Jumalan ennaltatietämys
Seuraava teksti on vapaa suomennos A.W.Pinkin kirjan 'Attributes of God' luvusta 'The Foreknowledge of God'
Kuinka paljon onkaan tästä aiheesta kiistelty menneisyydessä! Mutta mikäpä olisi sellainen Raamatun aihealue, josta ei olisi väitelty teologisissa, tai kirkollisissa taisteluissa? Kristuksen jumaluus, neitseestä syntymä, Hänen sovituskuolemansa, toinen tulemisensa, uskovan vanhurskautus, pyhitys, ja turva, seurakunta, sen organisaatio ja virat, kurinpito ja opetuslapseuttaminen, kaste, ehtoollinen sekä lukematon määrä muita opinkohtia ovat olleet kiistelyn alaisina menneiden sukupolvien aikana. Aiheista käydyt väittelyt eivät kuitenkaan ole sulkeneet Herran uskollisten palvelijoiden suuta tähänkään mennessä. Miksi siis meidänkään tulisi vaieta ja vältellä tätä kiistanalaista kysymystä Jumalan ennaltatietämyksestä? On tosin varmaa, että joku tulee syyttämään meitä konfliktin lietsomisesta. Olkoot toiset tyytyväisiä tai ei, on meidän tehtävänämme todistaa valkeudesta, joka myös on oman pelastuksemme takana.
Ennenkaikkea kaksi asiaa jää monilta huomioimatta kun puhutaan Jumalan ennaltatietämyksestä: sanan 'ennaltatietää' varsinainen merkitys ja sen Raamatullinen ulottuvuus. Koska tietämättömyys näistä ulottuvuuksista on niin laajalle levinnyttä, ei ole ihme, että totuus on vääristynyt niin monien opettajien ja saarnaajien suussa; jopa Herran omien keskuudessa. On olemassa ainoastaan yksi suoja erehdystä vastaan, ja se on uskoon perustautuminen, jonka mahdollistajana täytyy olla rukousten siivittämä ja ahkera opiskelu. Jumalan edessä on kuljettava nöyrällä mielellä ja juurruttava Hänen Sanaansa. Ainoastaan täten voimme olla kyllin voimakkaita vastustamaan päällemme käyviä valheita. Eräät nimittäin vääristävät tätä totuutta Jumalasta. He opettavat, ettei Jumalan suvereenius muka ulottuisikaan syntisen ihmisen pelastumiseen. Samoin kuin liberaaleiksi kutsutut kiistävät Raamatun olevan Hengen inspiroimaa ja evolutionistit, ettei Jumalalla ole osuutta maailmankaikkeuden synnyssä, niin myös nämä valhe opettajat vääristelevät oppia Jumalan ennaltatietämyksestä, yrittäen kumota opin Jumalan valinnan välttämättömyydestä pelastuksessa.
Kun luomme katseemme tähän autuaaseen ja siunattuun oppiin ennaltavihkimisestä; kun asetetaan esille, kuinka Jumala ennen aikojen alkua valitsi tietyt ihmiset muuttumaan Poikansa kuvan kaltaisuuteen, lähettää Vihollinen miehiä väittämään tämän valinnan perustuvan Jumalan ennaltatietämykseen. He tulkitsevat ennaltatietämyksen tarkoittavan, että Jumala ennalta näki joidenkin olevan luonteiltaan taipuisampia ja alttiimpia vastaamaan Hengen kutsuun kilvoitella. He opettavat, että Jumala näki ennalta, ketkä tulisivat uskomaan ja täten valitsi heidät pelastukseen. He sanovat, ettei ihminen ole synnin seurauksena täydellisesti turmeltunut ja että tietyissä ihmisissä on jotakin luontaista hyvää. Tämä valheellinen oppi kiistää myös Jumalan täydellisen riippumattomuuden, sillä se väittää Hänen valintansa perustuvan luodun ansioihin. Väite, että Jumala olisi ennaltamäärännyt eräät syntiset pelastumaan sentähden, koska näki, että nämä tulevaisuudessa tulisivat uskomaan, on totuuden vastakohta. Raamattu opettaa, kuinka Jumala kaikessa suvereeniudessaan erotti tietyt ihmiset olemaan Hänen valtavan suosiollisuutensa perillisiä (Apt 13:48), minkä vuoksi Hän myös antoi heille uskon lahjan. Väärä teologia asettaa Jumalan ennaltatietämyksen uskostamme Hänen pelastavan valintansa syyksi, kun todellisuudessa Jumalan valinta on syy, uskomme vain seuraus.
