Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Jumalan Pyhyys

Jumalan luonne, A.W. Pink, Jumalan armo, Jumalan hyväksyntä, Jumalan kauneus, Jumalan pyhyys, Jumalan viha, Jumalan viha syntiä kohtaan, Laki on hyvä ja pyhä, Luonnollisen ihmisen viha, Pyhä pyhä pyhä, Risti pyhyyden näyttämönä

Seuraava teksti on vapaa suomennos A.W Pinkin kirjan Attributes of God kappaleesta Holiness of God.

”Kuka ei pelkäisi Herra, ja ylistäisi Sinun nimeäsi? Sillä Sinä yksin olet Pyhä” (Ilm 15:4). Jumala on ainoa, joka on täydellisen riippumaton kaikesta Hänen itsensä ulkopuolisesta. Hän on muuttumattomasti ja äärettömästi Pyhä. Kaikki moraalinen täydellisyys ja puhtaus asuu Hänessä. Hän on absoluuttisen puhdas. Hänestä ei löydy pienintäkään tahraa tai epäoikeudenmukaisuutta, saati sitten synnin varjoa. ”Jumala on valkeus eikä Hänessä ole mitään pimeyttä” (1Joh 1:5). Hänen luonteensa ylhäisyys ja erinomaisuus ilmenevät Hänen pyhyytensä kautta. Luemme, että Hän on ”pyhyydessä jalo” (2Moos 15:11). Siksi on kirjoitettu:

”Sinun silmäsi ovat puhtaat, niin ettet voi katsoa pahaa etkä saata katsella turmiota” (Hab 1:13). Jumalan voima on täydellinen vastakohta luodun luonnolliselle heikkoudelle. Hänen viisautensa luo täydellisen kontrastin omasta ymmärryksestämme löytyville pienimmillekin virheille ja typeryyksille. Jumalan pyhyys on täydellinen vastakohta kaikelle tahrallisuudelle ja moraaliselle epätäydellisyydellemme. Jo muinaisina aikoina Jumala sääti, että Häntä tulee ylistää Hänen luonteensa vaatimalla tavalla ”pyhässä kaunistuksessa” (2Aik 20:21). ”Jumalan ojennettu käsivarsi on Hänen voimansa, Hänen silminään on Hänen Kaikkitietäväisyytensä, Hänen sisäeliminään ja sisällisinä vaikutteinaan on Hänen armonsa, Hänen pituutenaan on Hänen luonteensa ja olemuksensa ikuisuus, mutta Hänen kauneutensa on Hänen pyhyytensä” (S.Charnock). Eikö Jumalan kansan tulisikin yli kaiken rakastaa juuri tätä Hänen luonteensa piirrettä yli muiden? Entä, onko meillä oikeutta korostaa yhtä luonteenpiirrettä yli toisten? On, jos Raamattu itsekin tekee niin.

"Jumalan Sana korostaa Hänen pyhyyttään ylitse kaikkien muiden piirteiden. Jumalaa kuvataan Pyhänä paljon useammin kuin Kaikkivoipana. Pyhyys on Hänen toinen nimensä. Mistään emme voi löytää ilmaisua ”Hänen väkevä nimensä”, ”Hänen armollinen nimensä” tai ”Hänen viisas nimensä”. Voimme kuitenkin lukea, että Hänen nimensä on ”Pyhä”. Tämä on kaikkein arvollisin muoto, jolla Hän ilmoittaa majesteetillisuutensa ja kunniansa." (S.Charnock).

