täydellisessä kuuliaisuudessa Hänen edessään, sekä palvoa Häntä hyväksyttävällä tavalla. Ja kun ihmisen omatunto paljastaa hänelle, ettei hän ole tehnyt mitään edellämainituista, vaan sensijaan vain lapsuudesta saakka syyllistynyt törkeään kapinointiin taivaan Kuningasta vastaan, saattaa sisäinen paine ja itsesyytös käydä liian raskaaksi kantaa.

Vain evankeliumi voi nostaa tämän tuhoisan taakan hänen mielestään, antaa tuhkan sijaan kauneuden, ja masennuksen hengen sijaan ylistyksen viitan. Mutta ellei tätä taakkaa ensin koeta, ei evankeliumi voi merkitä ihmiselle yhtikäs mitään; ja ennenkuin ihminen näkee Jumalan korkeana ja ylhäisenä, ei hän voi kokea tuskaa eikä taakkaa. Matalat ja alhaiset käsitykset Jumalasta tuhoavat evankeliumin kaikkien niiden kohdalla, jotka pitävät niistä kiinni.

Niiden syntien joukossa, joita ihmissydän on taipuvainen tuottamaan, on tuskin toista Jumalan silmissä yhtä vihattavaa kuin epäjumalanpalvelus, sillä se on pahimmanlaatuista herjausta Hänen hahmoaan vastaan. Tällaisessa hengellisessä haureudessa kulkeva sydän olettaa Jumalan olevan toista kuin Hän tosiasiassa on--mikä itsessään on jo groteski synti--ja korvaa oikean Jumalan kuvalla, jonka se (ihmis sydän) on tehnyt kaltaisuuteensa. Tämä jumala tulee aina muotoutumaan tekijänsä (ihmis sydämen) kaltaisuuteen, ja tulee olemaan säädytön tai puhdas, julma tai ystävällinen, sen mukaan, mikä on sen luoneen sydämen moraalinen tila.

Langenneen sydämen varjoisissa saleissa syntynsä saanut jumala ei luonnollisestikaan juuri vastaa todellisesta Jumalaa. "Sinä luulet" sanoo Jumala jumalattomalle ihmiselle psalmissa, "että Minä olen sinun kaltaisesi." Varmasti voimme sanoa, että kyseessä on mitä vakavin loukkaus Korkeinta Jumalaa vastaan; Häntä, kenen edessä kerubit ja serafit jatkuvasti huutavat "Pyhä, Pyhä, Pyhä Herra Sebaot."

Varokaamme, ettemme ylpeydessämme hyväksyisi sitä virheellistä käsitystä, että epäjumalanpalvontaa tapahtuisi vain siellä, missä kumarretaan näkyviä kuvia, ja että sivistynyt ihminen on vapaa moisesta. Epäjumalanpalvelus on ytimeltään sitä, että mieli viihdyttelee sellaisia ajatuksia Jumalasta, jotka ovat arvottomia ja sopimattomia. Kaikki alkaa sydämestä ja epäjumalanpalvontaa voi siis olla läsnä siellää, missä julkista palvontaa ei tapahdukaan.

"Koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan," kirjoitti Paavali, "eivät ole Häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt."

Tätä seurasi epäjumalien palvonta; jumalien, jotka he tekivät ihmisten, lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Mutta tämä alhaisten tekojen sarja lähti sydämestä. Vääränlaiset ajatuksen Jumalasta eivät ainoastaan toimi lähteenä, josta kaikki epäjumalanpalveluksen saastaiset vedet pulppuavat, vaan ne itsessään jo ovat epäjumalanpalvelusta. Epäjumalanpalvelija yksinkertaisesti kuvittelee jotakin paikkansapitämätöntä Jumalasta ja toimii kuin hänen kuvitelmansa olisivat totta.

Vääristyneet havainnot Jumalasta turmelevat pian uskon, missä ne esiin ilmestyvätkään. Voimme selvästi havaita tämän Israelin kansan vaiheista, mutta myös kirkkohistoria kertoo samaa. Niin  tärkeä on ylhäinen käsitys Jumalasta seurakunnalle, että jos mitään puutoksia tai madaltumista siinä havaitaan, ilmenee puutoksia myös palvonnassa ja moraalisissa käsityksissä. Minkä tahansa seurakunnan alamäki alkaa heti, kun se luopuu korkeasta näkemyksestään koskien Jumalaa.

Ennenkuin kristillinen seurakunta voi joutua hengelliseen kuunpimennykseen, täytyy turmeltumisen alkaa yksinkertaisissa, perustavanlaatuisissa opeissa. Seurakunta yksinkertaisesti saa väärän vastauksen kysymykseensä "millainen on Jumala?" josta sitten edetään tuonnemmas. Tällaisessa tilanteessa seurakunta varmasti pitää vielä kiinni muodollisesta uskontunnustuksestaan, vaikka käytännön elämällään osoittaisikin sen kohdallaan paikkansapitämättömäksi. Näin moni tähän yhteisöön kuuluva tulee sellaiseen uskoon, missä Jumala nähdään toisenlaisena kuin Hän todellisuudessa on, ja se on salakavalinta ja kuolettavinta harhaoppia mitä olemassa on.

Seurakunnan painavin velvollisuus tänäpäivänä on puhdistaa ja ylentää oma käsityksensää Jumalasta, kunnes se jäleen kerran on Hänen arvoisensa--ja hänen. Kaikessa rukouksessa ja vaivannäössä tällä tulisi olla ensimmäinen sija. Teemme mitä suurimman palveluksen seuraavalle kristittyjen sukupolvelle, jos voimme lahjoittaa heille perintönä himmentämättömän ja vähentämättömän käsityksen Jumalasta, sen, minkä itse perimme heprealaisilta sekä kristityiltä isiltämme; menneiltä sukupolvilta. Näin tehden voimme kunnioittaa myös heitä ja heidän muistoaan, paremmin kuin taiteen keinoin.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).