Ennen kuin jatkamme pidemmälle tämän monesti niin väärinymmärretyn opin tutkailussa, on aiheellista määrittää käyttämiämme termejä. Mitä ’ennaltatietämys’ todella tarkoittaa? ’Tietää etukäteen’ on monen suora vastaus kysymykseen. Mutta, meidän ei tulisi suoraan esittää johtopäätöksiämme, saatika kääntyä jonkin hengellisen sanakirjan puoleen, sillä ei tässä ole kyse kielitieteestä! Tarpeen on selvittää, kuinka sanaa on käytetty Raamatussa. Tapa, jolla Pyhä Henki käyttää jotakin ilmaisua, määrittää aina sen aidon tarkoituksen. Älkäämme ajatelko tämän olevan hyvin yksinkertaista, sillä sellainen ajattelu on aiheuttanut hyvin paljon sekaannusta ja virheitä. Liian monet olettavat jo tietävänsä tiettyjen Raamatussa käytettyjen sanojen merkityksen ja ovat niin itsevarmoja, etteivät kehtaa koetella oletustensa paikkansapitävyyttä.
Otetaanpa esimerkiksi sana ’liha.’ Sanan merkitys tuntuu niin ilmeiseltä, että monet pitäisivät ajan haaskauksena opiskella, missä yhteyksissä sitä on käytetty Raamatussa. Nopea olettamus lienee, että sana on synonyymi fyysiselle keholle. Nojautuisimmeko pelkkiin oletuksiin ilman syvällisempää tutkailua? Emme toki! Sana ’liha’ sisältää Raamatussa usein muunkin, kuin ruumiillisen merkityksen. Kaikki, mitä sana pitääkään sisällään, voidaan saada selville sen ilmenemiskohtien ahkeralla vertailulla sekä jokaisen erillisen kontekstin opiskelulla.
Otetaanpa sana ’maailma.’ Keskiverto raamatunlukija ajattelee tämän olevan vastine sanalle ’ihmiskunta.’ Moinen oletus johtaa moniin virheellisiin tulkintoihin. Ottakaamme sana ’kuolemattomuus.’ Sitä ei taatusti tarvitse tutkia syvällisemmin! Selvästikin se viittaa sielun tuhoutumattomuuteen. Voi lukijani, olisi todella typerää perustautua olettamuksiin, kun kyseessä on Jumalan Sana. Ottakoon lukija vaivakseen tutkia huolellisesti jokaista jaetta, joissa sanat ’kuolevainen’ ja ’kuolematon’ mainitaan, niin hänelle selviää, ettei termillä ikinä kuvata sielua vaan aina kehoa.