Vain yhtä Jumalan luonteenpiirrettä juhlitaan niin vakaasti ja hartaasti Hänen valtaistuimensa edessä. Serafit huutavat joka aika: ”Pyhä Pyhä Pyhä, on Herra Sebaot” (Jes 6:3). Jumalasta ei ikinä sanota, että Hän on ”armollinen, armollinen, armollinen”. Hän siis itse tekee eron pyhyytensä, ja muiden piirteidensä välille. ”Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta..” (Ps 89:36), Hän sanoo. Jumala vannoo pyhyytensä kautta, sillä ei ole toista niin täydellistä ilmaisua, joka niin sopivasti kuvaisi Häntä. Siksi meitä kehotetaankin veisaamaan ”kiitosta Herralle” ja ”ylistämään Hänen pyhää nimeänsä” (Ps 30:5). ”Pyhyyden voidaan sanoa olevan Hänen luonteenpiirteistään se, joka on kaikkein tuonpuoleisin. Hänen pyhyytensä kuitenkin virtaa koko Hänen olemuksensa lävitse, ollen myös hohde jokaisen erillisen piirteen pinnalla. Tämän vuoksi Hänen pyhyytensä on Hänen ominaisuutensa, joka on vailla vertaa” (J.Howe, 1670). Luemmekin ”Herran suloisuudesta” (Ps 27:4), joka ei ole mitään muuta paitsi ”pyhyyden kauneutta” (Ps 110:3 KJV).

"Näyttää siis siltä, että Jumalan Pyhyys vaatii itselleen erinomaisimman piirteen aseman Hänen luonteensa koko täyteydestä. Muistakaamme että Hänen Pyhyytensä kirkastaa jokaista muuta Hänen luonteensa  piirrettä, ollen näin Hänen kirkkautenaan. Kaikki Jumalassa on Pyhää. Koko Hänen luonteensa on Pyhä. Jumalan voima on Hänen piirteidensä väkevyys. Hänen Pyhyytensä taas on Hänen kauneutensa. Hänen luonteensa eri piirteineen olisi heikko, ilman Hänen Kaikkivoipaisuuttaan niiden taustalla. Ne myös olisivat kauneuden vastakohta ellei Hänen Pyhyytensä olisi niitä kaunistamassa. Mikäli Jumalan Pyhyys tahraantuisi (niin mahdotonta kuin sen tapahtuminen onkaan), menettäisivät kaikki muut piirteet kunniansa. Se olisi aivan kuin jos aurinko menettäisi valonsa, minkä seurauksena katoaisi siltä myös sen lämpö, voima, sekä elvyttävä ja elämää ylläpitävä vaikutus. Jumalan armon säteet eivät loista Hänen Pyhyytensä vaatimuksien näköpiirin ulkopuolella! Yhtä varmaa on Jumalan luonteen täydellisyyksien absoluuttinen puhtaus. Hänen oikeudenmukaisuutensa on pyhää oikeudenmukaisuutta. Hänen viisautensa on pyhää viisautta. Hänen kätensä voima on Hänen ”pyhä käsivartensa” (Ps 98:1). Hänen lupauksensa ja totuutensa on Hänen ”pyhä sanansa” (Ps 105:42). Nimi joka liittää kaikki Hänen ominaisuutensa yhteen on ’Pyhä’ (Ps 103:1). "(S.Charnock).

Jumalan pyhyys ilmenee Hänen teoissansa. ”Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja pyhä kaikissa teoissaan” (Ps 145:17 KJV). Hänen tekonsa eivät voi olla muuta kuin erinomaisia. Kaikki Hänestä peräisin oleva on ainoastaan täydellistä. Pyhyys on periaate kaikissa Hänen toimissaan. Alussa Hän lausahti kaiken tekemänsä olevan ”sangen hyvää” (1Moos 1:31), mikä ei olisi ollut totta, jos Hänen luomistyössään olisi ollut mitään epätäydellistä tai epäpyhää. Jumala teki ihmiset ”suoriksi” (Saarn 7:30), tekijänsä kuvan kaltaisiksi. Enkelitkin, jotka sittemmin lankesivat, luotiin pyhiksi, sillä meille kerrotaan kuinka he eivät säilyttäneet valta asemaansa (Juud 6). Saatanasta on kirjoitettu: ”nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys” (Hes 28:15).

