Vertauskuvallisuutta puusta
Jotta puu voisi kasvaa suureksi ja korkeaksi, täytyy sen ensin olla kasvattanut itselleen vahvat juuret. Juuret ovat ne, jotka mahdollistavat ensinnäkin sen, että puu pysyy pystyssä. Toiseksi ne toimivat puulle kanavana, jota pitkin se saa ravintonsa maaperästä.
Mitä suuremmaksi puu kasvaa, sitä useampia oksia siinä on ja sitä runsaammin siinä on myös lehtiä. Tämä on aivan loogista jos puu on terve. Mitä enemmän taas puussa on lehtiä, sitä runsaammin tapahtuu yhteyttämistä.
Puhuimme jo juurista, ja niin toteamme, ettei puu ole vain se, mikä näkyy ulospäin; sillä on maanpäällinen, sekä maanalainen osansa. Oksat ja lehdet ovat sitä, mikä näkyy silmään, juuret taas eivät näy. Kaikki tuo, mikä on puussa näkyväistä, on riippuvainen siitä, mikä ei näy; juurista.
Kuvitelkaamme, että olisi puu, joka näyttäisi maanpäälliseltä osaltaan hyvin kukoistavalta. Se olisi suuri, runsasoksainen ja sangen runsaslehtinen. Näemme, kuinka tuo puu paistattelee päivää mahtavan näköisenä. Mutta, kuvitelkaamme, ettei tuolla puulla olisi kuin pienet, heiveröiset juuret. Jos nyt myrsky tulisi, ei tuo puu kestäisi pystyssä. Tai, vaikei myrskyä tulisikaan, ja tuollainen puu olisi olemassa, ei se kestäisi vehreänä kovinkaan pitkään, vaan se kuihtuisi ja kellastuisi—se ei kestäisi hellettä. Näinollen tälle puulle ei olisi hyötyä sen ulkonaisesta kukoistuksesta—kaikki sen ulkoinen vehreys olisi kuin illuusio, joka tulisi hetkessä haihtumaan. Toteamme siis, että vahvat juuret ovat puulle elinehto—ne ovat kanava sen ja maaperän ravinteiden välillä. Ilman juuria ei voi olla puutakaan, ja, millaiset juuret, sellainen puu. Yksikään puu ei todellisuudessa voi kasvaa suureksi ja vahvaksi, ellei sillä ole vahvoja ja jykeviä juuria.
Puu siis ei elä pelkästä valosta vaan tarvitsee juuria. Mutta, puu ei myöskään elä pelkillä juurilla vaikka se niiden kautta meheviä nesteitä itseensä imisikin maaperästä—puu tarvitsee myös valoa. Näyttää siis siltä, että juurien kasvattaminen on puulle elinehto, mutta puun päämääränä; puun kasvunsuuntana on valo. Ymmärrämme myös, että ehtojen täytyy ensin tottakai täyttyä, jotta päämärän voisi saavuttaa.
Ajatelkaamme, että olisi vanha, hyvin paksu ja korkea puu, jolla on myös runsaat oksat. Se on koko ikänsä kasvattanut vahvaa juurakkoa ja siksi on selvinnyt kaikista myrskyistä ja helteistä. Kun tuo puu joskus oli vielä nuori ja lyhyt, ei sillä ollut sitä valtavaa lehtien viherpinta-alaa, mikä sillä nyt on; lehtien pinta-alaa, johon auringon valo voi osua. Teemme siis loogisen päätelmän, että mitä suuremmaksi kasvanut puu, sitä runsaammin on sillä lehtiä, ja niinollen pinta-alaa, jolla yhteyttämistä voi tapahtua. Valo, joka puuhun kohdistuu on samaa, kuin se oli sen nuoruudessakin, mutta nyt kasvaneena tuo puu kykenee runsaammin tuosta paisteesta nautiskelemaan. Toteamme myös, että vaikka tuo puu kasvettuaan voikin runsaammin nauttia auringosta, ei se itse asiassa ole juurikaan lähempänä tuota valon lähdettä kuin mitä oli nuorena. Puun perspektiivistä kasvu on ollut valtavaa, mutta auringon perspektiivistä ei. Koko ikänsä puu siis on saanut yhä runsaammin ja runsaammin alkaa nauttia valosta, mutta tosiasiassa etäisyys sen ja auringon välillä on miltei yhtä ääretön kuin aivan alussa.
Miettikäämme hetki juuria. Kun puun juuret vahvistuvat ja työntyvät entistäkin syvemmälle, kykenee se runsaammin imemään nesteitä maaperästä. Puu on siis omavarainen siinämielessä, että se itse juurillaan imee tuota nestettä maaperästä. Toisaalta taas puu ei ole ollenkaan itsenäinen, sillä se on täysin riippuvainen vedestä—sen itsensä ulkopuolisesta lähteestä. Jos puu nyt ajattelisi: ”Katso kuinka lehteni ovat vihreät ja oksani suuret; olen kasvanut isoksi ja vahvaksi, enää en tarvitse nestettä maaperästä”, kuihtuisi ja kuolisi tuo puu hyvin pikaisesti. Puulla ei siis ole elämää itsessään, vaan se on äärimmäisen riippuvainen tuosta itsensä ulkopuolisesta elämän ehdosta eli vedestä. Yhdestä perspektiivistä puun kasvu on kasvua ylöspäin; kohti valoa. Toisesta se taas on kasvua alaspäin; syvemmälle kohti runsaampia ja raikkaampia vesiä.
Ps 1:1-3, 2Tim 3:16-17, Jer 17:7-8