Mitä on juuri sanottu ’lihasta’,’maailmasta’ ja ’kuolemattomuudesta’ pätee myös kun vastassamme ovat termit ’tietää’ ja ’ennaltatietää.’ Sensijaan, että kuvittelisimme näiden sanojen tausta ajatuksen hyvin yksinkertaiseksi, tulisi meidän ymmärtää syvästi tutkia eri jakeita, joissa termit esiintyvät. Sanaa ’ennaltatietämys’ ei esiinny Vanhan Testamentin puolella, mutta sana ’tietää,’ toiselta merkitykseltään ’tuntea’ esiintyy siellä usein. Silloin kun termin käyttö on yhteydessä Jumalaan, merkitsee se usein suosiollista tarkastelua tai katselua, antaen täten termille syvemmän merkityksen kuin pelkkä sana ’havaita’ antaisi. Se sisältää kiintymyksen tunteen tarkasteltavana olevaan kohteeseen. ”Minä tunnen sinut nimeltäsi” (2Moos 33:17). ”Niin kauan kuin olen teidät tuntenut, te olette niskoitelleet Herraa vastaan” (5Moos 9:24). ”Jo ennen kuin Minä valmistin sinut äidin kohdussa, Minä sinut tunsin” (Jer 1:5). ”He ovat asettaneet kuninkaita, joita Minä en tuntenut” (Hoos 8:4-KJV). ”Ainoastaan teidät Minä olen tuntenut kaikista maan sukukunnista” (Aam 3:2-KJV). Mainituissa jakeissa tunteminen merkitsee joko rakkautta tai nimeämistä.
Sanaa tuntea on myös käytetty usein Uudessa Testamentissa samaan tapaan kuin Vanhassakin. ”Silloin Minä lausun heille julki: Minä en ole koskaan teitä tuntenut” (Matt 7:23). ”Minä olen se hyvä paimen ja Minä tunnen Minun lampaani ja Minun lampaani tuntevat Minut” (Joh 10:14). ”Joka rakastaa Jumalaa, sen Jumala tuntee” (1Kor 8:3). ”Herra tuntee omansa” (2Tim 2:19).
Sana ’ennaltatietämys,’ kuten sitä on Uudessa Testamentissa käytetty, on vähemmän tulkinnanvarainen, kuin sen yksinkertaisempi muoto ”tietää/tuntea.’ Jokaisen k.o sanan sisältämän jakeen huolellinen tutkinta paljastaa meille, ettei sillä juuri ikinä viitata tuleviin tapahtumiin vaan ihmisiin. Jumalan sanotaan tuntevan/tietävän ennalta ihmisiä, muttei kyseisten ihmisten tekoja (Suomentajan huomio: Jos tuntee jonkun ihmisen täydellisesti, tietää myös, miten hän mihinkin ärsykkeenseen reagoi, mielensä ja tunteidensa vaihtelun mukaan--joka siis tuntee ihmisen täydellisesti, tuntee myös hänen tekonsa ennalta, mutta vain siinätapauksessa, jos myös tietää ennalta jokaisen tapahtuman, mitä aikajanalla tulee tapahtumaan koko universumissa). Siteeratkaamme todisteeksi jokaista jaetta, jossa sana esiintyy.
Ensiksi luemme Hänestä, joka luovutettiin ihmisten käsiin, ”Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja ennaltatietämyksen mukaan” ja jonka he laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsivat ristille ja tappoivat (Apt 2:23). Kiinnittämällä tarkasti huomiota sanoihin, voimme huomata, ettei apostoli tässä puhu Jumalan ennaltatietämyksestä koskien ristiinnaulitsemista, niinkään kuin ristiinnaulittua: ”Hänet, joka teille luovutettiin.” (Suomentajan huomio: Jumala ennaltatiesi, kuinka Hänen Poikansa pyhyys ja totuudellisuus tulisi herättämään luonnollisessa ihmisessa niin suurta vihaa, että Hänet haluttaisiin tappaa. Kts Joh 3:19. Jumala siis ennalta tietäisi, kuinka tekopyhien fariseusten viha ja valhe saisi myös väkijoukon kiihkoissaan huutamaan: 'ristiinnaulitse.' Jumala tietää, mitä ihmisten turmeltuneesta sydämestä lähtee. Kts. Matt 15:19).
Toisessa kohtaa luemme, että ”jotka Hän on edeltätuntenut, Hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaiseksi, että Hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka Hän on edeltämäärännyt, ne Hän on myös kutsunut..” (Room 8:29-30). Punnitse tarkkaan tässä käytetty pronomini. Kyse ei ole siitä, mitä, vaan ketä Hän edeltätunsi! Ennaltatuntemisen kohteena ei ole näiden ihmisten Jumalan käsiin antautuminen taikka sydämen usko, vaan k.o ihmiset itse.