Jumalan pyhyys ilmenee myös Hänen laissaan, sillä se kieltää synnin kaikissa ilmenemismuodoissaan; ulkoisesti puhtaalta näyttävässä, sekä vastenmielisimmässäkin muodossaan. Laki kattaa alleen niin sydämen aivoitukset, mielen saastumisen, salaisimmat haaveet, kuin peittelemättömät teotkin. Laki on ”pyhä, ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä” (Room 7:12). Kyllä vain! ”Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun, Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät” (Ps 19:8,9).

Jumalan pyhyys ilmenee mitä voimallisimmalla tavalla ristillä. Ihmeellisesti, mutta mitä vakavimmalla tavalla lunastus tuo nähtäväksemme Jumalan äärettömän pyhyyden sekä inhon syntiä kohtaan! Kuinka vihattavaa ja kuvottavaa täytyykään synnin olla Hänen silmissään, sillä kun Jeesus otti syntimme harteilleen, kohtasi rangaistus kaikessa äärimmäisyydessään Häntä.

"Mitkään tuomion pisarat, jotka ovat jo maan päälle langenneet, tai vielä tulevat lankeamaan, ei tulinen pätsi, mikä jokaista syntistä odottaa, ei peruuttamaton tuomio, joka lausuttiin kapinoiville enkeleille, eivätkä mitkään kirottujen olentojen voihkaisut niin kuvaa Jumalan vihaa syntiä kohtaan, kuin se musertava raivo, jonka Hän vuodatti Poikansa ylle tämän riippuessa ristillä. Toisaalta jumalallinen pyhyys ei milloinkaan muulloin ole tullut ilmi niin kauniina ja rakastettavana, kuin tuona samana hetkenä, jona Pelastajamme kasvot olivat kaikkein lannistuneimmillaan. Tämän Hän itse tunnustaa Psalmissa 22. Jumala käänsi hymyilevät kasvonsa tuona hetkenä pois Pojastaan ja survaisi terävän tuomion veitsensä Hänen sydämeensä. Jeesus huusi kauhistuneena: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit”, kuitenkin samalla jumaloiden tätä täydellisyyttä—”Sinä olet Pyhä” j.4 "(S.Charnock).

Jumalan pyhyydestä siis seuraa se, että Hän vihaa kaikkea syntiä. Samalla Hän rakastaa kaikkea, mikä on harmoniassa Hänen omien lakiensa kanssa. Laki osoittaa meille, mikä on hyvää, mitä Jumala rakastaa. Laki myös osoittaa meille, mitä Hän inhoaa. Sanassansa Hän kirkkaasti julistaa, että: ”väärämielinen on Herralle kauhistus” (Snl 3:32), kuten myös ”jumalattomien ajatukset ovat Hänelle kauhistus” (Snl 15:26 KJV). Ymmärrämme siis, että Jumalan ”täytyy” ehdottomasti rangaista kaikkea syntiä. Hänen luonteensa pyhyys vaatii Häntä toimimaan siten. Yhtälailla kaikki synti vaatii rangaistusta ja yhtälailla Hän sitä vihaa. Jumala on usein armahtanut syntisiä, muttei Hän ikinä anna anteeksi syntiä, ja tämä meidän on tärkeä ymmärtää! Hän ei ikinä jätä syntiä rankaisematta! Ainoa perusta syntisen anteeksiannolle siis on se, että joku toinen kärsii hänen rangaistuksensa. Onhan kirjoitettu: ”ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista” (Hebr 9:22). Tästä syystä meille kerrotaan, että ”Herra kostaa vihollisilleen ja pitää vihaa vihamiehillensä” (Nah 1:2). Yhden ainoan synnin vuoksi joutuivat Haamin jälkeläiset kirouksen alle—jonka alla he vielä tänäkin päivänä ovat (1Moos 9:21). Yhden ainoan synnin vuoksi Moosekselta evättiin pääsy luvattuun maahan, Elisan palvelijaa lyötiin spitalilla ja Ananias sekä Safira tulivat poistetuiksi elävien kirjoista.

