Jumalan uskollisuus
Seuraava teksti on vapaa suomennos A.W.Pinkin kirjan Attributes of God kappaleesta Faithfulness of God.
Uskottomuus on yksi simiinpistävimmistä synneistä, mikä näitä pahoja aikoja leimaa. Liikemaailmassa tuskin kukaan on sanojensa mittainen. Sosiaalisessa elämässä aviollisesta uskottomuudesta voitaisiin puhua tulvana. Avioliiton pyhät siteet murretaan nykyisin yhtä kevyin perustein, kuin vanhasta vaatteesta luovutaan. Kirkollisissa piireissä tuhannet ovat juhlallisesti sitoutuneet saarnaamaan totuutta, mutta silti he hyökkäävät sitä vastaan ja vieläpä kieltävät sen. Kukaan meistä ei ole täysin immuuni tälle pelottavalle synnille. Kuinka monesti ja monella tapaa olemmekaan olleet uskottomat Kristukselle! Emme ole vaeltaneet valossa, johon Hän on meidät kutsunut, emmekä etuoikeuksissa, joita Hän on meille antanut! Kuinka virvoittavaa ja sanomattoman siunattua siis onkaan nostaa katseemme tämän uskottomuuden raunioläjän yläpuolelle Häneen, joka on Uskollinen, aina ja kaikessa.
”Tiedä siis, että Herra, sinun Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja on laupias tuhansiin polviin asti niille, jotka Häntä rakastavat ja pitävät Hänen käskynsä” (5Moos 7:9). On välttämätöntä, että Hän on olemukseltaan uskollinen. Ilman uskollisuutta Hän ei olisi Jumala. Uskottomuus olisi nimittäin Jumalalle täysin Hänen luonteensa vastaista toimintaa. ”Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin Hän uskollisena, sillä itseänsä Hän ei kieltää saata” (2Tim 2:13). Uskollisuus on yksi Jumalan olemuksen kirkkaimpia täydellisyyksiä. Näin se ilmoitetaan meille: ”Herra, Jumala Sebaot, kuka on voimassa Sinun vertaisesi, Herra? Ja Sinun uskollisuutesi ympäröi Sinua” (Ps 89:9). Samoin sanotaan myös viitattaessa Jumalan lihaksitulemiseen: ”Vanhurskaus on Hänen kupeittensa vyö ja uskollisuus Hänen lanteittensa side” (Jes 11:5-KJV).
”Herra, Sinun armosi ulottuu taivaisiin, Sinun uskollisuutesi pilviin asti” (Ps 36:6-KJV). Jumalan muuttumaton uskollisuus on todellakin korkealla, kaiken äärellisen käsityskyvyn yläpuolella! Kaikki Hänessä on mahtavaa, laajaa sekä vertaansa vailla olevaa. Ei ole ketään, joka olisi niin kuin Hän! Hän ei ikinä unohda, epäonnistu, horju, tai tee vääryyttä Sanalleen. Jumala pitää kiinni jokaisesta antamastaan lupauksesta ja profetiasta tarkasti. Hän toimii uskollisena liitoilleen sekä uhkauksilleen; Hän ei pyörrä Sanojaan. Hän on Hyvä! ”Ei Jumala ole ihminen, niin että Hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että Hän katuisi. Sanoisiko Hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi” (4Moos 23:19)? Tästä syystä huudahdamme: ”Hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on Hänen uskollisuutensa” (Valit 3:22,23).
Raamattu on tulvillaan esimerkkejä Jumalan uskollisuudesta. Enemmän kuin neljätuhatta vuotta sitten Hän sanoi: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö” (1Moos 8:22). Joka vuosi tämä lupaus täyttyy tuoreella tavalla ja julistaa samalla Jumalan uskollisuutta. Samassa kirjassa, luvussa 15, Jumala julisti Abrahamille: ”Sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta.. ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin” (1Moos 15:13,16). Vuosisadat juoksivat uupuneina radoillaan. Abrahamin jälkeläiset vaikeroivat keskellä egyptiläisten tiiliuuneja. Oliko Jumala unohtanut lupauksensa? Ei tosiaankaan! Lue 2Moos 41: ”Kun ne neljäsataa kolmekymmentä vuotta olivat kuluneet, niin juuri sinä päivänä kaikki Herran joukot lähtivät Egyptin maasta.” Kerran Herra julisti Jesaja välityksellä: ”Katso neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää Pojan ja antaa Hänelle nimen Immanuel” (7:14). Taaskin vuosisadat vierähtivät ”mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen..” (Gal 4:4).