Kolmanneksi luemme, ettei ”Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka Hän on edeltätuntenut” (Room 11:2). Taas kerran yksinkertainen viittaus henkilöihin ja vain henkilöihin.
Viimeisenä luemme ihmisistä, ”jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut..” (1Piet1:2). Ketkä ovat näitä valittuja Isän edeltätietämyksen mukaan? Edellisessä jakeessa mainitut muukalaiset. Tässäkin siis viitataan ihmisiin, ei heidän ennaltanähtyihin tekoihin.
Näiden jakeiden valossa (eikä niitä ole enempää), ei ole kenenkään perusteltua väittää, että Jumala ’ennaltatiesi’ eräiden teot; heidän katumuksensa, parannuksen tekonsa sekä uskonsa, ja että Hän noiden tekojen vuoksi valitsi nämä pelastukseen. Olisi järjetöntä väittää niin! Raamattu ei missään kohtaa puhu, että Jumala olisi ennaltanähnyt taikka tiennyt kenenkään uskoa tai parannuksen tekoa. Hän kyllä ikuisesti tiesi, tiettyjen kääntyvän ja tekevän parannuksen, mutta Raamattu ei osoita tämän olevan Jumalan ennaltatietämisen objekti. Raamatussa sana ’ennaltatietää’ viittaa vain siihen, kuinka Jumala ennaltatunsi ihmisiä. Ottakaamme siis tiukasti kiinni näistä terveistä sanoista (2Tim 1:13).
Tarkastelkaamme vielä hetki kahta ensimmäistä edellä siteeratuista jakeista. Niiden mukaan Jumalan ’ennaltatietämys’ ei ole valinnan aiheuttaja. Ennaltatietämyksen takaa paljastuu Jumalan suvereeni suunnitelma , jonka Hän on asettanut tapahtumaan. Hän tietää mitä tuleman pitää, sillä Hän itse on säätänyt sen tapahtuvaksi. Jeesus luovutettiin ihmisten käsiin Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja sen aiheuttaman edeltätietämyksen mukaan (Apt 2:23). Hänen päätöksensä oli Hänen ennaltatietämyksensä perusta (Suomentajan huomio: Ennen aikojen alkua Jumala päätti valmistaa pelastuksen pojassaan). Näemme saman toistuvan Roomalaiskirjeen kohdassa 8:29. Jae alkaa sanalla ’sillä.’ Joten katseemme ohjautuu edelliseen jakeeseen. Mitä se kertookaan? Että, ”kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” Niinpä Jumalan ennaltatietämys siis perustuu Hänen omaan aivoitukseensa ja säädökseensä (Katso Ps 2:7).
Toteamme siis, että Jumala tietää ennalta, mitä tulee tapahtumaan, koska Hän itse on asettanut sen kaiken tapahtumaan. Täten olisi Raamatullisen järjestyksen vääristämistä sanoa Jumalan ’ennaltatietämyksen’ edeltävän Hänen valintaansa. Väite on kuin vetojuhdan asettaminen vankkurien taa; täysin järjetöntä. Hän ’ennaltatietää,’ sillä Hän on valinnut. Tämä taas osoittaa valinnan tapahtuneen Jumalan omasta suvereenista tahdosta; ei mistään, mikä olisi meistä lähtöisin. Jumala, aivoituksensa mukaan valitsi tietyt ihmiset. Hän ei tehnyt niin siksi, että heissä tai heidän teoissaan olisi ollut mitään hyvää, vaan siksi, että se oli Hänen oman tahtonsa mielisuosio toimia niin. Kysymykseen miksi Hän valitsi ne, ketkä valitsi, emme voi saada tarkempaa vastausta. Voimme ainoastaan todeta: ”Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt” (Matt 11:26). Yksinkertainen totuus Room 8:29 jakeen taustalla on, että Jumala, ennen luomakunnan perustamista erotti tietyt syntiset muista valiten heidät pelastumaan (2Tess 2:13). Tämä on selvää jakeen päätössanoista: ”edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi,” jne. Jumala ei ennaltamäärännyt niitä, joiden näki ennalta tulevan muuttumaan vaan päinvastoin. Hän ennaltamääräsi tietyt ihmiset muuttumaan, ja siksi myös ennaltatuntee tuon muutoksen. Ne, jotka Hän edeltätunsi (joita Hän rakasti ja jotka Hän valitsi), Hän ennaltamääräsi muuttumaan. Heidän muuttumisensa Kristuksen kaltaisuuteen ei ole syy, vaan seuraus.