Tässä on taas yksi todiste sille, että Kirjoitukset ovat Hengen inspiroimia. Uudestisyntymätön ihminen ei aidosti usko Jumalan pyhyyteen. Heidän käsityksensä Hänen luonteestaan on pikemminkin hyvin yksipuolinen. He toivovat kiintyneesti, että Jumalan armo vain hautaisi kaikki muut Hänen luonteenpiirteensä alleen. ”Luuletko, että Minä olen sinun kaltaisesi?” (Ps 50:21) on Jumalan ehdoton vastaus näille erehtyneille ihmisille. He luulottelevat, että Jumala olisi heidän pahojen sydämiensä mukainen ja siksi he jatkavat elämäänsä rohkeina yhä pidemmälle mielettömyydessä. Jumalan luonteen ja hahmon pyhyys on niin voimakkaasti esillä Raamatun lehdillä, ettei sitä auta kenenkään Hengestä syntyneen kieltää! Jumalan ilmoitus on yli-inhimillistä alkuperää. Luonteenpiirteet, jotka nimittävät sekä muinaisia, että nykyisiä pakanoiden ”jumalia” ovat täydellisiä vastakohtia sille täydelliselle puhtaudelle, joka kuuluu elävälle Jumalalle. Kukaan Aadamin langenneista jälkeläisistä ei olisi luonut itselleen kuvaa suunnattoman pyhästä Jumalasta, joka syvimmällä mahdollisella inholla vihaa kaikkea syntiä ja vääryyttä. Mikään muu ei tuo niin kirkkaasti esille ihmisen kauheaa turmeltuneisuutta ja hänen vihamielisyyttään elävää Jumalaa kohtaan, kuin puhe Hänestä, joka on äärettömästi ja muuttumattomasti Pyhä. Langenneen ihmisen oma ajatus synnistä taas on käytännössä se, mitä tämä maailma kutsuu ”rikokseksi”. Asian vakavuutta yritetään lievittää kutsumalla syntiä virheeksi, erehdykseksi tai heikkoudeksi jne. Mikäli syntiä siis ylipäänsä mainitaan, selitys on aina valmiina lieventävine asianhaaroineen.

Se ”jumala”, jota valtava enemmistö tunnustavista Kristityistä rakastaa, näyttää hyvin paljon lempeältä vanhalta mieheltä, joka itse ei nautiskele eikä hömpöttele, mutta joka suvaitsevaisesti iskee silmää nuorison hairahduksille ja tahdittomalle käytökselle. Sana kuitenkin selvästi todistaa toista: Jumala vihaa väärintekijöitä (Ps 5:5) sekä vihastuu jumalattomien menoon päivittäin (Ps 7:11). Armonsa tähden Jumala ilmoittaa Sanassaan myös tien pois tuon vihan alta, mutta silti ihmiset (jopa uskoa tunnustavatkin) kieltäytyvät uskomasta Jumalan olevan sellainen, kuin Hän Sanassaan kertoo itsensä olevan. He kiristelevät hampaitaan kuullessaan Hänen vihastaan syntiä kohtaan. Olisi siis absurdia ajatella, että syntinen ihminen keksisi Pyhän Jumalan, saatikka  ikuisen tulisen järven, missä häntä tullaan kiduttamaan aina ja ikuisesti, ellei hän käänny ja tee parannusta.