Jumala pysyy aina totuudessa. Hänen lupauksensa ovat varmoja. Hän on uskollinen kansaansa kohtaan kaikessa suhteessa. Voimme turvallisin mielin asettaa Hänen varaansa kaiken. Kukaan ei ikinä ole vielä luottanut Häneen ja tullut petetyksi. Voimme löytää tämän kallisarvoisen totuuden miltei kaikkialla Raamatussa selkeästi ilmaistuna! Onhan Hänen omiensa valtavan tärkeä tietää, että Hän on uskollinen. Tämä on Häneen kohdistuvan luottamuksemme perusta. Jumalan uskollisuuden opillisen hyväksymisen ja sen pohjalta elämisen välillä vallitsee kuitenkin suuri ero. Jumala on antanut meille monia ”kalliita ja mitä suurimpia lupauksia” mutta uskommeko ja luotammeko todella, että Hän aikoo täyttää ne? Odotammeko todella Hänen tekevän meille sanomansa mukaisesti? Lepääkö luottamuksemme ehdottomana näiden sanojen päällä: ”Hän joka antoi lupauksen, on uskollinen” (Hebr 10:23)?
Jopa uskovienkin elämissä on kuitenkin kausia, jolloin ei ole helppoa uskoa Jumalan olevan uskollinen. Joskus uskoamme koetellaan ja silmämme ovat sumentuneet kyynelistä, emmekä enää näe Hänen rakkaudellista käsivarttaan. Korvamme harhaantuvat toisinaan tämän maailman ja saatanan äänistä väsyneinä niin, että menetämme kykymme kuulla Jumalan rauhallista, hiljaista ja makeaa ääntä. Vaalimamme suunnitelmat ovat nujerrettuina, ystävämme joihin me luotimme tuntuvat pettäneen meidät, siskomme tai veljemme Kristuksessa tuntuvat hyljänneen meidät. Me hoipertelemme. Me yritimme olla uskolliset Jumalalle, mutta nyt on kuin pimeä pilvi erottaisi meidät Hänestä. Lihallisella mielellä meidän on vaikeaa, jopa mahdotonta ymmärtää kuinka Hänen armolliset lupauksensa voivat olla harmoniassa Hänen sallimuksensa kanssa, joka tuntuu kurtistavan kulmiaan meille. Voi horjuva ja ankarasti koeteltu sielu, etsi armoa ottaa vaarin sanoista: ”Kuka teistä pelkää Herraa ja kuulee Hänen palvelijansa ääntä? Joka vaeltaa pimeydessä ja valoa vailla, se luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaansa” (Jes 50:10).
Kun olet kiusauksessa epäillä Jumalan vanhurskautta, huudahda ”väisty saatana.” Mikäli et näe, kuinka Jumalan toimintatavat ovat harmoniassa Hänen rakkaudentunnustuksiensa kanssa, odota ja pyydä lisävaloa Häneltä. Omalla hyväksi katsomallaan ajalla Hän kyllä ilmoittaa sinulle, kuinka asia on. ”Mitä Minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät.” Tapa, jolla kertomus jatkuu, tulee osoittamaan ettei Jumala ikinä ole hyljännyt taikka johtanut lastansa harhaan. ”Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, siinä Hänen nimensä ylhäisyys paljastuu. Hän nousee armahtaaksensa teitä, sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka Häntä odottavat” (Jes 30:18).
