Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Tutkielma kasteista

Kaste, Johanneksen kaste, Kaste Moosekseen, Kastejärjestys, Kristuksen opin alkeet, Kuollut usko, Pelalastuminen, Pelastava usko, Pyhän Hengen kaste

Raamatussa puhutaan neljästä eri kasteesta: uskovien kasteesta, Pyhän Hengen kasteesta, kasteesta Kristuksen kuolemaan, mikä tarkoittaa pyhitystä ja kärsimystä, sekä Johanneksen kasteesta. Näistä puhutaan oppina kasteista. Seuraavassa tekstissä ei käsitellä Johanneksen kastetta.

Uskovien kasteella ei ole pelastavaa voimaa itsessään. Tästä meille todistaa mm. noita Simonin tapaus. Hänestä kerrotaan, että hän uskoi ja otti kasteen, mutta mitä ilmeisimmin hänellä ei ollut osaa eikä arpaa pelastuksesta. Hänen sydämensä ei hänen uskosta ja kasteella käymisestä huolimatta ollut tullut oikeaksi Jumalan edessä (Apt 8:13,20,21). Ymmärrämme siis, että Simonin usko oli laadultaan kuollutta uskoa, josta Jaakob kirjeessään tekee hyvän analyysin (Jaak 2:17). Kun tässäkohtaa luet Apostolien tekojen luvun 8, ymmärrät Simonin tapausta laajemmin. Kaste ei siis ole rituaalinen toimitus, ”sakramentti”, niin kuin eräät laitokset opettavat. Kaste itsessään ei pelasta ketään ja niinpä myös ilman kastetta on mahdollista pelastua. Emme voi löytää Raamatusta perustaa esimerkiksi hätäkasteelle. Ristin ryöväri pelastui, vaikkei häntä kastettukaan. Riitti, että hän ristillä riippuessaan sydämestään kääntyi Jeesuksen puoleen ja katui syntejään. Kasteesta sanotaan, ettei se ole ”lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta—Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta” (1Piet 3:21). Jo tässäkohtaa meille todistetaan, että ensin tulee uskoa evankeliumi ja kokea osallisuus Kristuksen ylösnousemuselämään ja vasta sitten ottaa kaste. Vertauskuvallisesti kaste on vanhan jäämistä arkin ulkopuolelle kuolemaan, sekä uutta elämää arkin sisällä eli Kristuksessa, Pyhän Hengen kautta. Kuten arkki aikanaan pelasti Nooan perheineen, niin myös kaste on nyt vertauskuva meidän pelastumisestamme. Se siis on vertauskuva—ei pelastava tekijä. ”Niinpä kaste, ollen vertauskuva (heidän pelastumisestaan), nyt myös pelastaa teidät (sisällisiltä epäilyksiltä ja peloilta), ei siten, että se poistaisi ulkoista saastaa kehosta (kuten kylvyssä), vaan (varustamalla sinut) hyvällä ja puhtaalla omallatunnolla (varmuudella sisäisestä puhtaudesta ja rauhasta) Jumalan edessä (koska käytännön teolla julistat todeksi sitä, minkä uskossa olet omistanut), Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta” (1Piet 3:21—AMP). Kun siis uskon Kristukseen, luotan Hänessä (vrt. arkissa) pelastuvani tulevalta vihalta (vrt. tuhotulvalta). Sellainen usko, joka pitää sisällään ainoastaan uskon evankeliumin tapahtumien todenperäisyyteen ei riitä. Ainoastaan ihminen, joka köyhänä ja tuhoutuvana syntisenä katsoo Jeesukseen, asettaa kaiken toivonsa ja luottamuksensa Häneen, alistuu Hänen auktoriteettinsä alle ja alkaa elää yksin Hänelle, uskoo yksin Häneen, ja odottaa elämän ja pelastuksen tulevan yksin Häneltä—vain sellainen ihminen pelastuu. Kasteelle meno julistaa kaiken tämän olevan totta. Kaste on tunnustautumista julkisesti Jeesuksen opetuslapseksi ja on näin jokaisen uskoontulevan velvollisuus. Kasteessa uskova todistaa uskonsa aitouden puolesta (seurakunnalle, maailmalle ja henkimaailmalle).