Koska Jumala on Pyhä, meidän on kerrassaan mahdotonta saavuttaa Hänen hyväksyntänsä omien tekojemme kautta. Langennut olento kykenisi ennemmin luomaan maailman, kuin tuottamaan jotakin, mikä tapaisi äärettömän Puhtauden hyväksynnän. Voiko pimeys oleskella valossa? Voiko Hän, joka on tahraton, saada tyydytystä ”likaisista räteistä” (Jes 64:6)? Paras, mitä syntinen ihminen voi käsissään tuoda, on tärveltynyttä. Turmeltunut puu ei voi tuottaa hyvää hedelmää. Mikäli Jumala julistaisi jonkun, mikä ei itsessään ole pyhää ja vanhurskasta, riittävän tai kelpaavan Hänelle, kieltäisi Hän samalla itsensä ja parjaisi täydellisyyttään. Hänen pyhyytensä rinnalla puhdaskin näyttää tahraiselta. Serafitkin peittävät siivillään kasvonsa! Enkeleistäänkin Hän löytää vikoja. Kiitetty olkoon kuitenkin Hänen nimensä. Sen, mitä Hänen pyhyytensä vaati, Hänen armonsa toimitti Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme! Jokainen köyhä syntinen, joka on paennut etsimään turvapaikkaa Hänestä, seisoo hyväksyttynä tässä Rakastetussa (Ef 1:6).

Koska Jumala on Pyhä, tulee meidän lähestyä Häntä mitä suurinta kunnioitusta osoittaen. ”Jumala on ylen peljättävä pyhien kokouksessa, kunnioitettavampi kaikkia, jotka Hänen ympärillänsä ovat”. Siispä ”ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, kumartukaa Hänen jalkainsa astinlaudan eteen. Hän on Pyhä” (Ps 99:5). Heittäytykäämme Hänen eteensä kaikkein nöyrimpään mahdolliseen asentoon ja palvokaamme Häntä! Muistammehan, mitä Jumala sanoi Moosekselle, kun tämä aikoi lähestyä palavaa pensasta. ”Riisu kengät jalastasi” (2Moos 3:5) oli Hänen sanansa. Siispä ”palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa vavistuksella” (Ps 2:11) Jumala peräänkuuluttaa Israelille, valitulle kansallensa, jota Hänen valittunsa nyt edustavat hengellisesti: ”Niissä, jotka ovat Minua lähellä, Minä osoitan Pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni” (3Moos 10:3). Mitä suuremmissa määrin siis asuu sydämissämme pelko (pyhä kunnioitus) Hänen sanoinkuvaamatonta Pyhyyttään kohtaan, sitä hyväksytympiä ovat lähestymisemme Häntä kohti.

Jumala on Pyhä. Siksi meidän tulisi janota muuttumista Hänen kaltaisuuteensa. Hän itse käskee niin: ”Olkaa pyhät, sillä Minä olen Pyhä” (1Piet 1:16).

"Pyhitys on ensisijainen tapamme kunnioittaa Jumalaa. Emme niinkään kirkasta Häntä osoittamalla suurta ihailua Häntä kohtaan, puhumalla kaunopuheisia lauseita Hänestä, tekemällä komeilevia ja mahtipontisia palveluksia Hänelle; eniten Hänen nimensä kirkastuu siinä, kun tavoittelemme seurustelua Hänen kanssansa hengen puhtaudessa, päätyen elämään Hänelle Hänen kaltaisuudessaan" (S.Charnock)

Koska Jumala yksin on kaiken pyhyyden alkulähde, etsikäämme kaihoisasti pyhittymistä Häneltä. Olkoon päivittäisenä rukouksenamme, että ”itse rauhan Jumala pyhittäisi meidät kokonansa ja että henkemme, sielumme ja ruumiimme säilyisivät nuhteettomina meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen” (1Tess 5:23).

kirkastuu siinä, kun tavoittelemme seurustelua Hänen kanssansa hengen puhtaudessa, päätyen elämään Hänelle Hänen kaltaisuudessaan" (S.Charnock).

Koska Jumala yksin on kaiken pyhyyden alkulähde, etsikäämme kaihoisasti pyhittymistä Häneltä. Olkoon päivittäisenä rukouksenamme, että ”itse rauhan Jumala pyhittäisi meidät kokonansa ja että henkemme, sielumme ja ruumiimme säilyisivät nuhteettomina meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen” (1Tess 5:23).

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).