Herraa älä arvostele perustein hatarin
Häneen luota vain Hänen armonsa tähden
otsaansa kurtistavan sallimuksen takaa
loistaa meille Hänen kasvojensa hymy
peljästyneet pyhät uutta rohkeutta saakaa
pelkäämänne pilvet pian yltänne karkaa
täynnä armoa ne on ja murtuvat pois
siunauksen ne vuodattavat ylle pääsi
”Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa” (Ps 119:138). Jumala ei ole ilmoittanut ainoastaan sitä, mikä on parasta. Hän ei myöskään ole salannut meiltä pahinta. Hän on uskollisesti kuvaillut meille sen rappiotilan, joka seurasi syntiinlankeemuksesta. Hän on uskollisesti diagnosoinut sen kauhean tilan, johon synti on meidät johtanut. Hän on uskollisesti tehnyt tiettäväksi ikuisen vihansa kaikkea pahaa kohtaan, sekä tasapuolisen tuomionsa. Uskollisesti Hän on varoittanut meitä olevansa ”kuluttava tuli” (Hebr 12:29). Hänen Sanansa ei ole tulvillaan esimerkkejä ainoastaan Hänen täsmällisestä tarkkuudestaan, jolla Hän täyttää lupauksensa, vaan myös Hänen tarkasta tavastaan toteuttaa uhkauksensa. Jokainen Israelin kansan vaihe havainnollistaa tätä tosiasiaa. Niin myös tapa, jolla Hän kohteli yksilöitä kuten faaraota, Koorahia, Aakania ja lukemattomia muita henkilöitä. Sinunkin osasi, rakas lukija, tulee olemaan ikuisesti palava Tulinen järvi, ellet ole paennut Kristuksen ristin juurella ja löytänyt armoa. Jumala on uskollinen.
Omiaan Jumala suojelee uskollisesti. ”Jumala on uskollinen, Hän jonka kautta te olette kutsutut Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen” (1Kor 1:9). Edellisessä jakeessa Hän lupaa uskollisesti varjella omiaan loppuun saakka. Jakeen kirjoittajan luottamus uskovien täydelliseen turvaan ei perustu heidän omaan erottelukykyynsä tai kestäväisyyteensä vaan Jumalan, joka ei voi valehdella, totuudellisuuteen. Hän on Sanansa mukainen. Koska Jumala on luvannut Pojalleen tietyt ihmiset perinnöksi, pelastaen heidät synniltä ja ikuisesta kirouksesta tehden heistä myös osallisia ikuiseen elämän kirkkaudessa, on myös varmaa, ettei Hän aio sallia yhdenkään heistä hukkua.
Jumala kurittaa uskollisesti omiaan ohjaten heitä oikealle tielle. Hän pidättää meiltä tiettyjä asioita samalla sallien meille toisia. Hän lähettää uskollisesti suruja sekä iloa. Meidän tulee muistaa tunnustaa Hänen uskollisuutensa sekä ollessamme huojentuneella mielellä, että silloin, kun olemme mitä terävimmässä nuhtelussa. Älkäämme myöntäkö tätä vain suullisesti vaan tunnustakaamme se myös sydämissämme. Kun Hän lyö meitä nuhteensa sauvalla, tekee Hän sen uskollisuudessansa. Hän tekee kaikkensa pitääksensä meidät tiellä, sillä Hän rakastaa meitä. Tämän tunnustaminen tarkoittaa nöyrtymistä Hänen eteensä ja sen myöntämistä, että todellakin ansaitsemme Hänen ojennuksensa. Älkäämme valittako vaan kiittäkäämme Häntä! Ei Hän ikinä koettele meitä syyttä! ”Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita..” (1Kor 11:30) kirjoitti Paavali havainnollistaen tätä periaatetta. Kun Jumala kurittaa meitä sauvallaan, todetkaamme yhdessä Danielin kanssa: ”Sinä Herra, olet oikeudenmukainen, ja me olemme ansainneet osaksemme tulleen häpeän” (Dan 9:7).