Raamattu on selkeä siitä järjestyksestä, jossa kasteelle menon tulisi tapahtua. Uudestisyntymättömän ihmisen ei tule ottaa kastetta, sillä ihminen, joka ei ole vielä syntynyt Jumalasta on isästä perkeleestä—uudestisyntymätön eli synteihinsä kuollut. Nyt kasteella ei ole minkäänlaista voimaa auttaa häntä ulos tästä hengellisen kuoleman tilasta, sillä kaste ei ole ”lihan saastan poistamista” (1Piet 3:21). Kun Johannes aikanaan oli Jordanilla kastamassa, vaelsi hänen luokseen paljon kansaa. Niille, jotka eivät olleet uudestisyntyneitä hän sanoi: ”te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa” (Luuk 3:7). Raamattu on tästä selkeä; ihmisiä kastettiin ”kun he tunnustivat syntinsä” (Matt 3:6). Ne, jotka ottivat Sanan vastaan, kastettiin (Apt 2:41). Tässä ei siis sanottu, että jotkut ottivat kasteessa vastaan Sanan, niin ei voi tapahtua. Ne jotka uskoivat Filippuksen julistaman evankeliumin, kastettiin (Apt 8:12). Monet korinttolaiset kuulivat (usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Sanan saarnan kautta), uskoivat ja heidät kastettiin (Apt 18:8). Jos kaikki Raamatun esimerkit kirjoittettaisiin ylös, tulisi listasta hyvin pitkä. Kasteen mainitaan olevan osa Kristuksen opin alkeita, joista uskovalla tulisi olla selvä ja totuudellinen käsitys. Elleivät opin alkeet ole hallinnassa, ei voi edetä opin seuraaviin vaiheisiin. ”Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta (Apt 19:6), kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta” (Hepr 6:1-2). Huomatkaamme tässäkohtaa ”opin alkeiden” esittelyjärjestys. Ensin tulee parannuksen teko, sitten usko, sitten kaste, sitten kätten päällepaneminen.. Ainoa perusta, jolla Kristitty voi kasvaa, on Jeesus Kristus. Opetelkaamme siis tuntemaan Hänen oppinsa alkeet perinpohjin!

Kun Johannes Kastaja oli erämaassa saarnaamassa sanoi hän Jeesuksesta, että tämä tulisi kastamaan ”Pyhällä Hengellä ja tulella” omansa (Matt 3:11). Kun Jeesus itse oli saanut kasteen Jordanilla, laskeutui Pyhä Henki Hänen päälleen. Sittemmin Jeesus antoi opetuslapsilleen käskyn tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen ”kastamalle heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt 28:19). Helluntaipäivän saarnassaan Pietari sanoi kansalle: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan” (Apt 2:38). Kukaan uskosta osaton, Jeesuksen opetuslapseksi tunnustautumaton ei siis voi saada Pyhän Hengen lahjaa. Eräät efesolaiset opetuslapset olivat ainoastaan kastetut Johanneksen kasteella ”parannukseen.” He eivät kuitenkaan olleet vielä täyttyneet Hengellä tai edes kuulleet, että Häntä olisi olemassakaan. Asianlaidan selvittyä Paavalille Hän opetti heitä ensin aiheesta, sitten heidät kastettiin ”Herran Jeesuksen nimeen.” Kun Paavali tämän jälkeen ”pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat” (Apt 19:6). Huomaa, ettei kielilläpuhuminen eikä ennustaminenkaan ole yhtä kuin Hengellä täyttyminen—molemmat ovat Hengellä täyttymisen seurauksia. Kaikki Hengellä täyttyneet eivät kuitenkaan puhu kielillä kuten joskus on opetettu, tästä Sana on selvä. Vaikka edellisessä kohdassa täytyi ensin kasteessa tunnustautua Jeesuksen opetuslapseksi, jotta voisi tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä, kastettiin kuitenkin kerran ihmisiä vasta Hengen vuodatuksen jälkeenkin (Apt 10:47). Millä nimellä tätä Pyhällä Hengellä täyttymistä sitten tulisi kutsua? Pietari kertoo: ”Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niin kuin alussa meidänkin päällemme. Silloin minä muistin Herran sanan, jonka Hän sanoi: ’Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä’”(Apt 11:15,16). Pyhän Hengen saamista siis kutsutaan Pyhän Hengen kasteeksi. Jos et ole vielä saanut kokea tätä Pyhällä Hengellä täyttymistä, ano sitä Jumalalta! Sillä "kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat" (Luuk 11:11-13). Kun rukoilemme, rukoilkaamme taivaallista Isäämme juuri tästä lapsen asemasta käsin! Eikö Isä antaisi lapsilleen sitä, mitä he tarvitsevat?

