Ajatuksia armosta
Kun lihaksitullut kaiken elämän Luoja ja Herra, näki syntiinlangenneen ihmiskunnan jäsenen itkevän kuollutta veljeään, joutui Hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi. "Ja Jeesus itki" (Joh 11:35). Jeesus kyllä tiesi, mitä aikoi aivan kohta tehdä. Silti Hän vapisi ja itki. Ei kukaan ole ikinä osoittanut sellaista empatiaa kenellekkään, kuin Hän osoitti; ei ainoastaan Marialle ja Martalle, vaan myös koko ihmiskunnalle. Hän vapisi ja itki, vaikka on aina tiennyt, että synnin palkka on kuolema, ja että kärsimys ja menetys kuuluu ihmisen osaan maanpäällä. Jeesus ei ole etäinen ja istu korkeuksissa, tavoittamattomissa. Jumala, Jeesus tuli alas keskellemme parantamaan, ja osoittamaan ihmiskunnalle tien pelastukseen. Hän ei ole etäinen tai kylmä, vaan lähellä murtuneita ja särkyneitä. Suitsevaista kynttilänsydäntä Hän ei sammuta. Jumala on ihmeellinen lohduttaja jokaiselle, joka Hänen puoleensa kääntyy.
Olivat Jeesuksen kasvot maanpäällisen vaelluksensa aikana monesti totiset ja kiivaatkin, mutta ne olivat myös valtavan myötätuntoiset --"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hepr 4:15). Hän, vaikka on Jumala, pukeutui ihmisheikkouteen ja kurjuuteen, sillä Hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan muodon kaltainen, vaan tyhjensi itsensä; astui alas kirkkaudesta meidän pimeyteemme (Fil 2:6,7). Jotta sokeat näkisivät, kuurot kuulisivat ja kuolleet heräisivät eloon. Ennenkaikkea hengellisesti sokeat, kuurot ja kuolleet.
Kipujen mies ja sairauden tuttava, oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi. Hän osoitti rakkautta ja suunnatonta armoa ihmisille --Hän tuli, että maailma Hänen kauttaan pelastuisi. En usko, että Jeesus kuitenkaan loi yhtäkään säälivää silmäystä eksyksissä oleviin väkijoukkoihin ilman tietoisuutta siitä hinnasta, joka oli maksettava, jotta oikeuden vaatimus täytettäisiin, Pyhän Jumalan viha tulisi tyydyttää, jotta ihminen pääsisi pakoon iankaikkista rangaistusta. Hän tiesi, mikä malja Häntä ristinpuulla odotti, ja eräässä mielessä voisi ajatella, että Hän kasvoi viisaudessa etenkin tällä osaa (Luuk 2:52). Sillä iankaikkisuudesta asti Jeesus, Jumalan Poika ei ollut kuullut Isältään muuta, kuin: "tämä on Minun rakas Poikani johon Minä olen mielistynyt." Rakkaudesta meihin Hän kuitenkin meni ristinpuulle, ja otti puolestamme tuomion, tullen kiroukseksi ja synniksi edestämme; Hän joutui Jumalan hylkäämäksi, jotta me Hänessä voisimme tulla julistetuiksi syyttömiksi.
Jumala on vanhurskas, ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen (Room 3:26).