”Herra, minä tiedän, että Sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi Sinä olet minut nöyryyttänyt” (Ps 119:75). Kohtaamamme vaikeudet tai kärsimykset eivät ole ristiriidassa Jumalan rakkauden kanssa, jota Hän tekemänsä iankaikkisen liiton kautta on luvannut osoittaa meille. Ne ovat osa Hänen tarkoituksiensa mukaista rakkaudellista huolenpitoaan. Jumala ei vain ole uskollinen koettelemuksistamme huolimatta. Hän myös uskollisesti lähettää niitä meille. ”Niin Minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla; mutta armoani en Minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani” (Ps 89:32,33). Nuhtelu ja armollisuus eivät vain kulje rinnakkain. Nuhtelu on osa meihin kohdistuvaa Jumalan armoa. Jumalan omien mielet hiljentyisivät kovin, jos he vain muistaisivat että Hänen liittouskollisuutensa ja rakkautensa sitoo Häntä asettamaan omilleen jokaiseen kauteen sopivaa ojennusta. Ahdistukset ovat meille tarpeen, sillä ”ahdistuksessansa he Minua etsivät” (Hoos 5:15).
Jumala tekee uskollisesti kirkastavaa työtään omissaan. ”Hän, joka kutsui teidät, on uskollinen, ja Hän on myös sen tekevä” (1Tess 5:24). Jae sisältää välittömän viittauksen sen edeltäjään, joka puhuu uskovien hengen, sielun ja ruumiin säilymisestä nuhteettomina Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Jumalan toiminta meitä kohtaan ei perustu ansioihimme; eihän meillä ole niitä! Sen, minkä Hän tekee, Hän tekee vain oman nimensä tähden. Armonsa ja omien tarkoitusperiensä vuoksi Hän kutsui. Kutsumansa on Hän myös kirkastanut (Room 8:30). Jumala siis toimii uskollisesti omien armollisten tarkoitusperiensä mukaisesti omiansa kohtaan. Se kuinka Jumala kutsuu valitsemansa ihmiset pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa, esittää täydellisen kuvauksen Hänen ikuisesta hyvyydestään, jota Hän osoittaa valituillensa.
Tämän tulisi täydellisesti vakuuttaa meidät siitä, ettei Hän jätä työtänsä kesken. Jumalan vahva sinetti pysyy lujana (2Tim 2:19). Paavali nojautui täysin Jumalan uskollisuuteen sanoessaan: ”minä tunnen Hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että Hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu” (2Tim 1:12).
Tämän siunatun totuuden ymmärtäminen varjelee meidät turhilta huolilta. Pohtiessamme Jumalan uskollisuutta varjellumme väärästä varovaisuudesta, synkiltä vainoavilta aavistuksilta sekä ahdistavilta tulevaisuudenkuvilta. Se, joka on pitänyt lapsestaan huolta tähänkin asti, ei hylkää tätä tämän vanhuudenpäivinäkään! Hän, joka on kuullut rukouksesi menneisyydessä, ei kieltäydy varustamasta sinua tarpeissasi nykyisessäkään hädässäsi. Levätkäämme siis, sillä ”kuudesta hädästä Hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa” (Job 5:19).
Tämän siunatun totuuden ymmärtäminen vaientaa valituksemme. Herra yksin tietää, mikä meille on parasta. Siinä Hänen nimensä kirkastuu, kun nuhteen ja koetuksen keskelle ajattelemme hyviä ajatuksia Hänestä. Näin todistamme Jumalan viisauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta, tunnustaen myös jokaisen Häneltä tulleen nuhteen sisältävän rakkautta.
Tämän siunatun totuuden ymmärtäminen tulee synnyttämään yhäti kasvavaa luottamusta Jumalaa kohtaan. ”Sentähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on” (1Piet 4:19). Kun luottavaisina alistamme itsemme ja kaikki hankkeemme Hänen käsiinsä, Hänen rakkautensa ja uskollisuutensa taivuttelemina, saavutamme pian tyydytyksen ja rauhan Hänen sallimuksessaan, ymmärtäen, että ”Kaiken Hän tekee hyvin.”