Jeesuksen opetuslapsina meidän osamme tässä maailmassa on sama kuin Opettajammekin (Mark 10:38-39). Opetuslapsi ei ole opettajaansa suurempi. Sama kaste, jolla meidän Herrallemme kastettiin kuuluu myös meille, Hänen seuraajilleen. ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman” (Room 6:3,4). Päämääränämme Jeesuksen opetuslapsina meillä tulisi siis olla, etten enää elä minä, vaan Kristus minussa. Rukouksemme tulisi olla, että me saisimme vähetä ja Hän meissä enetä. Kaste siis puhuu välttämättömyydestä kuolla synnille, kieltää itsensä ja elää Jumalalle ”hengen uudessa tilassa.” Kasteen hauta merkitsee kuolemaa vanhalle, eli kaikelle jumalattomuudelle ja epäpyhille pyrkimyksille—vieläpä kaikelle sille, mikä on ristiriidassa Hänen tahtonsa tapahtumisen ja valtakuntansa tulemisen kanssa. Kasteen hauta merkitsee vanhan luontomme, eli lihamme ristiinnaulitsemista. ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal 3:27). Kun me tällätavoin tavoittelemme kasvua Kristuksen kaltaisuuteen, meidän tulee tietää, että ”jos maailma meitä vihaa, on se vihannut Jeesusta ennen kuin meitä” (Joh 15:18). Jeesuksen seuraajan ei siis tule tavoitella paikkaa valokeilassa tai ihmisten suosiota. Opetuslapsen tulee luottaa, että hänen Herransa antaa hänelle sen, mitä hän tarvitsee. ”Niin menkäämme siis Hänen tykönsä ’ulkopuolelle leirin’, Hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme” (Hepr 13:13,14). Niin kuin outoja ja muukalaisia, meitä kehoitetaan pidättäytymään lihallisista himoista, jotka sotivat henkeä vastaan.

Kasteen voidaan siis ymmärtää merkitsevän tunnustautumista ja tunnistautumista jonkin tai jonkun alaisuuteen. Tästä puhuu myös se, mitä Israelin kansasta kerrotaan. He saivat kasteen Moosekseen ”pilvessä ja meressä” (1Kor 10:2). Todistus, joka tässä annetaan israelilaisista ei kuitenkaan ole rohkaiseva. ”Useimpiin heistä ei Jumala mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa” (1Kor 10:5). Juuri tuosta lain alaisesta kirotusta asemasta on Kristus nyt lunastanut omansa vapaiksi, lapsen asemaan. Sillä jos me lain alla olisimme, olisimme kuolemassa. On siis valtavan suuri ero olla kastettu Moosekseen, tai olla kastettu Kristukseen, olla kätkettynä Häneen, joka on Jumalan rakas Poika johon Jumala on mielistynyt.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).