Jumala ei siis valinnut ketään syntistä pelastukseen, koska näki että jossain elämänsä vaiheessa tämä tulisi uskomaan, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei yksikään voi uskoa, ellei Jumala ensin tätä uskoa hänelle anna. Samoin yksikään meistä ei voi nähdä, ellei Jumala ensin avaa meidän silmiämme (Joh 3:3). Näkökykyni on lahja Jumalalta, näkeminen taas sen seurausta, että käytän saamaani lahjaa. Niinpä uskokin on Jumalan lahja (Ef 1:8-9), uskominen ja sen mukainen elämä taas seurausta siitä, että käytän saamaani lahjaa. Jos olisi totta, että Jumala valitsi tietyt ihmiset nähtyään, että ajan kuluessa nämä tulisivat uskomaan, silloin uskomme olisi omaa ansiotamme ja syntisillä olisi syytä ’kerskata.’ Tämän Raamattu kuitenkin painokkaasti kieltää (Ef 2:9).
Kuinka selkeästi Raamattu opettaakaan, ettei uskomme ole omaa ansiotamme. Se vahvistaa uskovien olevan ihmisiä, jotka ovat uskoneet armon kautta (Apt 18:27-KJV). Jos siis he ovat armon kautta uskoneet, ei uskossa ole mitään omaa ansiotamme. Täten ei ole myöskään järkevää väittää, että Jumalan valinnan perustus olisi meissä. Ei, Jumalan valinta ei kumpua meistä eikä teoistamme, vaan puhtaasti Hänen suvereenista mielisuosiostaan. Vielä kerran; Room 11:5 voimme lukea ”jäännöksestä armon valinnan mukaan.” Ja siinä se on aivan kirkkaana; valinta itse on armosta ja armo on ansaitsematonta suosiollisuutta, johon meillä ei ole oikeutta ja jota Jumala silti meille osoittaa.
Näyttää siis, että meidän on erittäin tärkeää omistaa selkeä Raamatullinen kuva Jumalan ’ennaltatietämyksestä.’ Virheelliset mielikuvat aiheesta johtavat vääjäämättä mitä epäkunnioittavimpiin ajatuksiin Hänestä. Niinpä yleisesti vallalla oleva käsitys Pyhän ’ennaltatietämyksestä’ on vähintäänkin täysin riittämätön. Jumala ei ainoastaan tiennyt loppua alusta alkaen, Hän myös suunnitteli, sääti ja ennaltamääräsi kaiken jo silloin. Ja, kuten syy edeltää aina seurausta, niin myös Jumalan tarkoitus edeltää Hänen etukäteistietoaan. Jos siis sinä olet aito uudestisyntynyt Kristitty, olet sitä siksi, että Jumala valitsi sinut Kristuksessa ennen maailman perustamista (Ef 1:4), eikä Hänen valintansa perusteena ollut ’ennaltanäkeminen’ vaan Hänen oman tahtonsa mielisuosio. Hän valitsi sinut huolimatta luontaisesta epäuskostasi. Kun asia kerran on näin, kuuluu kaikki ylistys ja kunnia yksin Hänelle. Pieninkin mahdollisuus kerskata on suljettu pois. Olet uskonut armon kautta (Apt 18:27-KJV), siksi, että koko valintasi oli ’armosta’(Room 11:5).